Työelämässä on ollut vaihtelevasti käytössä työehtosopimuksiin kirjattuja pakkasrajoja. Lainsäätäjä edellyttää, että erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttavissa töissä, joihin myös kylmätyöt kuuluvat, terveysriskejä arvioidaan ja tarvittaessa ne poistetaan mm. suojautumisen ja työjaksojen lyhentämisen avulla.
Kylmässä merkittävin tekijä on tietenkin matala lämpötila. Kylmän pahin kumppani on tuuli, joka siirtää lämmön pois iholta ja vaatetuksen pinnalta ja voi heikentää vaatetuksen lämmöneristävyyttä tunkeutumalla vaatetukseen, puristamalla vaatekerroksia kokoon ja pistämällä vaatetuksen lepattamaan.
Pakkasen purevuutta olisi hyvä arvioida viimaindeksin avulla, mikäli työpaikka on tuulelle alttiina. Viimaindeksin mittaamiseen tarvitaan lämpömittarin ohella tuulimittari. Kiinteästi asennettuja tai kädessä pidettäviä mittareita on jo hyvin saatavilla. Viimaindeksissä huomioidaan ilman lämpötilan lisäksi vain tuulen nopeus. Ilman kosteuden merkitystä pidetään niin vähäisenä, ettei sitä ole otettu indeksiin.
Viimaindeksissä lasketaan, kuinka paljon lämpöä hukkautuu ympäristöön lämpötilan ja tuulen yhteisvaikutuksesta. Lämmönhukka muutetaan taulukoissa yleensä ”tuntemuslämpötilaksi”, joka ilmaisee, mikä tyynissä oloissa oleva lämpötila tuottaisi saman tuntemuksen. Esim. –10 astetta pakkasta yhdessä 10 m/s tuulen kanssa tuottaa saman jäähdytyksen kuin –20 astetta tyynessä.
Viimaindeksissä arvioidaan paleltumariskiä kolmiluokkaisesti:
- erittäin kylmä (viimaindeksi –25 ... –35), jolloin paleltumat ovat mahdollisia pitkähkön ulkonaolon seurauksena
- paleltumisvaara (viimaindeksi –35 ... –60), jolloin paleltumat ovat mahdollisia yli kymmenen minuuttia kestävän ulkonaolon seurauksena
- suuri paleltumisvaara (viimaindeksi yli –60), jolloin paleltumavammat ovat ilmeisiä alle kahdessa minuutissa.
Viimaindeksejä tulkittaessa on hyvä huomata, että niitä on monenlaisia. Uusi viimaindeksi arvioi tuulen vaikutusta jonkin verran miedommin kuin Siplen ja Passelin indeksi, jota käytettiin yleisesti vuosina 1945–2005. Muitakin viimaindeksejä on olemassa.
Vaativampi tapa arvioida pakkasen jäähdytystehoa on käyttää ns. IREQ-yhtälöä (Insulation required) (ISO 11079). Kyseessä on lämpötasapainoyhtälö, joka arvioi ympäristön lämpöolojen ja fyysisen työn tuottaman lämmön perusteella, kuinka paljon tarvitaan vaatetuksen lämmöneristävyyttä kyseisessä olosuhteessa. Mitä raskaampaa työtä tehdään, eli mitä enemmän tuotetaan lämpöä, sitä vähemmän tarvitaan vaatetuksen suojaa.
Vastaaja: tutkimusprofessori Hannu Rintamäki, Työterveyslaitos
Aiheesta lisää:
