Palvelujärjestelmä

Työkyvyn ja työllistymisen tuen palvelujärjestelmä uudistuu parhaillaan. Sosiaalihuolto ja terveydenhuolto yhdistyivät ja siirtyivät hyvinvointialueiden järjestämisvastuulle. Työ- ja elinkeinopalvelut siirtyvät valtiolta kunnille vuonna 2025. Tällöin kunnille siirtyy myös Työllistymistä edistävä monialainen yhteispalvelu (TYP) ja nuoria palvelevat Ohjaamot. Tämän uudistuksen tarkoituksena on tehostaa työttömille tarjottavia palveluita ja tuoda ne lähemmäs paikallistasoa.

Työkyvyn ja työllistymisen tuen palvelujärjestelmä koostuu useista toimijoista, joilla jokaisella on omat tehtävänsä ja vastuunsa. Lainsäädäntö määrää tehtävistä ja ohjaa asiakkaan prosessin toteutumista. Jotta palvelujärjestelmä toimisi optimaalisesti, jokaisen toimijan pitää tuntea oman roolinsa lisäksi myös muiden toimijoiden roolit ja vastuut. Ammattilaisten yhteistyö on tärkeää, koska kukaan ei pysty yksin hallitsemaan koko palvelujärjestelmää.

Työikäisen asiakkaan auttaminen voi edellyttää ammattilaisten monialaista ja moniammatillista yhteistyötä. Se helpottuu, kun ammattilaisilla on yhteiset tavoitteet ja he ovat tietoisia toistensa osaamisesta, rooleista ja vastuista sekä tunnistavat ja tunnustavat toistensa työn. Monialaiset työkyvyn tuen palvelut toteutetaan yhteistyössä alueen toimijoiden kesken. Eri alueilla palveluiden järjestäminen ja työkyvyn tuen verkostot voivat erota toisistaan. Asiakkaan työkyvyn tuen tarve on tärkeä tunnistaa erityisesti silloin, kun asiakas siirtyy palvelusta toiseen (ns. nivelvaihe).

Työkyvyn tuen palvelut voivat käynnistyä, kun asiakas ottaa yhteyttä palveluntuottajaan esimerkiksi verkkopalvelun kautta, puhelimitse tai sähköpostitse. Työikäinen voi hyödyntää palveluja joko itsenäisesti verkossa tai ammattilaisten tapaamisessa kasvokkain tai etäpalveluna. Myös palveluntuottaja voi ottaa asiakkaaseen yhteyttä ja käynnistää palvelut, jos palvelutarvetta osoittavat asiakasjärjestelmät tai potilastietojärjestelmät ilmoittavat asiasta. Alueilla on tärkeä sopia, missä tilanteissa asiakkaaseen otetaan yhteyttä ja kenen vastuulla yhteydenotto on.

Voit seuraavasta interaktiivisesta kuvasta tarkastella työkyvyn ja työllistymisen tuen palvelujärjestelmän toimijoiden keskeisiä tehtäviä ja rooleja. Plus-merkkiä painamalla voit lukea kuvauksen kunkin toimijan tehtävistä. Kuvan oikeasta ylälaidasta voit klikata kuvan suuremmaksi. Sen jälkeen voit tutustua tarkemmin Työkyvyn tuen tiimin toimintaan, työttömien terveystarkastukseen, toiminalliseen työkyvyn arviointiin, sosiaaliseen kuntoutukseen ja Kelan työikäisten kuntoutukseen.

_{Kuva 1. Työkyvyn ja työllistymisen tuen palvelujärjestelmä (Työkyvyn tuki -koulutus, Työterveyslaitos 2022).}

Työkyvyn tuen tiimi sosiaali- ja terveyskeskuksessa

Hyvinvointialueiden vastuulla on järjestää ja resursoida työkyvyn tuen palvelut sote-keskuksissa. Työkyvyn tuen palveluiden järjestäminen lähtee kunkin alueen strategiatyöstä, oikein mitoitetuista palveluista ja ammattilaisten osaamisen varmistamisesta.

Sote-keskuksen työkyvyn tuen palvelut on tarkoitettu työikäisille (työlliset, yrittäjät tai työttömät), joilla on tunnistettu työkyvyn tuen tarve, ja jotka eivät ole työterveyshuollon tai opiskeluterveydenhuollon piirissä.

Sote-keskuksissa toimii työkyvyn tuen tiimi, jossa on työkyvyn ja työllistymisen tuen erityisosaamista. Työkyvyn tuen tiimi voi olla pysyvä rakenne, tai se voi olla asiakkaan tilanteen mukaan rakentuva monialainen verkosto. Molemmissa tapauksissa on tärkeää kehittää toimintamalleja, joiden perusteella asiakkaat ohjautuvat työkyvyn tuen tiimin asiakkaiksi. Työkyvyn tuen tiimiin voi kuulua lääkäri, sairaanhoitaja, terveydenhoitaja, sosiaalialan asiantuntija, fysioterapeutti, psykologi, työkykykoordinaattori tai case-koordinaattori. Tiimi tekee moniammatillista ja monialaista yhteistyötä koko työkyvyn ja työllistymisen tuen palvelujärjestelmän kanssa.

