Riittää, että esihenkilö on ihan tavallinen tunteva, ajatteleva ja hyvää tahtova ihminen. Hänen ei tarvitse kyetä mihinkään epäinhimillisiin ponnistuksiin, sanoo psykologi Elisa Valtanen Työterveyslaitoksesta.
Valtanen on ollut esihenkilöiden kanssa tekemisissä muun muassa sparraajana, kouluttajana, konsulttina ja työnohjaajana. Hän on seurannut läheltä, millaisten odotusten ja vaatimusten ristipaineessa esihenkilöt työskentelevät:
On johdettavalle yksikölle asetetut tulostavoitteet ja vastuu arjen työn sujumisesta. On paljon kokouksia, tietojärjestelmiin raportoimista ja vaativia erityistilanteita, kuten työyhteisökonfliktien ja työkykyongelmien ratkomista.
Käynnissä voi samaan aikaan olla useita muutostilanteita, kuten organisaatiouudistuksia ja yt-neuvotteluja. Myös asiakkaiden tarpeet ja markkinat muuttuvat. Johtamistehtävänsä lisäksi monet esihenkilöt tekevät samaa työtä kuin heidän johdettavansakin.
Esihenkilön rooli on yksinäinen
Elisa Valtanen arvostaa kaikkia, jotka tekevät esihenkilötyötä. He vaikuttavat paljon siihen, miten työt työyhteisössä sujuvat ja kuinka motivoituneita ja hyvinvoivia työntekijät ovat. Siksi on niin tärkeää, että esihenkilöt saisivat tarvitsemansa tuen.
Esihenkilön rooliin kuuluu, että hän on oman työyhteisönsä ja muun organisaation rajapinnalla ja aika yksin. Hän kokoaa ymmärrystä yksikkönsä toiminnasta ja pitää sitä esillä. Toisaalta hän tuo omalle porukalleen tietoa siitä, mitä organisaatiossa ja toimintaympäristössä on meneillään.
”Esihenkilö ei välttämättä voi hakea tukea omasta työyhteisöstään – pitäähän hänen pystyä johtamaan ja kannattelemaan työntekijöitä, näyttämään heille suuntaa ja luomaan turvallisuutta”, Valtanen sanoo.
Luontaisin tuen lähde on esihenkilön oma esihenkilö. Ihannetapauksessa esihenkilö voi nojata myös ylimmän johdon selkeisiin linjauksiin: Mikä meidän organisaatiossamme on tärkeää? Mikä on strategiamme? Millaiset toimintaperiaatteet meillä on?
Toinen esihenkilö vaikka lounasseuraksi
Esihenkilön voi olla vaikea mahduttaa arkeensa hetkiä, jolloin omasta työstä saisi puhua toisten esihenkilöiden kanssa. Elisa Valtanen kannustaa raivaamaan siihen aikaa.
”On antoisaa keskustella vertaiskollegojen kanssa, millaisia asioita he ovat kohdanneet työssään, millaisia hyviä käytäntöjä heidän yksiköissään on ja mikä on auttanut eteenpäin jossain vaativassa tilanteessa.”
Mutkaton tapa hankkia vertaistukea on pyytää esihenkilökaveria lounasseuraksi. Työpaikoilla voidaan myös järjestää esihenkilöfoorumeita tai muita tilaisuuksia, joissa saa jakaa kokemuksia ja vaihtaa ajatuksia.
Valtanen neuvoo pitämään sitkeästi kiinni siitä, että näissä tapaamisissa on oikeasti mahdollisuus keskustella. Aika kuluu helposti pelkästään hallinnollisista asioista tiedottamiseen.
Esihenkilöiden foorumit voivat olla heidän itsensä ohjaamia tai sitten joku HR-ammattilainen voi tulla ohjaamaan. Joskus kannattaa kokeilla ulkopuolistakin vetäjää.
Palautetta saa pyytää
Elisa Valtanen suosittelee, että työpaikat virittelisivät esihenkilöille mentoritoimintaa tai tarjoaisivat mahdollisuuden työnohjaukseen. Työnohjaaja esittää kysymyksiä, jotka auttavat esihenkilöä jäsentämään omaa tilannettaan ja katsomaan työtään uudesta näkökulmasta.
Esihenkilö tarvitsee tuekseen myös palautetta. Palautteen niukkuus on yleinen harmin aihe, ja esihenkilöt saavat erityisen vähän palautetta – varsinkin onnistumisistaan.
Ilmapiiri- ja työhyvinvointikyselyissä pyydetään arvioita esihenkilötyöstä. Se on arvokasta palautetta. Valtasen mielestä moni esihenkilö hyötysi mahdollisuudesta käydä tuloksia läpi oman esihenkilön, HR-asiantuntijan tai ulkopuolisen sparraajan kanssa: Miltä tulokset näyttävät? Miten esihenkilö ne kokee? Onko tuloksissa jotain yllättävää?
”Sparraaja auttaa palautteen sulattelussa ja hyödyntämisessä. Varsinkin hyvin kriittisen palautteen vastaanottaminen voi muuten olla vaikeaa. Esihenkilö saattaa kokea, että palaute koskee häntä henkilökohtaisesti, ihmisenä. Arvioinnin kohteena on kuitenkin esihenkilörooli ja se, miten johtajuus toteutuu.”
Esihenkilö voi aina pyytää palautetta suoraan työyhteisönsä jäseniltä: Ovatko he saaneet riittävästi tukea työhönsä ja sen haasteisiin? Miten esihenkilö voisi olla avuksi vielä paremmin?
Mukavan ilmapiirin aistii
Esihenkilöä auttaa jaksamaan armollisuus itseä kohtaan. Monet pohtivat, onko heidän esihenkilötyönsä riittävän hyvää.
”Kaikki palaute kertoo siitä, ovatko asiat hyvin. Rohkaisisin esihenkilöä luottamaan myös omaan intuitioonsa. Hän voi kuulostella, millainen ilmapiiri on esimerkiksi kokouksissa, miten ihmiset juttelevat toisilleen, miten työt sujuvat ja millaista asiakaspalautetta tulee. Se on aika hyvä mittari”, Elisa Valtanen sanoo.
”Hyvää esihenkilötyötä voi tehdä monella tavalla, eikä kukaan ole täydellinen. Oman, itselleen luontevan tyylin löytäminen tuo levollisuutta.”
Tutustu myös:
Työterveyslaitoksen koulutukset esihenkilöille ja johtajille
Jaksava esihenkilö on työyhteisön paras tuki (Työterveyslaitoksen Työpiste-verkkolehti)
Kommentointi