Suojavaatetus

Erittäin näkyvä vaatetus auttaa työntekijää näkymään paremmin ja erottumaan työympäristöstä. Erittäin näkyvää vaatetusta eli varoitusvaatetusta tarvitaan tietyössä, liikenteenohjauksessa tai tien lähettyvillä töitä tehdessä. Tietyössä työntekijän kannalta suurin vaaratekijä on tietyömaan ohi liian kovaa ajavat ajoneuvot. Rakennusalaa koskevan valtioneuvoston asetuksen 205/2009 mukaan rakennustyömaalla on käytettävä varoitusvaatetusta.

EN ISO 20471:2013 Erittäin näkyvä vaatetus

Varoitusvaatetus on tarkoitettu työhön, jossa tarvitaan työntekijän näkyvyyttä. Vaate on tarkoitettu tilanteisiin, joissa on erittäin tärkeää näkyä hyvin. Valjaat eivät kuulu standardin soveltamisalueeseen. Standardi määrittelee materiaalien väri- ja heijastavuus-, pinta-alaa koskevat minimivaatimukset kolmelle eri näkyvyysluokalle sekä vaatimukset materiaalien sijoittelusta vaatetukseen.

Vaatetuksen valinta

Näkyvyyden osoittava suojausluokka, vaatteen malli ja materiaali on valittava riskinkartoituksen ja käyttötarkoituksen perusteella. Kartoita työhön parhaiten soveltuva vaatteen malli ja materiaali. Mallivaihtoehtoja ovat liivi, takki ja housut tai kokohaalari. Materiaalivaihtoehtoja ovat kudottu kangas, neule, sateenpitävä- tai palosuojattu materiaali. Fluoresoivan taustamateriaalin ja yhdistetyn materiaalin sallitut värit ovat keltainen, oranssi ja punainen.

Merkintä EN ISO 20471:2013

Tyyppihyväksytyn tuotteen tunnistaa seuraavasta merkinnästä: tuotteen nimi, tavaramerkki tai muu tapa tunnistaa valmistaja tai hänen valtuuttamansa edustaja, tuotteen tunniste esimerkiksi kauppanimi tai tuotenumero, kokomerkintä standardin EN ISO 13688 mukaisesti, standardin EN ISO 20471:2013 numero ja vuosi, standardin piktogrammi ja suojausluokka.

Varoitusvaatetusta koskeva standardi EN 471 on korvattu uudella standardilla EN ISO 20471, 30.9.2013 alkaen. Myynnissä ja käytössä voi olla sekä standardin EN 471 mukaisia, että uuden standardin EN ISO 20471 mukaisia varoitusvaatteita.

Tiesitkö?

• Heijastimen toimivuuden voit testata pimeässä taskulampulla.
• Varoitusvaatetusta ei kannata säilyttää suorassa auringonvalossa ajoneuvon istuimella, sillä sen näkyvä fluoresoiva materiaali voi haalistua.
• Jos varoitusvaatetusta käyttävän työntekijän työskentelyalueella on optisesti toimivia laitteita, on varmistettava ettei heijastin häiritse niiden toimintaa.
• Pidä vaate puhtaana, pese tai vaihda vaate riittävän usein, sillä lika heikentää vaatteen näkyvyyttä. Vaate on tärkeää vaihtaa uuteen, jos materiaalin väri tai heijastin on selvästi haalistunut tai vaate ei enää puhdistu pesussa. Väriä voit verrata esimerkiksi uuden vaatteen väriin. Vaihda vaate uuteen tai vaihda heijastin, jos se on selvästi kulunut tai muutoin vaurioitunut. Jos peset vaatteen itse, pese vaate pesuohjeen mukaisesti aina saman väristen vaatteiden kanssa.
• Jos vaatteeseen kiinnitetään merkkejä tai logoja, kysy vaatteen valmistajalta tai toimittajalta niiden sallittua pinta-alaa.

Kemikaaleilta ja infektioilta suojaavan vaatetuksen tarkoitus on suojata käyttäjän ihoa ja kehoa kemikaaleilta ja mikrobeilta. Suojavaatetuksen tarkoitus voi myös olla hengitysteiden altistumisen vähentäminen, kun estetään mm. oman vaatetuksen ja hiusten kontaminoituminen. 

Kun riskinarvioon perustuen ei muilla toimin kuin suojavaatetuksen käytöllä pystytä vähentämään altistumista riittävästi, käyttöön valitaan henkilönsuojainasetuksen mukainen, CE-merkitty suojavaatetus. Suojaimilla on käyttöohjeet, jotka antavat tarvittavat tiedot. Ne kertovat, mihin suojain on tarkoitettu ja mitkä ovat vaatimusluokitukset, jotka suojain täyttää. Käyttöohjeessa on myös pukemis-, riisumis- ja käytöstä poistamisen ohjeet.

Kemikaaleilta tai mikrobeilta suojaava vaatetus voi olla tyypiltään kaasu-, neste-, roiske- tai pölytiivis. Kokohaalarien lisäksi on olemassa osittain vartaloa suojaavia nesteiltä tai niiden roiskeilta suojaavia asusteita, esimerkiksi esiliinoja, takkeja, housuja, käsivarsisuojia, huppuja ja jalkojensuojaimia.

