Nivelrikko eli artroosi on nivelten sairauksista tavallisin. Sitä esiintyy yleisimmin sorminivelissä, polvissa, lonkissa ja selkärangassa. Nivelrikko kehittyy yksilöllisen geneettisen herkkyyden, elintapojen ja erilaisten kuormitustekijöiden välisessä vuorovaikutuksessa.
Sormien ja ranteen nivelrikko on tavallisin nivelrikkotyyppi. Se voi alentaa puristusvoimaa ja käden toimintakykyä ja heikentää merkittävästi työkykyä monissa ammateissa. Polven ja lonkan nivelrikko vaikuttavat työkykyyn varsinkin fyysisesti kuormittavissa tehtävissä ja heikentävät ikääntyvän väestön liikuntakykyä.
Nivelrikon esiintyvyys lisääntyy jyrkästi iän mukana, joten työväestön ikääntyessä myös työelämässä olevien nivelrikkopotilaiden määrä kasvaa. Arviot nivelrikon esiintyvyydestä väestössä vaihtelevat riippuen taudin määritysperusteista. Terveys 2000 -tutkimuksen kliinisen tarkastuksen perusteella 30 vuotta täyttäneillä suomalaisilla polvinivelrikon esiintyvyys oli miehillä viisi ja naisilla seitsemän prosenttia. Lonkkanivelrikkoa sairasti viisi prosenttia miehistä ja neljä prosenttia naisista. Kansainvälisen tutkimuskirjallisuuden meta-analyysin mukaan peukalon tyvinivelartroosin esiintyvyys oli naisilla seitsemän ja miehillä kuusi prosenttia.
Nivelrikko ja työ
Nivelrikko kasaantuu tiettyihin ammatteihin. Polvi- ja lonkkanivelrikkoon liittyvät hieman erilaiset riskitekijät. Polvea kuormittavat erityisesti kyykyssä tai polvillaan työskentely, toistuvat raskaat nostot ja kantaminen, taipuneet polven asennot erityisesti taakan kera, toistuva portaiden kiipeäminen tai muu jyrkällä pinnalla kiipeäminen, toistuvat hypyt, tärinä ja pitkäaikainen kävely.
Polven nivelrikkoa koskeva meta-analyysi totesi polvillaan tai kyykyssä työskentelyn, nostotyön ja paljon portaiden nousua sisältävän työn lisäävän polvinivelrikon riskiä 1.6-1.7-kertaiseksi.
Lonkan nivelrikon riskitekijöitä ovat raskaiden taakkojen käsittely, tärinäaltistus, toistuva portaiden nousu ja hypyt. Niveleen kohdistuneet korkeaenergiset vammat käynnistävät herkästi nivelrikkoprosessin. Myös muualle kohdistuneet vammat voivat johtaa nivelrikkoon, jos ne epäsuorasti vaikuttavat nivelen biomekaniikkaan. Toistuva ja pitkäkestoinen nivelten kuormitus voi vaikuttaa samaan tapaan. Esimerkkinä tästä on hammaslääkäreillä havaittu työhistorian kuormittavuuden yhteys nivelrikkoon työkäden pinsettiotteeseen osallistuvissa sormissa.
Maailman terveysjärjestö WHO ja Kansainvälinen työjärjestö ILO arvioivat työn fyysisiin kuormitustekijöihin liittyvää globaalia tautikuormaa. Ergonomisten kuormitustekijöiden todettiin lisäävän lonkan ja polven nivelrikon ja eräiden muiden tuki- ja liikuntaelinsairauksien riskiä.
Nivelrikon riskitekijät
Työhön liittyvät riskitekijät
Polven nivelrikko
- kyykyssä tai polvillaan työskentely
- raskaiden taakkojen käsittely
- taipuneet polven asennot
- toistuva portaiden nousu
- toistuvat hypyt
- tärinä
- pitkäaikainen kävely
- tapaturmat
Lonkan nivelrikko
- raskaiden taakkojen käsittely
- toistuva portaiden nousu
- toistuvat hypyt
- tärinä
- tapaturmat
Sormien ja ranteen nivelrikko
- tärinä
- yksipuoliset käsien työliikkeet
- staattinen sormien kuormitus
Yksilölliset tekijät
- geneettiset tekijät
- ikä
- ylipaino