Työkyvyn tuen tiimin tehtävänä on asiakkaan työkyvyn ja työllistymisen tarpeiden tunnistaminen, tavoitteiden asettaminen ja palvelupolun rakentaminen yhdessä asiakkaan kanssa. Työkyvyn tuen tiimistä asiakkaalle nimetään asiakasvastaava, joka koordinoi asiakkaan palveluja ja huolehtii yhteistyöstä eri toimijoiden välillä. Asiakasvastaava huolehtii myös siitä, että asiakkaan tilannetta seurataan.

Työkykyohjelmassa toteutettiin alueellisia kokeiluja, joissa rakennettiin ja kokeiltiin työikäisten työkyvyn tuen palvelukokonaisuutta ja toimintamalleja. Ohjelmassa kehitettiin erityisesti monialaista työskentelyä ja asiakasvastaavamallia. Toiminnassa onnistuttiin asiakkaiden työkyvyn tukemisessa ja kuntoutukseen ohjautumisessa. Toiminnan keskiössä oli asiakas ja hänen tavoitteensa sekä hänen läheisensä.

Työkyvyn tuen tiimin toiminnassa korostuu:

• varhainen palvelutarpeiden tunnistaminen
• asiakkaan tavoitteen tunnistaminen
• omatyöntekijä- tai vastuutyöntekijä -malli
• palveluiden räätälöinti ja yksilöinti
• palveluiden ja etuuksien yhteensovittaminen
• verkostotyö ammattilaisten kesken
• monialaisuus
• palvelupolut, palveluketjut ja palveluiden koordinointi
• seuranta.

Sosiaali- ja terveysministeriö, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos sekä Työterveyslaitos tuottivat yhteistyössä oppaan osatyökykyisten työllistymisen tehostamiseen ja työkyvyn tuen palveluiden kehittämiseen: Työkyvyn tuen järjestäminen hyvinvointialueilla: Pikaopas päättäjille.

Siirry seuraavaksi lukemaan Niina Kovasen ja Kirsi Lappalaisen kolumni: Nyt on aika juurruttaa työkyvyn tuen palvelut hyvinvointialueilla (valtioneuvosto.fi).

Työkyvyn tuki sosiaali- ja terveyskeskuksessa

Lue alla olevasta oppaasta, miten Satakunnassa kehitettiin sosiaali- ja terveyskeskuksen työkyvyn tuen toimintaa. Työkykyä Satakuntaan -hanke oli osa Työkykyohjelmaa. Sote-keskuksessa on tärkeä löytää yhteinen ymmärrys siitä, miten palveluilla voidaan tukea työikäisten työelämään pääsemistä, työhön paluuta ja työelämässä pysymistä.

Työttömien terveystarkastus

Työttömällä henkilöllä on oikeus maksuttomaan terveystarkastukseen. Tarkastusten tarkoituksena on arvioida ja vahvistaa työttömän henkilön terveydentilaa, hyvinvointia sekä työ- ja toimintakykyä. Lisäksi terveystarkastuksella pyritään ehkäisemään sairauksia sekä edistämään hänen mielenterveyttään ja elämänhallintaansa. Hyvinvointialueen tehtävänä on järjestää työttömien palvelut. Terveystarkastus on asiakkaalle maksuton, mutta jatkohoidosta hyvinvointialue saattaa periä maksuja.

Työttömän terveystarkastus on esimerkki palveluprosessista, jossa koordinoidaan laajasti työttömän työkyvyn ja työllistymisen tuen palveluja ja toimitaan osana moniammatillista tiimiä. Työttömien terveystarkastuksen tekee yleensä terveydenhoitaja. Lääkäriä tarvitaan esimerkiksi silloin, jos asiakkaan työkykyä tai kuntoutustarvetta pitää arvioida. Työttömän terveystarkastuksen tekevä terveydenhoitaja voi toimia asiakkaan palveluiden koordinoijana ja tiedon kokoajana, erityisesti terveydenhuollon osalta. Lisäksi hän voi huolehtia siitä että, asiakkaan jatkohoito tai palvelupolku toteutuu suunnitelmallisesti.

Tutkimuksista tiedetään, että työttömillä on enemmän terveysongelmia ja sairauksia kuin työssä käyvillä. Terveystarkastus voikin olla osalle työttömistä ensimmäinen askel kohti työllistymistä. Terveystarkastuksen perusteella on hyvä laatia suunnitelma, jos asiakas tarvitseen palveluja tai tukitoimia.

Työttömän terveystarkastuksessa selvitetään seuraavia asioita:

• elämäntilanne, asuin- ja perhetilanne, taloudellinen tilanne
• koulutustausta, työhistoria, työllistymismahdollisuudet
• asiakkaan oma arvio työ- ja toimintakyvystään
• aiemmat sairaudet, lääkitykset ja niiden hoitotaso, suun terveys, rokotussuoja
• elämäntavat ja terveystottumukset: liikunta, unirytmi, ravitsemus, päihteiden käyttö, riippuvuudet, sosiaaliset verkostot
• oma motivaatio, voimavarat
• laboratoriokokeet, näkö, kuulo, alkoholin käytön riskitesti, diabetekseen sairastumisen riski -testi, masennuskysely, työkykyyn liittyvä testi, oppimisvaikeustesti.

Terveystarkastuksen jälkeen henkilö ohjataan tarvittaessa hoitoon tai kuntoutukseen, lääkärin tai eri alojen asiantuntijoiden vastaanotolle. Työttömän terveystarkastukseen liittyy olennaisesti moniammatillinen yhteistyö. Jos palveluntuottaja ei ole miettinyt terveystarkastuksen toteutusta ja siihen liittyviä jatkopolkuja, voi terveystarkastuksen merkitys jäädä vähäiseksi henkilön työllistymisen kannalta.

Halutessasi lue lisää työttömien terveystarkastuksista alla olevasta, 26.9.2023 julkaistusta oppaasta:

Toiminnallinen työkyvyn arviointi

Kestävän työllistymisen näkökulmasta työkykyä tulisi tarkastella työn kontekstissa. Se voi kuitenkin olla vaikeaa, jos asiakkaalla ei ole ammattia tai työpaikkaa tai hänen edellisestä työstä on kulunut vuosia. Toiminnallinen työkyvyn arviointi soveltuu tällaisiin tilanteisiin. Toiminnalisessa työkyvyn arvioinnissa voidaan järjestää esimerkiksi kuntouttavan työtoiminnan jakso, työkokeilu tai palkkatuettu työ soveltuvassa paikassa, jolloin voidaan seurata jakson sujumista ja koota tietoa asiakkaan työkyvystä.

Tutustu toiminnallisen työkyvyn arviointiin alla olevasta tiedostosta, jossa kuvataan Pudasjärven kaupungin malli.

Sosiaalinen kuntoutus

Sosiaalinen kuntoutus tarkoittaa sosiaalityön ja sosiaaliohjauksen keinoin annettavaa tehostettua tukea. Sosiaalinen kuntoutus on kirjattu sosiaalihuoltolakiin yhdeksi sosiaalipalvelun muodoksi. Hyvinvointialue vastaa sosiaalisen kuntoutuksen järjestämisestä. Lisäksi kolmannen sektorin toimijat ja monet hankkeet tuottavat sosiaalisen kuntoutuksen palveluja.

Sosiaalisen kuntouksen asiakkaat tarvitsevat usein monenlaisia palveluja. Kuntoutuksen tavoitteena on asiakkaan sosiaalisen toimintakyvyn vahvistaminen. Sosiaaliseen kuntoutuksen prosessi etenee seuraavasti:

1. Sosiaalisen toimintakyvyn ja kuntoutustarpeen selvittäminen.
2. Kuntoutusneuvonta ja -ohjaus sekä tarvittaessa kuntoutuspalveluiden yhteensovittaminen.
3. Valmennus arkipäivän toiminnoista suoriutumiseen ja elämänhallintaan.
4. Ryhmätoiminta ja tuki sosiaalisiin vuorovaikutussuhteisiin.
5. Muut tarvittavat sosiaalista kuntoutumista edistävät toimenpiteet.

Lue halutessasi lisää:

Sosiaalisen kuntoutuksen kehittäminen Uudellamaalla.

Suositus työikäisten sosiaalisen kuntoutuksen järjestämisen laatukriteereistä

Kelan kuntoutus

Kelan kuntoutuksen verkkokoulu on työväline sote-ammattilaisille keskeisten Kela-etuuksien opiskeluun ja opas tietojen nopeaan hakuun. Verkkokoulusta löytyy ohjeita esimerkiksi kuntoutukseen ohjaamiseen sekä lääkärinlausuntojen ja kuntoutussuunnitelmien laatimiseen.

Käy opiskelemassa työikäiselle suunnattavia Kelan kuntoutuspalveluita. Sivustolle pitää kirjautua luomalla itselle käyttäjätunnus: Kelan kuntoutuksen verkkokoulu.

Monialainen yhteistyö tarkoittaa sitä, että eri hallinnonaloilla toimivat ammattilaiset tekevät yhteistyötä yhteisen asiakkaansa tarpeiden pohjalta. Monialainen yhteistyö toteutuu usein erilaisissa verkostoissa, mutta se voi olla myös muuta yhteistyötä tai ammattilaisten spontaaneja yhteydenottoja. Tällöin esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollossa, työ- ja elinkeinopalveluissa tai kunnan työllisyydenhoidossa, Kelassa ja järjestöissä toimivat ammattilaiset tekevät yhteistyötä yhteisen asiakkaansa työkyvyn tukemiseksi. Monialaisen yhteistyön esimerkkejä ovat työllistymistä edistävä monialainen yhteispalvelu (TYP), nuorille tarkoitetut ohjaamot sekä sosiaali- ja terveyskeskuksissa toimivat työkyvyn tuen tiimit. Monialaista yhteistyötä voivat tehdä joko saman ammatin tai eri ammattien edustajat.

Moniammatillinen yhteistyö tarkoittaa, että eri alojen ammattilaiset tekevät yhteistyötä yhteisen asiakkaansa tarpeiden pohjalta. Ammattilaiset voivat tällöin toimia joko samalla tai eri hallinnonaloilla kuten sosiaali- ja terveydenhuollossa, kuntoutuspalveluissa, työllisyydenhoidon palveluissa tai järjestöissä. Osalla heistä voi olla myös työkykykoordinaattorin koulutus.

Miksi monialaista yhteistyötä tarvitaan?

Monialainen yhteistyö hyödyttää sekä asiakasta että ammattilaisia. Asiakas hyötyy, kun koko verkostossa olevaa laajaa osaamista käytetään hänen parhaakseen. Asiakkaalla on tällöin mahdollisuus saada monialaiset palvelut samasta paikasta eikä hänen tarvitse kulkea erillisistä palveluista toiseen. Myös ammattilaiset hyötyvät monialaisesta yhteistyöstä. Eri taustakoulutuksella olevat ammattilaiset voivat yhdistää osaamistaan ja oppia samalla toisiltaan. Ammattilaisilla on tällöin mahdollisuus etsiä yhdessä ratkaisuja asiakkaan tilanteeseen ja saada samalla tukea toisiltaan. Lainsäädäntö edellyttää monialaisen palvelutarpeen tunnistamista ja yhteistoimintaa.

Monialaisen yhteistyön tekeminen

Monialainen työskentely edellyttää toimintakulttuurin muutosta sosiaali- ja terveydenhuollossa. Kun palveluja integroidaan ja ammattilaiset tekevät monialaista yhteistyötä, eri ammattiryhmät kehittävät ja yhdistävät osaamistaan. Johdon pitää mahdollistaa tämä muutos. Palveluintegraatio vaatii myös johtoa työskentelemään yhdessä ja tuomaan jokaisen oman osaamisen yhteiseen kehittämiseen. Johdon tehtävänä on varmistaa resurssit ja muodostaa yhteistoiminnallisia rakenteita, jotta ammattilaiset voivat työskennellä monialaisesti.

Monialainen työ vaatii kaikkien sitoutumista ja hyvää vuorovaikutusta. Parhaimmillaan työ on joustavaa, yhteisvastuullista ja toisia arvostavaa. Työssä korostuu keskinäinen luottamus ja sujuva yhteistyö.

Monialainen yhteistyö helpottuu, kun palveluprosessit on kuvattu selkeästi ja prosessit ovat kaikkien tiedossa. Lisäksi yhteistyötä helpottaa, jos ammattilaisilla on yhteinen kieli sekä yhteiset pelisäännöt, toimintamallit ja työvälineet. Tällaisia ovat esimerkiksi asiakkaan suunnitelmat, asiakkaan asettamat tavoitteet sekä työ- ja toimintakyvyn mittausmenetelmät.

Monialaisen yhteistyön kehittämisessä johtajien on tärkeä tuntea eri toimialojen erityispiirteet sekä eri ammattiryhmien osaamisalueet ja vahvuudet. Tämä auttaa rakentamaan yhteistyötä eri toimijoiden välille. Myös ammattilaisten on tunnettava toistensa tehtävät, roolit ja vastuut. Yhteistyö vaatii ammattilaisilta yhteistä osaamista erityisesti seuraavista aiheista:

• lainsäädäntö
• käsitteet ja kieli
• palvelujärjestelmä
• eri toimijoiden roolit ja vastuut
• palveluprosessit ja palvelukokonaisuudet
• työkyvyn ja työllistymisen tuen keinot
• menetelmät ja työvälineet
• tietojen kirjaaminen ja käyttö (halutessasi tutustu ja ota käyttöön Kelan verkkosivuilta).

Monialaiseen yhteistyöhön liittyvä osaaminen on sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen yksi tavoite. Osaaminen on myös palveluiden integraation ja yhteisen tekemisen edellytys. Palveluiden integraatiota pyritään toteuttamaan kolmella tasolla:

1. Palveluohjaus ja asiakasvastaavamalli.
2. Palveluprosessien integraatio.
3. Palveluprosessien ammattilaisille luodaan samat tilat ja tiimit.

Palvelujen integraatiossa korostuu monialaisten yhteistyötaitojen lisäksi ymmärrys työn eettisistä vaatimuksista ja arvoperustasta, asiakaslähtöisyys sekä palvelujärjestelmän tuntemus. Yhteistyöosaaminen kehittyy parhaiten, kun ammattilaiset tekevät käytännössä yhteistyötä. Sitä voidaan kuitenkin tehostaa sopimalla yhteistyökäytännöistäb, johtamisjärjestelyillä ja henkilöstön koulutuksella.