Valinta

Suojaimet valitaan riskinarvioinnin perusteella. Riskinarviolla selvitetään, kuinka haitallinen toteutunut riski voisi olla sekä kuinka todennäköistä on riskin toteutuminen. Kun näin saadaan riskin merkittävyys selville, valitaan suojaimet, jotka suojaavat riittävästi ja soveltuvat hyvin käyttäjälle, työhön ja käyttöympäristöön. Koska tiiviit suojavaatteet aiheuttavat käyttäjälle lämpökuormaa, selvitetään myös, kuinka kauan niitä voidaan käyttää kyseisessä työssä. Työnantajalla on velvollisuus huomioida työntekijän terveydentila suojainvalinnoissa. Lämpökuormituksen vuoksi tämä koskee erityisesti suojavaatteiden käyttöönottoa.

Ennen kemikaaleilta tai mikrobeilta suojaavan vaatetuksen käyttöönottoa on suunniteltava tilat varusteiden pukemiseen, riisumiseen ja huoltamiseen sekä kertakäyttösuojainten jätehuoltoon. Tilat ja tarvittaessa myös niiden ilmastointi on suunniteltava hyvin, jotta ne tukisivat altistumisen vähentämistä.

Suojainvalintoja varten on tiedettävä, miltä kemikaalilta tai mikrobilta on suojauduttava, millä tavalla sille altistutaan ja millä tavoin altistuttaessa se on vaarallinen.

Valitaan

• suojavaatteen tyyppi, joka kertoo vaatteen tiiviysluokan 
• kokohaalarit tai osittain vartalon peittävät suojaimet suojaustarpeen mukaan
• kertakäyttöinen tai huollettava ja pestävä moneen kertaan käytettävä vaatetus
• selvitetään, mitkä suojaimet ja niiden materiaalit suojaavat riittävästi työn altisteelta. Toisin sanoen selvitetään suojavaatetuksen kemikaalien tai mikrobien läpäisytiedot.

Käyttö

• Tutustu valmistajan käyttöohjeisiin ja noudata niitä.
• Pue suojaimet puhtaassa tai saastumattomassa paikassa puhtaan alus- tai työvaatekerran päälle.
• Varaa riisumiseen turvallinen tila, josta pääsee vaatteiden vaihtoon tai tarvittaessa suihkuun.
• Omalle vaatetukselle ja käytetyille, likaisille suojaimille on oltava eri paikat.
• Tauota työ kuormituksen mukaan ja huomioi riittävä nesteytys tauoilla.
• Yleensä tilojen lämpötila kannattaa säätää normaalin huonelämpötilan alapuolelle, jos se on mahdollista ja vaarana on liika lämpö.
• Harjoittele riisumista ja pukemista etukäteen, sillä likaisten suojainten riisuminen voi altistaa ihon tai hengitystiet ja saastuttaa riisumispaikan.
• Peili pukeutumispaikalla auttaa pukeutumaan oikein.
• Avustettu riisuminen saattaa olla tarpeen, jotta työssä ja suojaimissa väsyneeltä suojainten käyttäjältä saadaan suojaimet riisuttua turvallisesti. Hyvin suojautuneen henkilön vakavin vaaran paikka saattaa olla suojainten riisumistilanne.
• Runsaan altisteiden määrän tai niiden vaarallisuuden vuoksi saattaa olla tarpeen, että suojaimet puhdistetaan käyttäjän yllä heti altistumistilanteesta poistuttaessa. Pölymäiset altisteet saatetaan imuroida ja nestemäiset huuhdella. Paineilmapuhallusta ei käytetä. Mikrobeilta suojauduttaessa puvut voidaan ääritapauksissa desinfioida käyttäjän yllä. Huuhtelua tai desinfektiota suunniteltaessa on käyttöön valittava riittävän tiiviit puvut, jotka eivät läpäise desinfektioainetta. Altisteen ja desinfektioaineen vaarallisuus ympäristölle on huomioitava huuhteiden viemäröinnissä tai keräyksessä.

Huolto ja säilytys

Pese ja huolla useaan kertaan käytettävät suojavaatteet käyttöohjeen mukaisesti.

Säilytä suojaimet valolta suojattuna puhtaassa sisätilassa. Suojavaatetus saattaa kärsiä säilytyksestä taitettuna, katso käyttöohjeet.

Merkintä

Kaikki merkinnät tulee olla selvitettynä käyttöohjeessa.

Kemikaalinsuojavaatetus on merkitty kemikaalitunnuksella ja infektioilta suojaava vaatetus mikrobitunnuksella. Tuotteen vaatimuksiin liittyvät standardit ovat mukana merkinnässä.

CE-merkinnän perässä on oltava neljä numeroa, joka on tuotteen valmistuksen valvontaan osallistuvan ilmoitetun laitoksen numero. 

Vaatetuksen tyyppi ilmoittaa pukujen tiiviyden.

