Minusta tuntuu, että korona-aika on haluttu jättää taakse vähän liian nopeasti. Se on kuin paha uni, joka halutaan unohtaa. Siitä huolimatta se on jättänyt aika syvän jäljen jokaiseen meidän alallamme työskentelevään.
Näin sanoo Jaakko Kämäräinen, joka toimii Muusikkojen liitossa freelancekoordinaattorina. Hän on itsekin muusikko ja freelancer. Viime vuodet hän on soittanut bassoa enimmäkseen Olavi Uusivirran bändissä.
Kämäräinen ja Työterveyslaitoksen erityisasiantuntija Sari Käpykangas vetivät yhdessä valmennus- ja vertaisryhmää, joka oli tarkoitettu freelancereina, yrittäjinä tai apurahansaajina toimiville muusikoille.
Vastaavia ryhmiä järjestetään tänä vuonna parikymmentä taide-, kulttuuri- ja tapahtuma-alan ammattilaisille. Tavoitteena on tukea heidän henkistä hyvinvointiaan ja työkykyään. Ryhmät ovat osa Mielenterveyden työkalupakki -hanketta.
Muusikot kannustivat ja neuvoivat toisiaan
Muusikkojen valmennus- ja vertaisryhmässä oli yhdeksän osallistujaa. He olivat työurallaan erilaisissa vaiheissa. Nuorin oli kaksikymppinen ja vanhin yli 60-vuotias.
”En ole koskaan valmentanut näin ainutlaatuista ryhmää. Keskinäinen luottamus oli vahva. Osallistujat ymmärsivät toisiaan puolesta sanasta, kannustivat ja neuvoivat toisiaan”, Sari Käpykangas sanoo.
Tapaamisten teemoja olivat muun muassa ammatillinen identiteetti, toimeentulo ja verkostoituminen. Keskustelua herättivät esimerkiksi uran murroskohdat. Miten ylläpitää motivaatiota silloin, kun keikkoja ei ole?
Myös sairaana työskentelystä puhuttiin. Se on alalla tavallista. Keikalle mennään kipeänä, koska muuten palkkiot jäävät saamatta. Työn tarjoajatkin saattavat olettaa, että muusikko tulee paikalle vaikka pää kainalossa.
Freelancerin on vaikea pitää lomaa ja palautua
Taloudellinen epävarmuus ja työn epäsäännöllisyys kuormittavat muusikoita. Freelancer ei välttämättä pysty jaksottamaan työtään niin, että palautuminen olisi riittävää. Loman pitämiseen voi olla vaikea löytää aikaa.
Mikä muusikkoa sitten kannattelee ja innostaa työssä?
”Itse musiikki ja taiteilijan ammatti kiinnostavat niin paljon, että työhön liittyvää kuormitusta on valmis kestämään”, Jaakko Kämäräinen sanoo.
”Sekin varmasti auttaa, että musiikkia tehdään useimmiten ryhmissä. Se ei ole yksin puurtamista niin kuin vaikka kirjailijan tai kuvataiteilijan työ. Saa soittaa upeiden tyyppien kanssa ja vaihtuvissa porukoissa.”
Valmennusryhmässä saa jakaa ajatuksia omasta työstään
Itsensätyöllistäjillä ei yleensä ole pysyvää työyhteisöä eikä työterveyshuoltoa. Valmennus- ja vertaisryhmä tarjoaa heille kuuden tapaamiskerran ajaksi yhteisön, jossa saa vaihtaa ajatuksia omasta ammatistaan.
Sari Käpykangas ja Jaakko Kämäräinen toivovat, että kokemus kannattelee osallistujia myös tulevaisuudessa. Esimerkiksi tilanteissa, joissa pitää huolehtia omasta jaksamisestaan tai puolustaa oikeuksiaan.
Heidän mielestään ryhmät sopivat ammattilaisille, jotka haluavat kehittyä työssään ja saada välineitä hyvinvointinsa parantamiseen.
Aiheesta lisää:
Mielenterveyden työkalupakki -hanke järjestää vuoden 2024 aikana valmennus- ja vertaisryhmiä taide-, kulttuuri- ja tapahtuma-alojen itsensätyöllistäjille.
Kevään aikana on tulossa paljon ryhmiä eri puolilla Suomea ja verkossa, suomeksi ja ruotsiksi. Syksyllä järjestetään myös englanninkielinen ryhmä. Ryhmistä tiedotetaan Mielenterveyden työkalupakin Ajankohtaista-sivulla.
Kommentointi