Työuupumus on todellinen ilmiö, joka kannattaa ottaa vakavasti, sanoo työterveyspsykologian dosentti Kirsi Ahola Työterveyslaitoksesta.
Vaikka työuupumuksesta on paljon tietoa, vähätteleviä kommentteja kuulee edelleen. Niiden mukaan kyse on höpöhöpöstä, yksilön heikkoudesta, laiskuudesta tai siitä, että kotielämän ongelmat vain heijastuvat työpaikalle.
Ahola on työskennellyt työuupumuksen parissa 20 vuotta ja tehnyt aiheesta myös väitöstutkimuksen. Hänen kiinnostuksensa heräsi aikoinaan, kun yksi hänen läheisistään uupui.
Vähän myöhemmin Ahola lähti mukaan Työterveyslaitoksen hankkeeseen, jossa hän kollegansa kanssa haastatteli 50:tä uupunutta työntekijää. Tutkijat tarjosivat jokaiselle apuaan ja etsivät samalla niitä polkuja, jotka olivat johtaneet uupumiseen.
”Pääsin sisälle uupuneen omaan maailmaan. Sieltä käsin hänen toimintansa, kuten työpäivien jatkuva venyttäminen, näytti ymmärrettävältä. Ulkoapäin katsottuna se oli aivan päätöntä. Tuo ristiriita tuntui hirveän kiehtovalta.”
Hoidon kulmakivet ovat kunnossa
Viime aikoina Kirsi Ahola on pohtinut, mikä työuupumuksen käsittelyssä oikeastaan on muuttunut 20 vuodessa.
”Työuupumus nousee pintaan tasaisin väliajoin, joten ongelmaa ei ole ratkaistu. Toisaalta työelämään tulee uusia ihmisiä ja tilanteet muuttuvat. Silti tulee välillä tunne, että voisimme olla jo pidemmälläkin.”
Aholan mielestä työuupumuksen ehkäisyn ja hoidon kulmakivet alkavat olla vankkoja. Meillä on ensinnäkin työturvallisuuslaki, jonka 25 pykälä velvoittaa työnantajan ryhtymään toimiin, jos työntekijällä esiintyy terveyttä vaarantavaa kuormitusta.
Ainakin isoilla työpaikoilla on kehityskeskustelukäytännöt ja varhaisen tuen mallit, jotka helpottavat liiallisen kuormituksen puheeksi ottamista. Työterveyshuolloilla on valmiudet käydä työterveysneuvotteluja, joissa ongelmaan etsitään ratkaisuja yhdessä uupuneen ja tämän esimiehen kanssa.
”Koska työuupumus on ollut paljon esillä julkisuudessa, ilmiö tunnetaan aika hyvin. Julkisuuden varjopuolena on, että melkein mitä tahansa voidaan kutsua uupumukseksi. Sitäkin, että töissä on hetkittäin tylsää tai raskasta”, Ahola sanoo.
Olisiko diagnoosista apua?
Työuupumus on pitkittyneen työstressin seurauksena kehittyvä häiriö, jonka takia ihmisen psyykkiset voimavarat ehtyvät.
Uupumus ilmenee väsymyksenä, joka ei hellitä levolla, ja asenteiden muuttumisena. Työntekijä kyynistyy, ja hänen ammatillinen itsetuntonsa heikkenee. Hän saattaa esimerkiksi kyseenalaistaa työnsä mielekkyyden ja kokea, ettei hänestä ole mihinkään.
Kirsi Aholan väitöstutkimuksen mukaan yhdeksällä kymmenestä vakavasti uupuneesta on jo jokin fyysinen tai psyykkinen diagnoosi. Työuupumus sinänsä ei ole sairaus, mutta se voi jatkuessaan altistaa sairastumiselle.
Yksinään työuupumus ei ole sairausloman peruste. Jos työuupumus on niin pitkällä, että henkilö ei kykene toimimaan, sairausloma määritellään työkyvyttömyyttä aiheuttavien oireiden perusteella.
Työuupumukselle ei siis ole diagnoosia lääketieteellisessä tautiluokituksessa. Aholan mukaan taustalla on se ajatus, että diagnoosi voisi leimata uupumuksen pelkästään yksilön ongelmaksi. Uupuneen hoitaminen ei kuitenkaan riitä, vaan myös työoloja pitää muokata.