• Tyypin 1 puku on kaasu-, neste- ja pölytiivis.
• Tyyppiä 2 ei enää ole.
• Tyypin 3 puku on nestetiivis ja suojaa paineisilta roiskeilta sekä nojauduttaessa pintaan.
• Tyypin 4 puku suojaa roiskeilta. Neste saattaa mennä materiaalin läpi nojauduttaessa pintaan.
• Tyypin 5 puku vähentää altistumista hiukkasille (muun muassa asbestipurku).
• Tyypin 6 puku suojaa ohuelta sumulta.

Kun tyyppinumeron perässä on kirjain B, suojavaatetus on luokiteltu suojaamaan infektioilta. Jos B:tä ei ole merkinnässä, suojain on tarkoitettu suojaamaan kemikaaleilta.

Tyypin 3, 4 ja 6 puvut voivat olla kokohaalareita tai osittain vartaloa suojaavia asusteita, merkintä PB. 

Vaatetuksen koko on ilmoitettu pituus- ja rinnanympärysmittana.

Jos merkinnässä on ympyrän sisällä numero 2 ja sen yli vinoviiva, vaatetus on kertakäyttöinen.

Standardisointikomitean tekniset raportit

CEN/TR 15419 Suojavaatetus. Ohjeita kemikaalinsuojavaatetuksen valintaan käyttöön, huoltoon ja ylläpitoon.

Standardit

EN 943-1 Suojavaatetus vaarallisia kiinteitä, nestemäisiä ja kaasumaisia kemikaaleja vastaan mukaan lukien nestemäiset aerosolit ja kiinteät partikkelit.

• Osa 1: Suojausvaatimukset kaasutiiviille, tyypin 1 kemikaalinsuojapuvuille.

EN 943-2 Suojavaatetus vaarallisia kiinteitä, nestemäisiä ja kaasumaisia kemikaaleja vastaan mukaan lukien nestemäiset aerosolit ja kiinteät partikkelit.

• Osa 2: Suojausvaatimukset kaasutiiviille, tyypin 1 pelastushenkilöstön (ET) kemikaalinsuojapuvuille.

EN 13034+A1 Suojavaatetus nestemäisiä kemikaaleja vastaan.

• Vaatimukset kemikaalinsuojavaatetukselle, joka suojaa rajoitetusti nestemäisiltä kemikaaleilta (tyypin 6 ja tyypin PB[6] varusteet).

EN ISO 13982-1 Suojavaatetus kiinteitä hiukkasia vastaan.

• Osa 1: vaatimukset kemikaalinsuojavaatteille koko kehon suojaukseen kiinteitä ilmassa kulkeutuvia hiukkasia vastaan (tyypin 5 vaatteet).

EN 14121 Suojavaatetus. Vaatimukset ja testausmenetelmät suojavaatteille infektioita vastaan.

EN 14325 Suojavaatetus kemikaaleja vastaan. Materiaalien, saumojen ja liitoskohtien testausmenetelmät ja luokittelu.

EN 14605 Suojavaatetus nestemäisiä kemikaaleja vastaan. Vaatimukset kemikaalinsuojavaatteille, joiden liitokset ovat nestetiiviit (tyyppi 3) tai roisketiiviit, (tyyppi 4), mukaan lukien vain osia vartalosta suojaavat tuotteet (tyypit PB[3] ja PB[4]).

Kuumansuojavaatteiden tarkoitus on suojata lyhytaikaisesti tulelta ja kuumuudelta. Kuumansuojavaatteiden valinta on tehtävä vaarojen kartoituksen ja riskinarvioinnin avulla. Vaatteiden tulee suojata työssä esiintyviltä vaaroilta ja suojauksen tulee vastata tarvittavaa tasoa.

Yleisimpiä kuumuuden aiheuttamia vaaroja ovat lämpösäteily, liekkikuumuus, sulien metallien roiskeet, hitsauskipinät, kuumat pinnat ja -nesteet. Myös staattinen sähkö voi aiheuttaa vaaratilanteita.

Mallit ja materiaalit

Kuumansuojavaate koostuu takista ja housuista tai se voi olla yksiosainen haalari. Palosuojattu materiaali voi olla kudottu luonnostaan lämpöä kestävistä kuiduista tai sen palosuojaus on tehty materiaalin viimeistelyllä. Palosuojattu materiaali ei jatka palamista, kun siihen kohdistuu kuumuusrasitus kuten liekkikuumuus. Lämpösätelyä heijastavalla materiaalilla päällystetty materiaali suojaa voimakkaalta lämpösäteilyltä.

• Antistaattinen suojavaatetus eli sähkövarausta purkava tai johtava suojavaatetus. Vaatetus on myös samalla kuumansuojavaatetus. Vaatetuksen tehtävä on välttää syntyvät varaukset ja sitä käytetään täydellisen maadoitusjärjestelmän osana.
• Suojavaatetus hitsaukseen ja vastaaviin töihin. Vaatetus suojaa hitsauskipinöiltä ja pieniltä sulan metallin roiskeilta, lyhytaikaiselta liekkikosketukselta ja ultraviolettisäteilyltä sekä pölyltä ja vedolta. Suojausluokkia on kaksi.
• Kuumuudelta ja tulelta suojaava vaatetus. Kuumansuojavaatteita on suojaustasoltaan erilaisia. Vaatetus suojaa liekiltä, kosketuskuumuudelta, lämpösäteilyltä tai sulilta alumiini- tai rautaroiskeilta. Suojausluokkia on kolme, paitsi lämpösäteilyä vastaan neljä.
• Sammutuspuku eli palomiehen suojavaatetus. Puku on tarkoitettu käytettäväksi rakennuspalon sammutuksessa. Se suojaa kuumuusrasituksen lisäksi kemikaaliroiskeilta ja luokasta riippuen myös vedeltä. Suojavaatetus koostuu sammutuspuvusta ja sen alla käytettävästä vaatetuksesta. Palomiesten kevempi suojavaatetus on tarkoitettu käytettäväksi maasto- ja metsäpalojen sammutuksessa.
• Valokaarelta suojaava vaatetus. Vaatetus suojaa valokaaren termisiltä vaaroilta. Suojausluokkia on kaksi.

