Useat kunnat ovat asettaneet tavoitteekseen vähentää työmatkojen aiheuttamaa hiilidioksidikuormaa. Siten pyritään hillitsemään ilmastonmuutosta ja parantamaan kaupunkien ilmanlaatua.
Vaikka suurin osa työmatkoista tehdään edelleen henkilöautolla, on auton käyttö kuntatyöntekijöiden työmatkoihin vähentynyt vuodesta 2020 vuoteen 2022. Ajokilometrien määrä vähentyi 11 prosenttia, ja näin vähenivät myös hiilidioksidipäästöt.
Kun vuonna 2020 henkilöautoilun keskimääräiset hiilidioksidipäästöt työmatkoilla olivat 356 kilogrammaa yhtä kuntatyöntekijää kohden, vuonna 2022 päästöjä kertyi 315 kilogrammaa. Nämä Suomen ympäristökeskuksen laskelmat perustuvat Työterveyslaitoksen Kunta10-tutkimuksen kyselyaineistoon vastaajien työmatkoista.
Auton käyttö on luonnollisesti sitä yleisempää, mitä pidempi työmatka on. Ei koskaan autoilevien työntekijöiden työmatkan keskipituus oli 8 kilometriä, kun päivittäin autoilevilla se oli 15–16 kilometriä. Työmatkojen keskipituus ei ole lyhentynyt, joten ajokilometrien vähentyminen liittynee siirtymiseen muihin kulkumuotoihin.
Etätyön lisääntyminen voisi selittää koko Suomen työssäkäyvän väestön osalta työmatka-autoilun vähentymistä, mutta tässä aineistossa etätyössä oltiin yleisemmin koronavuonna 2020 kuin kaksi vuotta myöhemmin, jolloin rajoituksista jo luovuttiin. Lisäksi aineistosta poistettiin vastaajat, jotka kertoivat tehneensä pääosin etätyötä.
Pelastajat pyöräilivät pitkiäkin matkoja
Fyysisesti aktiivinen työmatka tarkoittaa, että matka kävellään tai pyöräillään joko kokonaan tai yhdistettynä joukkoliikenteeseen. Aktiivinen työmatka on yhteydessä parempaan terveyteen ja työkykyyn, joten aktiivisia työmatkatapoja kannattaa edistää ilmastosyiden lisäksi myös kestävien työurien näkökulmasta.
Kunta10-tutkimuksessa 28 prosenttia vastaajista käveli tai pyöräili töihin päivittäin tai lähes päivittäin kesäkelillä. Talvikelillä päivittäinen työmatka-aktiivisuus väheni 17 prosenttiin. Työmatkan lyhyys lisäsi aktiivisuutta: säännöllisesti pyöräilevillä tai kävelevillä työmatkan keskimääräinen pituus oli kuusi kilometriä.
Tässä kiinnostavan poikkeuksen tekivät pelastajat, jotka pyöräilivät töihin kesäkelillä päivittäin hieman useammin (20 prosenttia) kuin keskiverto kuntatyöntekijä (16 prosenttia). Pelastajien työmatkan keskipituus oli kuitenkin kymmenen kilometriä. Talvipyöräily oli pelastajilla (10 prosenttia) jo keskivertokuntatyöntekijää (5 prosenttia) huomattavasti yleisempää pidemmästä matkasta huolimatta.
Pitkään työmatkaan voi sisällyttää kävelyä tai pyöräilyä
Työmatkaan käytetty aika vaikuttaa tutkimusten perusteella paljon siihen, mikä työmatkatapa valitaan: mitä vähemmän aikaa kuluu, sitä parempi. Elämäntapapyöräilijöitä lukuun ottamatta lienee siis turhaa tuupata työntekijöitä kävelemään tai pyöräilemään useampaa tuntia päivittäin.
Pitkämatkalaisia, jotka käyttävät raideliikennettä, voisi kuitenkin kannustaa valitsemaan esimerkiksi jalankulun tai pyörän bussin sijaan matkaketjujen yhdistämiseksi.
Sähköpyörien yleistyminen saattaisi lisäksi saada työntekijät pyöräilemään hieman pidempiäkin matkoja – ainakin hyvällä säällä. Sähköpyöräily on aktiivinen työmatkamuoto, joten sähköpyöräilyn edistämisellä voitaisiin sekä saavuttaa ilmastohyötyjä että tukea kestäviä työuria.
Lisätietoja:
COMMUTE – Työmatkatavan yhteydet työhyvinvointiin, työkykyyn ja työtapaturmiin (tutkimushankkeen esittely)
Enemmistö kunta-alalla koki koronapandemian vaikuttaneen kielteisesti omaan työhön (Työterveyslaitoksen mediatiedote 19.6.2023)
Tietoa koronapandemian vaikutuksista kunta-alan työhön ja työmatkoihin löytyy Työterveyslaitoksen Työelämätieto-palvelusta:
Korona-aineistosivu: Koronapandemia ja muutokset kunta-alan töissä
Korona-analyysisivu: Koronapandemian seuraukset kunta-alan töissä
Kommentointi