Työyksinäisyys ei ole sama asia kuin se, että työskentelee yksin. Yksinäisyyttä voi kokea, vaikka ympärillä olisi muita ihmisiä. Se voi tuntua erityisen pahalta. Kyse ei ole pelkästään vuorovaikutuksen määrästä, vaan laadusta:
Tulenko nähdyksi, kuulluksi ja arvostetuksi työyhteisössäni? Kuulunko porukkaan? Voinko luottaa työkavereihini? Ovatko he hyväntahtoisia minua kohtaan?
”Työyksinäisyys on sitä, että omat sosiaalisiin suhteisiin liittyvät toiveet eivät toteudu työpaikalla”, kiteyttää erikoistutkija Janne Kaltiainen Työterveyslaitoksesta.
Kaltiainen kollegoineen tarkastelee yhteisöllisyyden, työyhteisön ulkopuolelle jäämisen ja eristyneisyyden kokemuksia muun muassa HYMY- ja Miten Suomi voi? -tutkimuksissa.
Ihmisellä on tarve kuulua yhteisöön
Yhteisöön kuuluminen on ihmiselle tärkeää. Aikoinaan lauman ulkopuolelle jääminen saattoi merkitä jopa kuolemaa. Se selittää osaltaan, miksi kehomme reagoi voimakkaasti ulkopuolisuuden kokemukseen.
”Enää meillä ei ole suoranaista hengen uhkaa, jos työkaverit eivät kutsu mukaansa lounaalle. Silti se tuntuu tosi ikävältä”, Janne Kaltiainen sanoo.
Pidempään jatkuessaan yksinäisyyden kokemukset voivat heikentää työhyvinvointia ja saada miettimään työpaikan vaihtoa.
”Jos yksinäisyys pääsee kroonistumaan, siitä voi seurata kierre, jossa ihminen alkaa ajatella itsestään kielteisesti ja välttelee sosiaalisia tilanteita.”
Työyksinäisyys kytkeytyy työoloihin
Työterveyslaitoksen Miten Suomi voi? -tutkimuksen mukaan 28 prosenttia työssäkäyvistä suomalaisista kokee yksinäisyyttä. Yksinäisyyden kokemukset ovat lisääntyneet. Paljon etätyötä tekevistä 34 prosenttia kokee itsensä yksinäiseksi.
Mitä pidempään työntekijä on ollut tietyssä työpaikassa, sitä vähemmän hän keskimäärin kokee yksinäisyyttä työssä. Se ei liity niinkään ikään, vaan sosiaalisten verkostojen, vuorovaikutuksen ja muilta saadun tuen määrään.
”Varsinkin nuorilla ja uusilla työntekijöillä on riski jäädä yksin, jos he eivät pääse tutustumaan työkavereihinsa”, Janne Kaltiainen sanoo.
Hän pitää työyksinäisyyttä työoloasiana. Sitä ennustavat esimerkiksi nämä kokemukset puoli vuotta aiemmin:
Työkaverit eivät luota minuun tai osaamiseeni. He eivät ole ystävällisiä minua kohtaan eivätkä halua jakaa ajatuksiaan kanssani. Minua kohdellaan epäoikeudenmukaisesti. En luota työkavereihini.
Työpaikoilla on paljon keinoja ehkäistä yksinäisyyttä
Hyvä asia on se, että työpaikoilla pystytään tekemään paljon yksinäisyyden torjumiseksi. Janne Kaltiaisen mielestä se on voimavara, jota ei vielä hyödynnetä tarpeeksi.
”Esimerkiksi työmäärään yksittäinen työntekijä ei aina pysty vaikuttamaan, mutta jokainen voi vaikuttaa siihen, millainen itse on vuorovaikutustilanteissa.”
Kyse on pienistä asioista – kiinnostuksen osoittamisesta, ystävällisistä kohtaamisista, avun tarjoamisesta, lounaalle ja kahvitauolle pyytämisestä. Lyhyillä hetkillä on valtava merkitys.