Valinta, käyttö ja huolto

Selvitä aluksi kuumuusvaara ja vaaran taso. Altistutaanko työssä liekkikuumuusdelle, lämpösäteilylle, sulametallin roiskeille vai kontaktikuumuudelle? Onko vaaran taso pieni, keskisuuri, suuri vai erittäin suuri?

Pidä vaatteen vetoketjut ja napit suljettuina. Huolehdi, että vaatteet ovat ehjät ja puhtaat.

Noudata valmistajan antamia ohjeita. Vaihda vaate uuteen, jos se ei puhdistu pesuissa tai se on selvästi vaurioitunut.

Merkintä ja standardit

• CE-merkki
• standardin numero, liekkitunnuskuva ja suojaustasot.

EN ISO 11611 Suojavaatetus hitsaukseen ja vastaaviin töihin (korvaa standardin 470-1)
EN ISO 11612 Kuumuudelta ja tulelta suojaava vaatetus (korvaa standardin EN 531)
IEC 61482-1-2 Suojaus valokaarelta
EN 13911  Palomiesten suojavaatetus. Palohupun vaatimukset ja testausmenetelmät
EN 1149 Suojavaatetus, sähköstaattiset ominaisuudet
EN 469 Palomiesten suojavaatetus, sammutuspuku
EN 1486 Palomiesten suojavaatetus, sammutustehtäviin tarkoitettu heijastava puku

Hitsaajan suojavaatetus

Hitsaajan suojavaatetuksen tarkoitus on suojata hitsauskipinöiltä eli pieniltä sulametalliroiskeilta, hitsauskaaren lämpösäteilyltä, lyhytaikaiselta liekkikosketukselta ja UV-säteilyltä. Hitsaajan työssä tarvitaan standardin EN ISO 11611 mukainen suojavaate.

Käytettävä suojavaate ja sen suojausluokka on valittava työssä käytettävän hitsausmenetelmän mukaan. Vaatetus voi olla malliltaan yksi- tai kaksiosainen. Tarpeen mukaan on hyvä käyttää hitsaajan lisäsuojia, kuten essua, huppua, irtohihoja tai säärystimiä. Hitsaajan suojavaatetuksia on luokitukseltaan kahdenlaisia:

Luokka 1: vaatetus on tarkoitettu manuaalisiin hitsausmenetelmiin, jossa syntyy vähän hitsauskipinöitä ja roiskeita. Vaatetus suojaa vähemmän kipinöiltä ja lämpösäteilyltä kuin luokan 2 vaate. Se soveltuu TIG-, MIG- ja MMA-hitsaukseen, juottamiseen, pistehitsaukseen ja kaasuhitsaustöihin.

Luokka 2: vaatetus on tarkoitettu manuaalisiin hitsausmenetelmiin, jossa syntyy runsaasti hitsauskipinöiltä ja roiskeita. Vaatetus suojaa paremmin hitsauskipinöiltä ja lämpösäteilyltä kuin luokan 1 vaate. Se soveltuu MMA-, MAG- ja MIG-hitsaukseen, plasmaleikkaukseen ja kovertamistyöhön.

Vaatteen malli

• Kokohaalari tai takki ja housut yhdistelmä, lisäsuojia ovat huppu, esiliina, hihat ja säärystimet.
• Takin pitää ulottua 20 cm housun vyötärön alapuolelle.
• Kiinnittimien eli vetoketjujen ja nappien tulee olla suojatut.
• Taskun kansien tulee olla alaspäin tikatut tai kiinnittimillä suljettavat ja taskun kansien tulee olla 10 mm taskunsuuta leveämpi.
• Housujen sivutaskut saavat olla 10 asteen kulmassa sivusaumoihin nähden.

Valinta ja käyttö

Valitse tarvittavat suojaimet työn riskikartoituksen mukaan. Selvitä mallin ja sen materiaalin suojaavuus liekin leviämiseltä. Valitse palosuojatusta kankaasta valmistettu suojavaate hitsaustöihin, laikkaleikkaus- ja polttoleikkaustöihin.

Varmista tarvittava suojaus kipinöiltä ja käytä standardin EN ISO 11611 mukaista suojavaatetusta. Varmista  myös alus- ja välivaatteen paloturvallisuus. Älä käytä sulavaa tekokuituista alusvaatetta, sillä se voi sulaa ihoon ja näin ollen lisätä palovamman vakavuutta!