Yhteistyötaitojen kehittyminen edellyttää, että organisaatioiden ja toimintojen yhdistämisessä ylitetään ammatillisia rajoja. Johtamisella ja organisaation hallinnolla turvataan rakenteet ja varmistetaan resurssit. Monialaisen ja moniammatillisen työskentelyn keskiössä ovat aina työntekijät. He kohtaavat asiakastyössään erilaisia toimintakulttuureja ja työtapoja. Näkemykset saattavat olla ristiriitaisia, kun työtä tehdään yhdessä. Sosiaali- ja terveydenhuollon yhdistyminen edellyttää yhteistä tekemistä, jolloin ajan myötä yhteinen osaaminen kertyy. Yhteisen osaamisen kertymisessä on kyse työelämän vuorovaikutuksellisesta muutoksesta, missä osaaminen nähdään yhteisasiantuntijuutena.

Monialainen ja moniammatillinen työskentely on rajojen ylittämistä (Kuva 3). Rajat voivat olla kulttuurisia, asenteellisia, rakenteellisia ja asiakkaan asemaan liittyviä. Rajojen ylittäminen edellyttää ammattilaisilta kärsivällisyyttä ja keskinäistä luottamusta. Ammattilaisten pitää tunnistaa ja tunnustaa toistensa osaaminen.

Erilaiset työkulttuurit kohtaavat monialaisessa työssä. Ammattilaiset edustavat kukin omaa organisaatiotaan, ammatillista orientaatiotaan ja ammattiaan. Yhteistyössä pitää sovittaa yhteen erilaisia toimintakulttuureja, tunnistaa eri toimijoiden rooleja ja löytää jaettuja asiantuntija-alueita. Ammattilaisten pitää katsoa rohkeasti asioita uudesta näkökulmasta ja kyseenalaistaa omia toimintatapojaan.

Rakenteellisten rajojen ylittäminen tarkoittaa, että ylitetään hallinnon rajapintoja. Toimintaympäristö on monimutkainen, joten johtamisella ja organisaation hallinnolla luodaan edellytyksiä monialaiselle ja moniammatilliselle työlle. Kun rikotaan rakenteellisia rajoja, pitää huomioida toimintaympäristö ja monikanavaisen tiedon hallinta. Esimerkkinä ovat monialaiset tapaamiset, jotka lisäävät eri ammattikuntien tuntemusta toistensa työstä ja ajattelutavoista.

Kun ylitetään asiantuntijuuteen liittyviä rajoja, jokaisen oma ammatillinen identiteetti tukee yhteistyön tekemistä. Monialainen työskentely ei vähennä oman erityisosaamisen merkitystä. Tekemisen keskiössä on oman alan tietojen ja taitojen hallinta ja vahva ammatti-identiteetti. Positiivinen käsitys omasta osaamisesta rakentaa luottamusta ja luo pohjaa työskentelyn yhdistämiseen muiden ammattialojen osaamisen kanssa. Yhteistyöhön tarvitaan oman erityisosaamisen lisäksi myös työelämän metataitoja kuten kehittämisosaaminen.

Halutessasi lue lisää: Monitoimijaisuus työntekijän voimavarana ja haasteena.

Tauno on 48-vuotias kirvesmies, joka on käynyt peruskoulun ja suorittanut ammattikoulussa rakennusalan perustutkinnon. Koulun jälkeen Tauno työllistyi isoon rakennusyritykseen. Työ oli fyysisesti raskasta ja kuormitti etenkin tuki- ja liikuntaelimistöä.

Taunon työsuhteet olivat lyhyitä ja katkonaisia. Hänellä oli jo nuorena tuki- ja liikuntaelinvaivoja kuten olkapäiden ja polvien kipuja. Työ sujui särkylääkkeiden avulla eikä hän juurikaan käynyt lääkärissä. Vähitellen hän alkoi lääkitä itseään myös alkoholilla etenkin viikonloppuisin. Alkoholinkäyttö lisääntyi vähitellen, mieliala laski ja harrastukset jäivät.

Taloudellisen taantuman aikaan Tauno tuli irtisanotuksi työstään. Hän ilmoittautui työttömäksi työnhakijaksi TE-toimistoon ja haki ansiosidonnaista työttömyysturvaa. TE-toimistossa hänelle tarjottiin työvoimapoliittisia kursseja, jotta hän olisi voinut päivittää osaamistaan ja hakea kevyempää työtä. Kurssit kuitenkin keskeytyivät hänen tuki- ja liikuntaelinvaivojensa takia, joten hänet ohjattiin terveydenhuoltoon.

Lääkäri kirjoitti hänelle sairauslomaa ja ohjasi terveyskeskuksen fysioterapeutille. Fysioterapeutin ohjaus ja omaehtoinen kuntoutus ei kuitenkaan auttanut, joten hänelle suunniteltiin olkapää- ja polvileikkausta. Hänelle suositeltiin Kelan lääkinnällistä kuntoutuskurssia, mutta hän ei ollut motivoitunut siihen. Hän halusi odotella rauhassa ja katsoa, millainen apu leikkauksista olisi. Hän haki Kelasta sairauspäivärahaa ja asumistukea vuokrakuluihin. Toimeentulo oli niukkaa ja elämänhallinta alkoi vähitellen lipsua.

