Kun oma työ sivuutetaan työyhteisössä, mitä voi tehdä?

Työntekijä hoitaa työnsä hyvin, mutta hänen panoksensa jää työyhteisössä näkymättömäksi. Sivuuttamisen kokemus vaivaa mieltä. Työterveyspsykologi Heli Hannonen kannustaa pyytämään palautetta.
-

Työterveyslaitoksen Työpiste-verkkolehti sai viestin lukijalta, joka kärsii sivuuttamisen kokemuksesta. Hänen työtään ja onnistumisiaan ei noteerata työpaikalla:

”Mistä voi johtua, että yhden työntekijän työ sivuutetaan työyhteisössä? Niin tekevät varsinkin työtoverit. Minua ei moitita, ei puhuta ilkeästi, mutta tekemisistäni ollaan hiljaa. Sen vuoksi asiaan on vaikea reagoida, eihän minua kiusata.”

”Joidenkin työntekijöiden pienetkin onnistumiset huomioidaan. Mielestäni hoidan työni ihan hyvin. Mitä voin tehdä”, lukija kysyy.

Pyysimme Työterveyslaitoksen työterveyspsykologia Heli Hannosta ottamaan kantaa. Hannonen toimii asiantuntija- ja koulutustehtävissä ja on mukana myös tutkimus- ja kehittämishankkeissa.

Oman työn näkymättömyys tuntuu ikävältä

Ensimmäiseksi Heli Hannonen sanoo, että lukijan viesti on aika niukka. Se herättää monta jatkokysymystä, joihin emme tiedä vastauksia:

Onko tilanne ollut aina sama? Vai onko se jossain vaiheessa muuttunut nykyisenlaiseksi? Mitä työpaikalla silloin tapahtui? Onko kysyjä ottanut asiaa puheeksi? Onko hänellä ollut vastaavia kokemuksia aiemmissa työpaikoissaan?

”Se, että joku jätetään työpaikalla kokonaan huomiotta, on yksi epäasiallisen käyttäytymisen muoto.”

Hannonen kuitenkin arvelee, että lukijan kokemus liittyy työtehtävistä saatavaan palautteeseen – tai sen puutteeseen. Ei siihen, ettei hänen kanssaan juteltaisi kahvitauolla tai ettei häntä tervehdittäisi aamulla. Toki myös oman työn näkymättömyys tuntuu ikävältä.

Sanatonta viestintää tulkitaan helposti väärin

Heli Hannonen tarkastelee lukijan tilannetta vuorovaikutuksen näkökulmasta. Suuri osa vuorovaikutuksesta on muuta kuin sanoja.

”Viestimme ilman sanoja monenlaisia asioita ja tunnetiloja. Eleet ja ilmeet ovat niin hienovaraisia, että tulkitsemme niitä automaattisesti. Voisi sanoa, että kehomme reagoi toisen kehon toimintaan.”

”Siksi teemme myös paljon vääriä tulkintoja”, Hannonen sanoo.

Tulkintaan vaikuttavat osaltaan aiemmat kokemukset. Jotain samantapaista on voinut sattua edellisessä työpaikassa tai vaikka opiskeluaikoina. Jos on huonoissa väleissä jonkun kanssa, kyseisen henkilön kaikki toiminta voi näyttäytyä kielteisenä.

Pettymys näkyy omassa vuorovaikutuksessa

Kun tuntee tulevansa ohitetuksi työpaikalla, kannattaa pysähtyä miettimään: Mitä tilanteessa oikeasti tapahtui? Millaisia ajatuksia ja tunteita itselle heräsi?

Heli Hannosen mukaan näistä huomioista olisi hyvä jutella jonkun kanssa. Asiaa voi jäsentää myös kirjoittamalla, vaikka listaamalla ranskalaisin viivoin.

Jos tulkitsee jossain tilanteessa, että taas työni sivuutettiin, pettymys vaikuttaa omaan ei-kielelliseen viestintään.

”Myönteistä palautetta on helpompi antaa avoimelle, iloiselle ihmiselle kuin sille, joka on valmistautunut pettymyksiin ja torjuntaan. Sanotaan, että niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. Se pitää paikkansa.”

Kannattaa sanoa, että toivoo palautetta

Heli Hannonen ehdottaa, että sivuuttamista kokeva työntekijä ottaisi ongelman puheeksi esihenkilönsä kanssa. Kannattaa sanoa, että toivoo palautetta. Vielä parempi on kertoa, mistä asiasta sitä haluaisi ja millä tavalla.

”Esihenkilö ja jotkut työntekijätkin saattavat ajatella, että hiljaisuus on yhtä kuin hyvä palaute. Jos jonkun työstä ei sanota mitään, se sujuu siis hyvin.”

Palautteen pyytäminen voi tuntua vaikealta. Asian voisi ottaa esiin esimerkiksi kehityskeskustelussa. Siihen on hyvä valmistautua kirjoittamalla ylös, mitä ainakin haluaa tilanteessa sanoa.

”Kun keskustelu sitten on avattu, voi todeta esihenkilölle, että toivoisi saavansa palautetta myös työkavereiltaan. Voisiko jonkin palaverin aiheena olla se, millaista palautetta työyhteisössä annetaan ja kaivataan?”

Kenelle sinä annat palautetta töissä?

Jokainen esihenkilö ja työntekijä voi itsekin miettiä, kenelle työpaikalla antaa palautetta ja millä tavalla. Tuleeko työyhteisön kaikki jäsenet huomioitua tasapuolisesti, myös hiljaiset puurtajat?

”Me suomalaiset arvostamme pääsääntöisesti rehellistä palautetta, joka tulee asiasta. Amerikkalainen palautekulttuuri ja tyhjästä kiittäminen ärsyttävät monia”, Heli Hannonen sanoo.

 

Aiheesta lisää:

Palaute on työelämän pienin suuri asia (Työterveyslaitoksen Työpiste-verkkolehti)

Etkö saa työstäsi palautetta? Näin annat sitä itsellesi (Työterveyslaitoksen Työpiste-verkkolehti)

Konfliktikompetenssi – käsitteleekö työyhteisönne myös hankalia asioita? (Työterveyslaitoksen Työpiste-verkkolehti)

Jaa sisältö somessa!