Suojaa kaulan alue, myös kaulan takaosa sekä ranteet ja vartalon etuosa. Sulje vaatetuksen kiinnitys, pidä hihat alhaalla sekä lahkeet jalkineiden päällä. On tärkeää pitää vaatteen kiinnittimet ylös asti suljettuina, ettei iho altistu UV-säteilylle tai kipinöille. Valitse alus- ja välivaatetukseksi sulamattomasta materiaalista valmistettu vaate, esimerkiksi puuvilla, villa tai niiden sekoitteet, tai palosuojatusta materiaalista valmistettu vaate.

Merkintä

• CE-merkki
• hitsaustunnuskuva
• standardin numero EN ISO 11611
• luokka 1 tai 2
• kirjain- ja numeroyhdistelmä: A1 tai A2 tai A1+A2. Vaatetuksen merkinnässä oleva kirjain- ja numeroyhdistelmä tarkoittaa seuraavaa:
  • A1 = materiaalin syttyvyystesti on tehty pintaan kohdistetulla liekillä,
  • A2 = materiaalin syttyvyystesti on tehty alareunaan kohdistetulla liekillä.

Kuumansuojavaatetus EN ISO 11612

1. alhainen riskitaso
2. keskinkertainen riskitaso
3. korkea riskitaso.

Suojaus ja merkintä

Liekin leviäminen eli materiaalin syttyminen

• pintasytyttäminen (A1), reunasytyttäminen (A2)
• merkintäkoodi: A1 tai A2 tai A1+A2.

Liekkikosketus eli suojaus konvektiokuumuudelta

• merkintäkoodi: B
• suojaustasot: B1, B2, B3
• testissä mitataan lämpötilan nousua materiaalin sisäpuolella altistettaessa ulkopinta liekille, tulos HTI tarkoittaa aikaa, joka kuluu 24 °C:n lämpötilan nousuun (t24).

Lämpösäteily

• merkintäkoodi: C
• suojaustasot: C1, C2, C3, C4.

Sulat alumiini- ja rautaroiskeet

• merkintäkoodi: alumiini D, rauta E
• suojaustasot: alumiini D1, D2, D3 ja rauta E1, E2; E3
• testi: suojaus testataan sulalla alumiinilla tai raudalla: 100- > 350 g sulalla alumiinilla (D) tai 60 – > 200 g sulalla raudalla (E). Testattavan materiaalin alle laitetaan PVC-tekoiho, jonka avulla arvioidaan materiaalin suojaavuus ja tekoihoon tullut mahdollinen kuvion pinnan muutos tai sulaminen tai reikiintyminen.

Kosketuskuumuus

• merkintäkoodi: F
• suojaustasot: F1, F2, F3
• testi: testauslämpötila on 250 °C

Vapaaehtoiset testit

Valokaaren termiset vaarat

• merkintä: valokaaren piktogrammi
• testimenetelmä: EN/IEC 61482-1-2 (ns. Box-testi) tai IEC 61482-1-1

Koko vaatteen suojaus liekiltä

• testimenetelmä: palovammanukketesti ISO 13506

Vedenpitävyys

• merkintäkoodi: W + vedenpitävyys ja vesihöyrynläpäisyvastus, luokka 1 tai 2.
• testimenetelmä: vedenpitävyys ja vesihöyrynläpäisyvastus testataan ja luokitellaan standardin EN 343 mukaan. 

Valokaarelta suojaava vaatetus

Valokaaren termisiltä vaaroilta kuten kuumuudelta ja tulelta suojan antaa EN 11612 mukainen kuumansuojavaatetus. Suojavaatetuksen valinnan pitää perustua työpaikan riskinarviointiin.

Valokaaren aiheuttamia työtapaturmia on sattunut sähköasentajille keskus-, jakokaappi- ja kahvasulakkeiden vaihdossa korkeajännitetöissä. Korkeajännitetyöt pitää tehdä jännitteettömänä, mutta tapaturmat ovat johtuneet laitevian tai virheellisen toiminnan seurauksena. Vaatteiden syttyminen ja niiden sulaminen iholle on aiheuttanut vakavia palovammoja työntekijöille.

Valinta

Vaatetus pitää valita aina työpaikan riskinarvioinnin ja sähkötöissä käytettävän nimellisjännitteen mukaan. Kuumansuojavaatteiden on oltava CE – merkittyjä ja tyyppitarkastettuja. Vaatetuksen tilaaja voi vaatia vaatetusta, jonka suojaus valokaarelta on testattu.

Minimisuojan valokaarelta antaa vaatetus, jonka suojaustaso on vähintään standardin EN ISO 11612 luokkien A1, B1, C1 mukainen. Koodin vieressä oleva numero ilmoittaa suojaustason.

• A1 kankaan pinta suojaa pieneltä liekinkosketukselta.
• B1 suojausta liekkikosketukselta ja
• C1 suojausta lämpösäteilyltä.

Testeissä vaatetuksen materiaali ei saa sulaa, siihen ei saa muodostua yli 5 mm reikää, eikä lämpötila saa nousta yli 24 ºC asteen kankaan sisäpuolella.

Valokaarelta suojaus ja merkintä

Suojavaatetuksen merkintä on EN ISO 11612 ja sen suojaustason pitää olla vähintään luokkien A1, B1, C1 mukainen. Vaate voi olla valokaaritestattu myös standardin EN 61482-1-2 mukaan. Kaikki kuumansuojavaatteet eivät välttämättä anna tarvittavaa suojaa valokaaren termisiltä vaikutuksilta, mutta ne eivät sula tai jatka palamista. Valmistaja voi halutessaan testauttaa vaatetuksen suojauksen valokaarelta.

Kuumansuojavaatetuksen EN ISO 11612 testimenetelmät

koodi A: suojaus syttyvyydeltä eli liekin leviämiseltä

• pintasytytys A1
• Materiaalin pitää täyttää liekinleviämisvaatimus altistettaessa sen pinta liekille.
• materiaaliyhdistelmille sytytys myös sisäpuolelta
• Kangas ei saa syttyä eikä jäädä jälkipalamaan.
• Testi tehdään materiaalille, saumoille ja lisätarvikkeille.

koodi B: suojaus liekkikuumuudelta

• mitataan lämmön siirtymistä materiaalin läpi
• HTI = aika 24 ºC asteen lämpötilan nousuun
• lämpötila ei saa nousta yli 24 ºC asteen kankaan sisäpuolella.

koodi C: suojaus lämpösäteilyltä

• mitataan lämpötilan nousua näytteen toisella puolella 20 tai 40 kW/m² lämpösäteilytasolla
• RHTI = aika 24 °C:n lämpötilan nousuun (t24)
• lämpötila ei saa nousta yli 24 ºC asteen kankaan sisäpuolella.

Materiaalit

Kuumuudelta ja tulelta suojaavia materiaaleja ovat esimerkiksi palosuojattu puuvilla, puuvilla-polyesteri sekoiteet tai aramidi tai aramidi-sekoiteet. Alus- ja välivaatteiden on hyvä olla puuvillaa tai jotakin muuta luonnonmateriaalia tai sulamatonta tekokuitua.

Useat vaatekerrokset suojaavat valokaaren termisiltä vaikutuksilta paremmin kuin yksikerrosvaate. Alus- ja välivaatetuksen on hyvä olla luonnonkuitua tai paloturvallista eli sulamatonta tekokuitua. Sulava tekokuitu voi sulaa ihoon kiinni ja pahentaa palovamman vakavuutta.

Merkintä

Kuumansuojavaatetus EN ISO 11612, A1, B1, C1 (SFS 6002 mukainen).

Valokaaritesti on valmistajalle vapaaehtoinen EN 61482-1-2 tai IEC 61482-2. Materiaalin ja vaatteen suojaus valokaarelta on testattu neljän (4) tai seitsemän (7) kiloampeerin (kA) virralla. Valokaaritestin EN 61482-1-2 luokitus käytetyn valokaaren vahvuuden, jännitteen ja keston mukaan.

Luokan 1 altistus vastaa energiaa 158 kJ ja luokan 2 altistus 318 kJ.

Valokaaren testimenetelmiä on kaksi erilaista ja niiden tuloksia ei voi verrata toisiinsa. Eurooppalainen testistandardi on niin sanottu Boksi -testi EN 61482-1-2. Kanadassa ja USA:ssa käytetään testausmenetelmää EN 61482-1-1, jossa kullekin materiaalille määritetään ATPV arvo (Arc Thermal Performance, cal/cm²).

Suojavaatetuksen vaihtoehtoja

EN ISO 11612:2008, minimisuojaustaso: A1 B1 C1

EN ISO 11612:2008, minimisuojaustaso: A1 B1 C1 + valokaaritestaus EN 61482-1-2:2007, luokat 1 tai 2

IEC 61482-2, luokat 1 tai 2 ja/tai ns. ATPV-arvo. ATPV arvo = Arc Thermal Performance, cal/cm²

Käyttö

Vaatetuksen oikeanlainen käyttö on ohjeistettava työpaikalla. Puhdas ja hyväkuntoinen suojavaatetus suojaa parhaiten. Suojavaatetuksen kiinnittimet on suljettava ennen töiden aloittamista. Puhdas ja oikein puettu vaatetus on suojaa parhaiten.

Huom. Suomessa 4/2015 voimaan tullessa sähköturvallisuutta koskevassa kansallisessa SFS-standardin muutoksessa on määritelty valokaaritöissä käytettävästä suojavaateuksesta seuraavaa: Suojavaatetuksen pitää olla vähintään standardin SFS-EN ISO 11612 luokan A1 B1 C1 mukainen.

Kuumansuojastandardi EN ISO 11612 korvaa entisen kuumansuojavaatestandardin EN 531.

Kylmänsuojavaatetus suojaa käyttäjää kylmän haitoilta. Kylmällä tarkoitetaan alle - 5 asteen pakkasen, kosteuden ja tuulen yhdistelmää. Kylmänsuojavaate suojaa elimistöä liialliselta jäähtymiseltä, tuulelta ja räntä- ja vesisateelta riippuen vaatetuksen materiaalikokonaisuudesta.

Hyvä suojavaatetus -10 °C lämpötilassa ja voimakkaassa tuulessa pitää sisällään ainakin seuraavat:

• kosteutta iholta siirtävä aluskerrasto
• lämpöä eristävä (eli ilmaa sisältävä) välikerrasto
• tuulelta ja muilta ulkoisilta tekijöiltä suojaava päällimmäinen kerros
• hyvä käsien, jalkojen ja erityisesti pään suojaus

Standardin EN 342 mukainen kylmänsuojavaate on testattu ja luokiteltu lämpimyyden ja tuulenpitävyyden mukaan. Kylmänsuojavaatetus on luokiteltu sen lämmöneristävyyden mukaan. Suojavaatetus voi olla yksi- tai kaksiosainen tai yksittäinen vaatekappale.

Valinta, käyttö ja huolto

Kylmänsuojavaatteen valinta tulee tehdä työolosuhteiden, työn kuormittavuuden ja sääolojen mukaan. Keskiraskasta tai raskasta työtä tekevälle sopii vaatetus, joka on lämmöneristävyydeltään alhaisempi. Erittäin kylmiin  olosuhteisiin ja kuormittavuudeltaan kevyempään työhön voi valita eristävämmän kylmänsuojavaatetuksen. Ulkotöissä kylmänsuojavaatetuksen tuulenpitävyyden olisi oltava luokka 3 tai 2. Kylmässä sisätyössä, kuten pakkasvarastossa riittää vähemmän tuulenpitävä vaatetus, esimerkiksi luokan 1 tai 2 kylmänsuojavaatetus. Kalvollinen tai pinnoitettu vedenpitävä suojavaatemateriaali hengittää huonommin kuin tavallinen ulkoilupukinemateriaali.

Tutustu käyttöohjeen suosituksiin käyttölämpötila-alueista eri altistusajoilla. Huomio tuulen ja kosteuden vaikutus. Lisää tai vähennä alus-, väli- ja päällysvaatetusta tarvittaessa.

Huomioi, että vaatteen lämmöneristävyys voi heiketä pesujen ja huoltojen jälkeen.

Merkintä ja standardi

• CE-merkki
• lumihiutale-tunnuskuva
• standardin numero EN 342
• Icler (B/C/R)= vaatekokonaisuuden lämmöneristävyys, joka on mitattu liikkuvalla lämpönukella laboratorio-olosuhteissa. Liike simuloi kevyen tai keskiraskaan työn vaikutusta  lämmöneristävyyteen. B/C/R testeissä käytettu alusasu
• Icle (B/C/R)= vaatekokonaisuuden lämmöneristävyys tai erillisen vaatteen lämmöneristävyys, joka on mitattu paikallaan seisovalla lämpönukella laboratorio-olosuhteissa
• ilmanläpäisevyys eli tuulenpitävyys, 3 luokkaa, joista luokka on 3 tuulenpitävin
• vedenpitävyys, 2 luokkaa, joista luokka 2 on vedenpitävin. Materiaalin ja saumojen vedenpitävyyden testaus on valmistajalle tai maahantuojalle vapaaehtoinen testi.

EN 342 Kylmältä suojaavat vaatekokonaisuudet ja vaatteet.

Suojavaate koostuu useasta eri materiaalikerroksesta ja materiaalien väliin jäävä ilmakerros toimii eristävänä kerroksena. Jos vaate kastuu, sen materiaalikerrokset painuvat kasaan, jolloin vaate ei lämmitä niin paljon kuin kuivana.

Kylmä vesi ja hypotermia (pelastuspuvut)

Pelastuspuvut suojaavat käyttäjää kylmäsokilta ja hypotermialta sekä auttavat henkilön löytämistä pelastustilanteissa. Hypotermian vaara on kesällä ja talvella vesillä tai vesien yllä työskentelevillä. Pelastuspukuja on käyttötarkoitukseltaan ja luokitukseltaan erilaisia. Kelluntahaalari (EN 393) ei ole pelastuspuku, eikä se suojaa käyttäjää hypotermialta.

• Jatkuvakäyttöiset puvut. Jatkuvakäyttöiset työ- ja vapaa-ajan puvut
• Pelastuspuvut. Hätätilanteissa käyttöönotettavat/päällepuettavat pelastuspuvut
• Helikopteripuvut. Tarkoitettu helikopterilentäjille ja matkustajille

Valinta, käyttö, huolto ja säilytys

Selvitä aluksi käyttötarkoitus ja tarvittava suojaustaso sekä oikea koko rinnanympäryksen ja pituuden mukaisesti.

Noudata valmistajan antamaa käyttöohjetta. Puvun lämmöneristävyyteen vaikuttavat ympäristöolosuhteet ja henkilökohtaiset ominaisuudet.

Vain ehjä puku suojaa äkillisessä altistuksessa. Säilytä ja huollata pelastuspuvut valmistajan ohjeiden mukaisesti.

Merkintä ja standardit

• suojausluokka, märkä-/kuivapuku
• koko rinnanympäryksen ja pituuden mukaan
• suositeltu käytettävä alusvaatetus, jolla pelastuspuvun toimivuus saavutetaan
• valmistajan nimi tai tunniste
• luokitus: eristämättömät, eristetyt, AES-puvut (vähintään 80N kantavuus)

EN ISO 15027 Pelastuspuvut

Metsurin viiltosuojaimet suojaavat moottorisahan terän viilloilta. Jos terä osuu erikoisvahvikkeeseen eli viiltosuojaan, sen materiaalin kuidut tukkivat ja pysäyttävät teräketjun. Vahvike on useimmiten pitkäkuituista- ja monikerroksista kudottua kangasta tai neulosta.

Turvatakki ja -housut. Turvatakki suojaa vartalon yläosan, käsivarsien ja kaulan alueen. Turvahousuja on suojaustasoltaan erilaisia. Housut suojaavat joko koko jalkojen alueen tai vain etuosan tai vain oikean jalan.

Turvajalkineet ja nilkkasuojaimet. Turvajalkineissa on viiltosuoja varpaiden, jalkaterän ja säären etuosan alueella. Malliltaan jalkineet ovat puolivarsisaapas, saapas tai saapas reisijatkeella. Jalkineiden päälle laitettavat nilkkasuojaimet suojaavat nilkan, jalkaterän ja jalkapöydän.

Turvakäsineet. Käsineissä suojausosa on vasemman tai molemman käsineen selkäosassa. Turvakäsineitä tarvitaan kun käytetään pienitehoista niin sanottua ”yhden käden sahaa”. Työtapaa ei suositella käytettäväksi Suomessa.

Käyttö ja huolto

Vaihda vaurioitunut viiltosuojain uuteen suojaimeen. Huolla suojaimet käyttöohjeen mukaisesti. Vaihda vaurioitunut viiltosuojain uuteen.

Merkintä ja standardit

Viiltosuojaimet tunnistaa “moottorisaha”-tunnuskuvasta. Merkintä A, B ja C ilmoittaa suojausalueen ja suojaustason.

Viiltosuojaimet ovat aina kompromissi turvallisuuden ja keveyden välillä. Ne eivät suojaa täydellisesti terän viilloilta kaikissa työtilanteissa.

EN 381-5. Osa 5. Jalkojen suojainten vaatimukset

EN 381-7 Osa 7. Käsineiden vaatimukset

EN 381-8 Osa 8. Nilkkaimien testausmenetelmät

EN 381-9 Osa 9. Nilkkaimien vaatimukset

EN 381-11 Osa 11. Vartalon yläosan suojainten vaatimukset

Palomiehen eli pelastajien suojaimet antavat suojan sammutus- ja pelastustöiden erilaisilta haittatekijöiltä ja vaaroilta. Käyttöön tulee valita CE-merkityt suojaimet. Henkilönsuojainten tulee olla yhteensopivia ja toimivia, sillä useimmissa tehtävissä tarvitaan eri suojaintyyppien samanaikaista käyttöä.

Suojavaatetus

Pelastajan suojavaatetus voi olla palopuku, suurelta lämpösäteilyltä suojaava suojavaatetus tai maastopaloissa käytettävä suojapuku tai kemikaalinsuojapuku. Jos suojaa tarvitaan moottorisahan terän viilloilta, valitaan metsurin suojavaatetus.

• Palopuku (EN 469) suojaa tulelta ja kuumuudelta, satunnaisilta kemikaaliroiskeilta sekä puvun tyypistä riippuen vedeltä rakennuspalojen sammutustöissä.
• Lämpösäteilyltä suojaava suojapuku (EN 1486) suojaa suurelta lämpösäteilyltä esimerkiksi öljypaloissa.
• Maastopalopuku (EN 15614) suojaa tulelta ja kuumuudelta maasto- ja metsäpalojen sammutuksessa. Puku on riittävän kevyt pitkäaikaiseen kuormitukseen kuumassa.
• Kemikaalinsuojapuku (EN 942-2) antaa suojan kemikaalionnettomuuksissa nestemäisiltä ja kaasumaisilta kemikaaleilta. Pukukokonaisuuteen kuuluvat yleensä myös huppu, käsineet tai jalkineet. Puvun kanssa tarvittava hengityssuojaimeen kuuluva paineilmalaite voi olla puvun päällä tai alla pidettävä.
• Palohuppu (EN 13911) suojaa kaulaa, niskaa ja kasvoja tulelta ja kuumuudelta tulipalojen sammutustehtävissä. Sitä käytetään palokypärän alla.
• Palokäsineet (EN 659) suojaavat käsiä ja yhdessä suojavaatetuksen kanssa ranteita tulelta ja kuumuudelta, mekaanisilta vaaroilta ja vedeltä.

Turvajalkineet

Palomiehen turvajalkine (EN 15090) suojaa kuumuudelta. Jalkineiden päällinen on kuumuutta ja tulta kestävää sekä niissä on varvas- ja naulaanastumissuojus. Valinta tehdään riskinarvioinnin perusteella.

Kypärät

EN 443 Kypärät palontorjuntatehtäviin taloissa ja muissa rakennelmissa.
EN 16471. Firefighters helmets. Helmets for wildland fire fighting. Vahvistettu SFS-standardiksi 19.01.2015, kieli: englanti
EN 16473 Firefighters helmets. Helmets for technical rescue. Vahvistettu SFS-standardiksi 19.01.2015, kieli: englantinbsp;