Eri sukupolvien työntekijät saattavat kokea samanlaisetkin työolot eri tavalla kuormittaviksi. Heillä voi myös olla erilaiset keinot hallita työhön liittyviä ikäviä tunteita.
Tällaisia havaintoja on tehty tutkimuksissa, joihin on haastateltu muun muassa nuoria työntekijöitä, pidemmän aikaa työelämässä olleita ja työterveyslääkäreitä.
”Kokeneet työterveyslääkärit ovat tuoneet esiin, että jokin työelämässä on pitkällä ajalla muuttunut. Jotkut ovat jopa pohtineet, onko ihmisten kyky sietää kuormitusta heikentynyt”, sanoo tutkimusprofessori Ari Väänänen Työterveyslaitoksesta.
Työpaikoilta on myös tullut viestiä, että esihenkilöt kokevat neuvottomuutta nuorten työntekijöiden tukemisessa. Miten auttaa työkykyongelmissa, jotka kytkeytyvät työstä nouseviin tunteisiin?
Tunnekuorma on tunteisiin liittyvää stressiä
Alle 35-vuotiaiden työntekijöiden mielenterveyden haasteet ovat lisääntyneet voimakkaasti. Se näkyy muun muassa ahdistuneisuushäiriöön liittyvien sairauspoissaolojen kasvuna ja herättää paljon huolta.
”Ilmiöstä tarvitaan lisää tietoa ja ymmärrystä. Näyttäisi siltä, että mielenterveyden ja psyykkisen työkyvyn alueelle tuodaan asioita, jotka eivät välttämättä sinne kuulu”, Ari Väänänen sanoo.
Hiljattain käynnistyneessä Erottavat emootiot -hankkeessa hänen tutkimusryhmänsä tarkastelee työntekijöiden tunnetaakkaa osana työkykyä.
Tunnetaakka tarkoittaa työssä koettua toistuvaa stressiä ja taakan tunnetta, joka liittyy tunteisiin. Sen lähde voi olla työssä, muussa elämässä tai esimerkiksi omissa toiveissa, jotka ovat ristiriidassa todellisuuden kanssa.
Eri sukupolvet odottavat työltä eri asioita
Tutkimuksessa nuorten työkykyongelmia ja mielen hyvinvointia lähestytään työelämän ja kulttuurin muutoksen näkökulmasta – ei yksittäisen työntekijän työkykyasiana.
Eri sukupolvilla on jossain määrin erilaisia odotuksia työtä kohtaan. Ihmisten tapaan toimia vaikuttaa se, millaisena aikana ja millaisessa sosiaalisessa ympäristössä he ovat kasvaneet. He ovat myös omaksuneet erilaisia keinoja etsiä ongelmiinsa ratkaisuja.
”Kukaan ei mene työelämään tyhjänä tauluna. Kannamme mukanamme niitä ihanteita, jotka jaamme keskimääräistä enemmän oman sukupolvemme kanssa”, Ari Väänänen sanoo.
Esimerkiksi 1960-luvulla syntyneiden ja 2000-luvun taitteessa syntyneiden kokemus yhteiskunnasta on luultavasti aika erilainen.
Toiveiden ja todellisuuden ristiriita kuormittaa
Aiemmin Ari Väänänen ja tutkija Kristiina Lehmuskoski ovat tutkineet, miten nuoret työntekijät kuvaavat mielenterveyden ongelmia ja pyrkivät selviytymään työssä.
Lehmuskosken mukaan vaikeat tunteet voivat liittyä vaikkapa tilanteeseen, jossa työntekijä odottaa työltään itsenäisyyttä mutta kokee johtamisen käskyttäväksi. Jonkun mieltä painaa kokemus siitä, että hänen työtään ei arvosteta.
”Ahdistuneisuutta ja turhautumista aiheuttaa myös se, että työpaikalla on pulaa työvoimasta. Näin voi olla esimerkiksi varhaiskasvatuksessa”, Lehmuskoski sanoo.