Taunon olkapää ja polvi leikattiin erikoissairaanhoidossa ja hän sai kuntoutusta. Kun sairauspäivärahakausi (300 päivää) tuli täyteen, hänelle haettiin kuntoutustukea. Se kuitenkin hylättiin, joten hän valitti päätöksestä. Hän hakeutui uudelleen TE-toimistoon työttömäksi työnhakijaksi työttömyysturvan saamista varten. Hän ilmoitti olevansa sairas ja ettei kykene mihinkään työhön.

Kuntoutustuen muutoshakemusta ei hyväksytty, joten hän haki Kelalta toimeentulotukea työttömyysturvan ja asumistuen lisäksi. Kela teki hänen tilanteestaan ilmoituksen aikuissosiaalityöhön, jossa hän selvitti mahdollisuuksiaan työelämään yhdessä sosiaalityöntekijän kanssa. Yhteistyössä kunnan työllisyydenhoidon kanssa hän aloitti kuntouttavan työtoiminnan, jotta saisi päiviinsä sisältöä ja rytmiä.

Taunon tilanne edellytti sosiaalityön, perusterveydenhuollon, Kelan ja TE-toimiston yhteistyötä. Vähitellen Taunon kuntoutus eteni ja hänen vointinsa ja elämänhallintansa parantuivat. Hän mietti monialaisen ammattilaisverkostonsa kanssa, millaisia reittejä pitkin hän terveydentilansa huomioiden voisi päästä takaisin työelämään.

Tauno haki Kelan kuntoutuselvitykseen, jossa suositeltiin Kelan työllistymistä edistävää ammatillista kuntoutusta (TEAK). Hän tarvitsi tukea uratavoitteensa kirkastamiseen sekä terveydentilalleen soveltuvan alan löytämiseen. Hänelle suositeltiin työkokeilun ja työhönvalmennuksen yhdistämistä ja pitkäaikaista työkyvyn tukea.

Kuntoutuksessa Taunolle laadittiin ammatillinen kuntoutussuunnitelma. Sen mukaan hän aloitti työkokeilun rakennustarvikemyyjänä. Työkokeilu kesti kuusi kuukautta ja Kela maksoi sen ajalta kuntoutusrahaa. Tauno sopeutui hyvin uuteen työyhteisöönsä ja hänen päivärytminsä palautui. Työkokeilun jälkeen alkoi Kelan työhönvalmennus, johon sisältyi työssä olemista painottavia kaupan alan opintoja. Hän sai työpaikan yrityksestä. Työllistymisen jälkeen Tauno tapasi työhönvalmentajaa Kelan kuntoutuksen seurantakäynneillä. Näin Tauno sai vielä tukea työllistymisensä alkuvaiheeseen. Työ antoi merkitystä elämään ja Tauno alkoi tehdä myös muita elämäntapamuutoksia hyvinvointinsa lisäämiseksi.

Työikäisen palvelutarpeet liittyvät usein työkyvyn tukeen. Työkyvyn tuen tarvetta tunnistetaan kaikissa työuran vaiheissa. Ammattilaisten on tärkeä ottaa työ ja työssä pärjääminen aina keskusteluun, huomioiden asiakkaan tilanne ja lähtökohdat. Ammattilainen voi kysyä asiakkaan osaamisesta, vahvuuksista, suunnitelmista ja tavoitteista ja kiinnittää huomiota asiakkaan olemassa olevaan työkykyyn.

Monialaisen tuen tarpeen tunnistamisen paikat voidaan jakaa kolmeen:

1. Palvelujen ulkopuolella olevat henkilöt.
2. Palveluihin tulevat uudet asiakkaat.
3. Palveluja jo käyttävät asiakkaat.

Osa monialaisista palveluista hyötyvistä henkilöistä eivät ole lainkaan palveluiden piirissä. Heidän löytämisekseen voidaan käyttää esimerkiksi jalkautuvaa sosiaalityötä ja kehittää matalan kynnyksen palveluja. Palveluihin hakeutuvien henkilöiden monialaisen palvelutarpeen tunnistaminen on ensiarvoista ja säästää kustannuksissa. Tunnistaminen tapahtuu palvelutarpeen arvioinnissa, suunnitelmaa tehtäessä, ja sen yhteydessä voidaan hyödyntää erilaisia mittareita ja kyselyitä.

Palveluita jo käyttävien monialaisen tuen tarpeesta voi kertoa seuraavat kuvassa 4 esitetyt asiat.

Monialaisen palvelutarpeen tavoitteena on selvittää asiakkaan tuen tarve laajasti ja kokonaisvaltaisesti. Keskiössä on asiakkaan elämäntilanne ja hänen oma näkemyksensä palvelujen tarpeellisuudesta ja tärkeysjärjestyksestä. Palvelukokonaisuus, roolit ja vastuut kirjataan asiakkaan suunnitelmiin.

Ammattilaiselta tarvitaan:

• Taitoa arvioida palvelujen tarvetta, erityisen tuen tarvetta (sosiaalityö, mielenterveyspalvelut) ja kuntoutuksen tarvetta (lääkinnällinen ja ammatillinen kuntoutus).
• Taitoa kohdata asiakas, luoda dialoginen yhteistyösuhde ja keskittyä asiakkaan voimavaroihin.
• Taitoa innostaa ja motivoida asiakasta sekä tukea asiakkaan tavoitteita ja ratkaisuja.
• Tietoa palvelujärjestelmästä ja sen toiminnasta sekä työkyvyn tuen keinoista ja etuuksista.

TOIMIA-tietokanta

TOIMIA -tietokanta on ilmainen ja avoin työväline kaikille toimintakyvyn mittaamisesta ja arvioinnista kiinnostuneille asiantuntijoille ja ammattilaisille. Tietokannan sisältö tuotetaan kansallisessa asiantuntija verkostossa (TOIMIA). Toimintaa koordinoi Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Palvelutarpeita tunnistaessa voidaan hyödyntää erilaisia toimintamalleja ja mittareita.

Tietokannasta löytyy:

• Suosituksia ja ohjeita toimintakyvyn arviointiin eri käyttötilanteissa.
• Noin 100 toimintakykymittarin perustiedot ja soveltuvuusarviot.
• Kaikki TOIMIA-tietokannassa julkaistut mittarit eivät sovellu käytettäväksi kaikissa tilanteissa. Sen vuoksi on ehdottoman tärkeää lukea aina mittarin soveltuvuusarvio. Siinä kerrotaan tiivistetysti miten mittari soveltuu juuri arvioituun käyttötarkoitukseen.

Kuntoutumistalo

Terveyskylän Kuntoutumistalossa on materiaalia työkyvyn tuen tarpeiden tunnistamisesta sekä monialaisen verkoston työstä työkyvyn tukemisessa.

Halutessasi voit tutustua suosituksiin:

Aikuisten toimintakyvyn itsearviointi kuntoutumistarpeen tunnistamisessa ja kuntoutumisen seurannassa (julkari.fi)

Suositus toimintakykymittareiden yhdenmukaiseen ja eettiseen käyttöön sosiaalialan asiakastyössä (julkari.fi)

Työikäisten kognitiivisen toimintakyvyn hyvä arviointikäytäntö (julkari.fi)

Matias on kuvailuhetkellä 22-vuotias. Hänellä on 12-vuotiaana sattuneen liikenneonnettomuuden seurauksena keskivaikea aivovamma. Hän on käynyt lukion ja päässyt ylioppilaaksi.

Hän on 10 vuoden aikana saanut toimintakykynsä, opiskelukykynsä ja työllistymismahdollisuuksiensa tueksi erilaisia palveluja, keinoja ja etuuksia (Kuva 6). Hän osallistui ammatillisena kuntoutuksena kuuden kuukauden työkokeiluun apteekissa, jossa hän teki farmanomin (lääketeknikon) työtehtäviä. Hän suoriutui työstään hyvin sekä omasta mielestään että esihenkilönsä mielestä.

Matias haki työkokeilun jälkeen opiskelemaan farmanomiksi ammattiopisto Stadiaan. Sekä opiskelu että eri apteekeissa tehdyt työharjoittelut sujuivat häneltä hyvin. Hän valmistui farmanomiksi keväällä 2016 kurssinsa parhaana opiskelijana.

Kustannukset Matiaksen saamista palveluista, tukitoimista ja etuuksista jakautuivat Liikennevakuutuskeskuksen tietojen mukaan seuraavasti (Kuva 7):

Taloudellisia laskelmia yksilön kannalta

• Jos Matias työllistyy ja tekee farmanomina (palkka 1700 €/kk) täyden työuran, hän ansaitsee työuransa aikana yhteensä noin 720 000 €.
• Jos hän jää 20 -vuotiaana eläkkeelle ja elää takuueläkkeen varassa (noin 750 €/kk), hän ansaitsee työuraansa vastaavana aikana yhteensä noin 270 000 €.
• Henkilökohtaisten tulojen erotus on tällöin noin 450 000 €.

Taloudellisia laskelmia yhteiskunnan kannalta

• Jos Matias on työssä farmanomina koko työuran ajan, hän maksaa työtuloistaan veroa noin 140 000 € ja arvonlisäveroa arviolta noin 70 000 € eli yhteensä 210 000 €.
• Jos Matias on takuueläkkeellä, yhteiskunta maksaa hänelle eläkettä 270 000 € ja lisäksi yhteiskunnalta jää saamatta verotuloja noin 210 000 €.
• Kustannukset yhteiskunnalle ovat yhteensä noin 480 000 €.

Lue halutessasi lisää:

Matias valmistui farmanomiksi aivovammasta huolimatta – Duodecim (terveysportti.fi)

Osatyökykyiset työssä -toimintamallin (Osku) toteutuminen ja hyödyt erilaisissa toimintaympäristöissä – STM (pdf)

Nämä lähteet ja lisämateriaalit ovat vapaaehtoisia. Yhden opintopisteen laajuisen kokonaisuuden voi suorittaa ilman lisämateriaalien lukemista.

Artikkelit, raportit ja käsikirjat

Ala-Kauhaluoma M (2019). Sijoita ja valmenna -malli osaksi terveydenhuollon ammattilaisten keinovalikoimaa. Saatavilla osoitteessa: https://www.terveysportti.fi/dtk/tyt/avaa?p_artikkeli=ttl01766.

Heikkinen J, Koivisto H (2019). Työllistymiskyvyn palveluverkosto. Saatavilla osoitteessa: https://www.terveysportti.fi/dtk/tyt/avaa?p_artikkeli=ttl01759.

Henriksson M, Unkila K, Hirvonen M, Nevala N (2024). Monialaisen yhteistyön kehittyminen työkyvyn tukemisessa. Kuntoutus 47(1):38-44.

Kelan kuntoutuksen verkkokoulu: https://extraverkkokoulu.kela.fi/moodle/login/index.php.

Koivisto J, Tiirinki H (toim.) (2020). Monialaisen palvelutarpeen tunnistaminen sosiaali-, terveys- ja työvoimapalveluissa. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2020:38. Saatavilla osoitteessa: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162382/VNTEAS_2020_38.pdf.

Lappalainen K (2017). Työttömän työelämävalmiuksien tukeminen- painopisteenä terveydenhuolto ja verkostoyhteistyö. University of Eastern Finland, Faculty of Health Sciences. Publications of the University of Eastern Finland. Dissertations in Health Sciences 410. Saatavilla osoitteessa: https://erepo.uef.fi/handle/123456789/18009?locale-attribute=fi.

Mönkkönen K (2018). Vuorovaikutus asiakastyössä. Asiakkaan kohtaaminen sosiaali- ja terveysalalla. Tallinna: Gaudeamus.

Mönkkönen K, Kekoni T (2020). Monitoimijaisuus työntekijän voimavarana ja haasteena. Teoksessa Anneli Hujala & Helena Taskinen (toim.) Uudistuva sosiaali- ja terveysala (2020). Tampere: Tampere University Press, 215–240. Saatavilla osoitteessa: https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/124079/monkkonen_ym_monitoimijaisuus_tyontekijan_voimavarana.pdf?sequence=2.

Nevala N, Turunen J, Tiainen R, Mattila-Wiro P. (2016). Matias valmistui farmanomiksi aivovammasta huolimatta. Työterveyslääkäri 34(4):72-73. Saatavilla osoitteessa: https://www.terveysportti.fi/apps/dtk/tyt/article/ttl01518?toc=112495.

Nevala N, Turunen J, Tiainen R, Mattila-Wiro P. (2015). Osatyökykyiset työssä -toimintamallin (Osku) toteutuminen ja hyödyt erilaisissa toimintaympäristöissä. Sosiaali- ja terveysministeriö, Työterveyslaitos. Saatavilla osoitteessa: https://stm.fi/documents/1271139/1366077/STM_Osku_tutkimusraportti.pdf/d19bf119-70f8-427c-8201-b4e045c8b3a8/STM_Osku_tutkimusraportti.pdf.pdf.

Normia-Ahlsten L, Riisalo-Mäntynen T, Turkia T (toim.) (2023). Sosiaalihuolto työkyvyn tuen palvelukokonaisuudessa. Kokonaisvaltaisen tuen puuttuva palanen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Työpaperi 21/2023. Saatavilla osoitteessa: https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/147700/URN_ISBN_978-952-408-114-6.pdf?sequence=1&isAllowed=y.

Paakkanen E, Heikkilä M, Ilomäki T, Shemeikka R (2023). Osatyökykyisten henkilöiden työllistymistä edistävät keinot – katsaus viimeaikaisiin tutkimuksiin
Kirjallisuuskatsaus. Kuntoutussäätiön työselosteita Working Papers 68/2023. Helsinki. Kuntoutussäätiö. Saatavilla osoitteessa: https://kuntoutussaatio.fi/assets/files/2023/02/tyoselosteita_68_2023.pdf.

Sinervo L, Lappalainen K. Opas työttömän terveystarkastuksen toteuttajalle: v. 1.1. Terveyden ja hyvinvoinninlaitos 26.9.2023. Saatavilla osoitteessa: https://www.julkari.fi/handle/10024/147348.

Timperi, T (2022). Sote-integraation edellyttämä monialainen yhteistyöosaaminen. Selvityshenkilön raportti. Sosiaali- ja terveysministeriö, Helsinki 2022. Saatavilla osoitteessa: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/164410.

Muut verkkomateriaalit

Kehittyvä palvelujärjestelmä - THL

Työkyvyn tuki -koulutus

Työhön kytkeytyvä kuntoutus -tietopaketti