2.2 Johtamishuomio työssä ja työtehtävissä

Sosiaali- ja terveysalalla työskentelevät ovat usein lähtökohtaisesti motivoituneita työhönsä ja kokevat sen merkitykselliseksi. Kuitenkin työhön liittyvät erilaiset kuormitustekijät (fyysinen, psykososiaalinen, kognitiivinen, eettinen) voivat heikentää alan vetovoimaisuutta ja työhön sitoutumista, jollei asiaan kiinnitetä riittävästi huomiota.
Työ ja työtehtävät -ikoni

 

Tiedetään, että työhön sitoutuneet työntekijät ovat energisiä ja motivoituneita, työskentelevät tehokkaammin ja suoriutuvat työn asettamista vaatimuksista paremmin kuin työhön vähemmän sitoutuneet henkilöt. Lisäksi työhön sitoutuminen vähentää aikeita vaihtaa alaa tai työnantajaa. Onkin keskeisen tärkeää, että sosiaali- ja terveysalalla edistetään työhön sitoutumista lisääviä tekijöitä, ennen kaikkea työntekijöiden hyvinvoinnin edistämiseksi, mutta myös riittävän työvoiman saatavuuden sekä potilastyytyväisyyden turvaamiseksi.

Työn kokeminen merkitykselliseksi on keskeinen työhön sitoutumisen edellytys. Se lähtee työntekijän omasta kokemuksesta ja arvopohjasta liittyen työn ydintehtävään. Sosiaali- ja terveysalalla ydintehtävä liittyy ihmisen hyvinvoinnin ja terveyden monipuoliseen tukemiseen ja edistämiseen, ja siten työn merkitys on selkeästi löydettävissä. Kuitenkin työn merkityksellisyyden kokemukseen vaikuttavat myös muut työn piirteisiin liittyvät tekijät. Työ, joka tarjoaa riittävästi haasteita, mahdollisuuden käyttää osaamistaan monipuolisesti ja kehittyä työssään lisää merkityksellisyyden kokemusta. Lisäksi jokaisella tulee olla oikeus saada työstään palautetta sekä riittävästi tietoa työnsä tekemisen ja siinä kehittymisen pohjaksi. Tärkeää on myös nähdä oman työnsä tulos, mikä lisää työhön sitoutumista ja työtyytyväisyyttä.

Lainaus
Eräässä työyhteisössä työhyvinvointikyselyn tulosten käsittely nosti esiin tarpeen kehittää viestintää ja tiedonkulkua. Viestintään liittyvät kehittämistarpeet ovat melko yleisiä, ja usein kohtuullisen vaikeita ratkaista. Oikea-aikainen ja oman työn kannalta olennaisia asioita sisältävä viestintä on keskeinen osa työn merkityksellisyyden kokemusta. Tässä työyhteisössä asiaa lähestyttiin luomalla ns. viestintämatriisi. Tähän taulukkoon kuvattiin työyhteisön käyttämät viestintäkanavat (esim. sähköposti, viikkopalaverit, jne.), ja pohdittiin kunkin kohdalla minkälaisia asioita milläkin kanavalla kannattaa viestiä. Yhteinen keskustelu viestinnän tarpeista ja matriisin tuottaminen selkeytti kaikille tilannetta, ja loi yhteiset pelisäännöt jatkoa varten.

Työn omaehtoisuus eli autonomisuus on yksi keskeinen työhön sitoutumista lisäävä tekijä. On tärkeää, että työntekijä kokee voivansa tehdä sopivassa määrin itsenäisiä päätöksiä. Vaikka työn luonne ja tehtävät asettavat luonnollisesti tietyt rajoitteet työn tekemiselle, usein on kuitenkin mahdollisuus vaikuttaa työn tekemisen tapaan tai esimerkiksi työtehtävien järjestykseen ja/tai työpäivän rakenteeseen. Puhutaan työn tuunaamisesta, jota on useimmissa töissä mahdollisuus tehdä ainakin jossain määrin. Työn tuunaaminen tarkoittaa arjen innovatiivisuutta ja rutiinien uudelleen ajattelua. Se haastaa myös perinteisen ajattelutavan, jossa vain työnantajan on mahdollista kehittää työtä. Työn tuunaamisen tarkoitus ei ole muuttaa työtä sinänsä, vaan muokata työtehtävien osia ja omaksua uusi näkökulma työntekoon. Se voi olla yksilöllistä toimintaa, mutta myös yhteisöllistä työn voimavarojen ja myönteisten haasteiden lisäämistä. Tiimien työn tuunaamisen tiedetään lisäävän tiimissä koettua työn imua. Tämän edistämiseksi on keskeistä, että esihenkilö mahdollistaa arjen työssä työntekijöiden osallistumisen yhteiseen kehittämiseen. Tärkeää on myös tunnistaa työntekijöiden yksilöllisiä osaamisalueita ja mahdollistaa niiden käyttö sekä yksilöllisen että yhteisöllisen työn kehittämisessä. Toisaalta myös liian haasteellinen ja vaativa työ on haitallista työntekijän hyvinvoinnille. Työn tuleekin olla sopivasti mitoitettua myös siten, että esimerkiksi työn määrä ja osaamisvaatimukset eivät ole liiallisia suhteessa työntekijän yksilöllisiin voimavaroihin ja osaamistasoon nähden.

Lainaus
Omaehtoisuuden, eli autonomian, lisääminen työssä on tunnetusti positiivinen seikka ja lisää työn mielekkyyttä. Erityisesti hoitotyössä on perinteisesti ajateltu uralla etenemistä esihenkilötyön kautta. On kuitenkin hyviä käytäntöjä ja kokemuksia myös sellaisista tavoista kehittyä työssä, joihin ei liity toimimista esihenkilönä. Monissa organisaatioissa on käytössä malleja, joissa hoitotyön perusosaamisen lisäksi on mahdollisuus hankkia lisäkoulutusta jostakin syventävästä teemasta (esimerkiksi imetysohjaus tai -kouluttajana toimiminen). Lisäksi monet organisaatiot tarjoavat hoitotyössä oleville työntekijöille mahdollisuuksia toimia organisaation sisäisissä vastuurooleissa, kuten esimerkiksi työsuojeluyhdyshenkilönä. Mahdollisuudet hakeutua hoitotyötä laajentaviin rooleihin tukee autonomiaa työssä ja työn mielekkyyttä.
Lainaus
Kokeilukulttuuri, eli toimintatapa, jossa työyhteisö osallistuu laajasti työnkehittämiseen ja hakee aktiivisesti uudenlaisia keinoja kehittää työtä ja yhteistyötä, on arvokas kehittämisen kohde. Aktiivisesti kehittämiseen, ideointiin ja kokeiluihin osallistuva yhteisö tuottaa paitsi parempia ideoita, myös luo itselleen hyvinvointia verrattuna perinteisesti ylhäältä ohjautuvaan kehittämiseen. Useissa työyhteisöissä kokeiltiin Tiedosta -hankkeen Dynamo-työskentelyn aikana erilaisia keinoja osallistaa henkilöstöä ideointiin: osassa taukotilaan järjestettiin taulu kehittämisideoita varten, osassa luotiin sähköinen, kaikille avoin ja anonyymi alusta (esim. Padlet) samaan tarkoitukseen. Olennaista ideoiden keräämisen lisäksi oli ideoiden yhteinen jalostaminen ja pohdinta esimerkiksi osasto- tai viikkopalavereissa. Kohtuullisen kevyellä työllä saatiin koottua laajasti erilaisia ideoita työn kehittämiseksi.