Yksilöiden ratkaisukeinot vaihtelevat. Yksi puhuu läheisensä kanssa, toinen miettii työpaikan vaihtoa ja kolmas hakeutuu työterveyslääkärin vastaanotolle. Ahdistukseen liittyvät sairauspoissaolot ja psykoterapian käyttö voivat olla merkkejä yrityksestä hallita tunnekuormaa.
Mielenterveys ei ole pelkästään yksilön asia
Erottavat emootiot -hanke tuottaa uudenlaista tutkimustietoa. Sen avulla voidaan kehittää uusia tapoja tukea työkykyä ja mielen hyvinvointia. Hankkeessa työstetään käytännönläheinen verkko-opas työpaikoille ja asiantuntijoille.
Mukana on kolme työpaikkaa, jotka osallistuvat työpajatyöskentelyyn. Lisäksi työpajoja järjestetään henkilöstöhallinnon ammattilaisten kanssa. Työpajoissa ideoidaan ratkaisuja nuorten työkyvyn tukemiseksi.
”Mielenterveydestä ja työkyvystä puhutaan usein lääketieteen termeillä ja yksilön näkökulmasta. Haluamme tutkia ja jäsentää uudella tavalla sitä moninaisuutta, joka ilmiön taustalla on”, Ari Väänänen sanoo.
Aiheesta lisää:
Erottavat emootiot: sukupolven ja -puolen rooli työelämän ja työkyvyn emotionaalisessa kokemisessa ja hallinnassa (Työsuojelurahaston ja Työterveyslaitoksen rahoittaman tutkimushankkeen esittely)
Miltä nuorten työntekijöiden mielenterveys näyttää toimintana? (Kristiina Lehmuskosken blogikirjoitus)
Turvallisuus on työn kehittämistä -seminaari 21.–22.5. Verkatehtaalla Hämeenlinnassa (tapahtumasivu)
Kommentointi
Ei ongelma ole pelkästään nuorilla. Työmaailma on sairas, eletään uusiksi ikimuistoisia hierarkiakulttuureita, vääristetään todellisuutta väkivaltaa unohtatta yms.
Olen tehnyt tämän arkihavainnon eri ikäisiä rekrytoidessa ja perehdyttäessä.
Iäkkäämpi uusi työntekijä jo lähtöjään suhtautuu työelämään hyvin eri tavalla. Ymmärtää, että työpaikallakin on odotukset ja tarpeet työntekijää kohtaan. Nuoremmat näkevät ja vaativat vain mitä työllä on annettavaa heille. Toisen suuntaiset velvollisuudet ja odotukset ahdistavat ja johtavat sairauspoissaoloihin.
Työtä pitää jatkuvasti tehostaa ja tehdä pienemmillä resursseilla enemmän. Tunnetaakkaa ei kasvata kuitenkaan yksin työn määrä, vaan johtamisen haasteet ja arvostuksen puute, joka sairastuttaa vahvemmankin ihmisen.
Nuoria työkavereita seuranneena osalla on käsitys, että pitäisi saada heti iso palkka tekemättä juurimitään ja ilman työkokemusta. Heillä ei ole sitkeyttä ja kaikesta pitäisi päästä helpoimmalla ja chillisti. Ei ihme, että työntekijät loppuvat kun nuoriso chillaa kotona tukien turvin
Työpaikoilla on paljon esimiehiä, jotka ovat kouluttamattomia ja saaneet työnsä suhteilla, ja he kohtelevat työntekijöitä sen mukaisesti. Yleensä ikävää esimiestä pitää mielistellä joutumatta silmätikuksi ja se myös rasittaa työntekijöitä, varsinkin kun olet itse koulutettu.
Ei voi olla oma itsensä työpaikan menettämisen/kiusatuksi tulemisen uhalla.