”Valitettavasti niin ei aina tehdä. Olenkin alkanut miettiä, auttaisiko diagnoosi asioita järjestymään nykyistä nopeammin. Nyt vaarana on, että uupunut jää ilman minkäänlaista tukea. Tämä on iso kysymys, josta pitää keskustella.”
Työuupumuksesta voi toipua
Työuupumuksesta on hyvät mahdollisuudet toipua. Mitä pidempään se on muhinut käsittelemättä, sitä hitaampaa toipuminenkin on.
”Pelkästä väsymyksestä toipuu kohtuullisen hyvin, mutta kyynistymistä ja pystyvyyden tunteen heikentymistä on vaikeampi korjata. Siihen voi mennä pitkä aika”, Kirsi Ahola sanoo.
Uupumus voi myös uusiutua, ellei työssä tehdä tarvittavia muutoksia tai jos työntekijä jatkaa uuvuttavia toimintatapojaan.
”Työuupumus on kahden kauppa: se kehittyy aina työn ja työntekijän vuorovaikutuksessa. Siksi myös yksilön omissa keinoissa voi olla toivomisen varaa.”
Palautumisesta on syytä huolehtia päivittäin. Perusasioita ovat lepo ja rentoutuminen, monipuolinen ravinto, ulkoilu ja kuntoilu. Levon lisäksi tarvitaan vaihtelevaa ja mukavaa tekemistä mielen virkistämiseksi.
Vaikka uusiutumisriski on olemassa, uupumuksen kokeneet ovat yleensä hyviä huomaamaan vaaran merkit ajoissa.
”Yritä jaksaa, kyllä se siitä!"
Kirsi Aholan mukaan työuupumuksen torjunnan tulppana ovat usein asenteet:
Äärirajoillaan sinnittelevä työntekijä kokee, ettei hän voi puhua työtaakastaan esimiehelle. Se pelottaa, koska seuraavat yt-neuvottelut voivat odottaa nurkan takana.
Esimies ehkä huomaa, että kaikki ei ole kunnossa. Hän ajattelee olevansa kiva rohkaistessaan työntekijää jaksamaan: Kyllä se siitä!
Aholan mielestä sekä työntekijällä että esimiehellä on skarpattavaa. Molempien pitää pystyä keskustelemaan:
”Ei niin, että minä en nyt jaksa, kun olen heikko ja huono. Kannattaa keskustella työn kielellä: Tässä on nyt riskinä, että ei päästä tavoitteisiin, kun työ ei suju tai asia etene. Silloin kyse on riskien esiin nostamisesta ja ratkaisujen miettimisestä.”
Arjen ongelmanratkaisua yhdessä
Kirsi Aholan lohdullinen viesti on, että työuupumuksen selättämiseen löytyy keinoja.
”Kun ihminen on kuormittunut, hän sokeutuu. Ensimmäinen ajatus on, ettei ongelmalle voi tehdä mitään. Mutta sillehän voi tehdä paljon – vaikka mitä!”
Alkuun pääsee jo tarkastelemalla työtehtäviä. Monelle on kertynyt perustehtävän lisäksi kaikenlaista sälää. Osa siitä on ehkä tullut muualle siirtyneeltä työkaverilta, osa oman kiinnostuksen takia.
Kun yhden viikon tehtävät kirjaa ylös, selviää, mihin kaikkeen aika kuluu. Sitten on helpompi miettiä, mitkä tehtävät ovat välttämättömiä. Muita asioita voi tehdä, jos aika riittää.
Työuupumus ei kuitenkaan johdu pelkästään työn määrästä. Energiaa syövät myös epäselvät tavoitteet, arvostuksen puute, ihmissuhderistiriidat ja epävarmuus työn jatkumisesta. Siksi on tärkeää, että työpaikalla puututaan epäkohtiin, jotka nousevat esiin esimerkiksi ilmapiirikartoituksista.
”Parhaimmillaan työuupumuksen torjunta on arkipäivän ongelmanratkaisua yhdessä esimiehen ja työkavereiden kanssa”, Ahola sanoo.
Aiheesta lisää:
Stressiä vai työuupumusta? Lopulta pinnistelykään ei auta (Työterveyslaitoksen Työpiste-verkkolehti)
Kuusi myyttiä työuupumuksesta – ”Ei työ uuvuta, vaan yksityiselämän kriisit” (Työterveyslaitoksen Työpiste-verkkolehti)
Kommentointi