Hyvä esihenkilö kannustaa kohtaamisiin ja järjestää niihin tilaisuuksia. Hän kohtelee kaikkia reilusti ja kuuntelee, miten ihmiset voivat.
Välittämisen työkulttuuri on yhteinen rakennusprojekti
Janne Kaltiaisen mukaan välittämisen työkulttuuri on yhteinen, pitkän ajan rakennusprojekti. Sellaisessa kulttuurissa ehkäistään yksinäisyyyttä ja huomataan herkästi, jos joku on jäänyt vähän eristyksiin.
”Yksinäinen saattaa ajatella, että hänessä on jotain vikaa. Yksinäisyys voi jopa hävettää”, Kaltiainen sanoo.
Löytyisikö työkavereista kuitenkin joku, joka tuntuu hyväntahtoiselta ja luotettavalta? Sellainen, jolle yksinäisyyden kokemuksesta uskaltaisi puhua?
Kaltiainen uskoo, että moni pitäisi sitä merkittävänä luottamuksen osoituksena. Todennäköisesti työpaikalla on muitakin, joilla on samanlaisia kokemuksia. Työyksinäisyys on yhteisön ongelma, ei yksilön ominaisuuksista johtuva asia.
Ehdota tekemistä, jonka parissa voi tutustua työkavereihin
Janne Kaltiaisen mieleen on jäänyt omalta työpaikalta eräs kollega, joka uutena työntekijänä lähti kahvikuppi kädessä kiertelemään ja tutustumaan talon ihmisiin. Hän kysyi, saanko tulla juttelemaan, kuka olet ja mitä teetkään täällä.
”Hän teki sen reippaasti ja iloisella mielellä. Tutustuminen varmastikin auttoi häntä viihtymään ja pärjäämään työssä paremmin.”
Vastaavan tutustumiskierroksen tekeminen ei ole kaikille luontevaa. Kaltiainen kannustaa uutta tulokasta tai yksinäistä työntekijää kuitenkin kurottamaan muita kohti:
”Tervehdi työkavereita, hymyile ja kysy kuulumisia. Lähde mukaan työpaikan sählyporukkaan tai lautapeli-iltaan. Ehdota itsekin sellaista tekemistä, jonka parissa voi jutella ja tutustua.”
Aiheesta lisää:
Mielenterveyden työkalupakki työpaikoille ja työterveyshuolloille
Hyvinvointi ja yhteisöllisyys monipaikkatyön ytimessä, HYMY (Työsuojelurahaston rahoittaman tutkimushankkeen esittely)
Miten Suomi voi? -seurantatutkimus
Johtaja yhteisöllisyyden rakentajana hybridityössä -tutkimuskooste (pdf)
Arvostus tekee työkaverin näkyväksi (Työterveyslaitoksen Työpiste-verkkolehti)
Hyvä hybridityö on yhdistelmä vapautta ja vastuuta yhteisöllisyydestä (Työterveyslaitoksen Työpiste-verkkolehti)
Hyvä työkaveruus on voimavara, ja sitä voi tuunata entistä paremmaksi (Työterveyslaitoksen Työpiste-verkkolehti)
Näillä keinoilla jokainen voi parantaa työyhteisönsä vuorovaikutusta (Työterveyslaitoksen Työpiste-verkkolehti)
Kommentointi
Itse jouduin työpaikallani kiusatuksi ja eristetyksi. Kukaan ei rohjennut puolustaa minua, mutta kiusaaja sai ymmärrystä ja tukea. Kokemus jätti syvät arvet ja pilasi työkykyni ja romutti itseluottamukseni. Pomo suhtautui niin kuin ongelma olisi ollut minun henkilökohtaisissa ominaisuuksissani sen sijaan, että olisi puhunut koko yhteisölle siitä, miten kaikki kuuluu ottaa mukaan eikä ketään saa kiusata. En saanut myöskään tukea ja kunnollista perehdytystä, vaan haukkumista ja vähättelyä.