Monessa asiantuntijatyössä joustoja on helppo toteuttaa: on etäpäiviä, liukuvia työaikoja ja saldovapaita. Vuorotyössä parasta joustoa on se, että työntekijä saa itse vaikuttaa työaikajärjestelyihinsä ja työvuoroihinsa.
Vaikutusmahdollisuudet parantavat työviihtyvyyttä ja helpottavat työn ja muun elämän yhteensovittamista.
Kun työvuorot ovat tiedossa riittävän aikaisin, työntekijä pystyy suunnittelemaan omaa elämäänsä. Siinä auttavat myös työpaikan avoin, keskusteleva ilmapiiri ja yhdessä sovitut käytännöt. Esimerkiksi lomien tasapuolisesta jakamisesta on hyvä sopia esimiehen ja työyhteisön kanssa.
Kun vuorotyöntekijä tai hänen lapsensa sairastuu tai muuta äkillistä sattuu, työpaikalta vaaditaan nopeaa reagointia ja joustamista. Tämän mahdollistaa esimerkiksi toimiva sijaisjärjestely.
Väsymys kuormittaa eniten
Vuorotyötä tai epäsäännöllistä työaikaa tekee noin neljännes suomalaista. Eniten vuorotyötä tehdään teollisuudessa, kuljetus- ja liikennetyössä sekä terveydenhuollossa.
Kuormittavimpia puolia vuorotyössä on sen fyysinen rasittavuus – erityisesti unen laadun ja määrän epäsäännöllisyydestä johtuva väsymys.
Ihmisen vuorokausirytmi sopeutuu huonosti siihen, että työtä tehdään yöllä ja aikaisin aamulla. Väsymys vaikuttaa kykyyn vastaanottaa, käsitellä ja tuottaa tietoa. Lisäksi kynnys ottaa riskejä madaltuu ja mieliala laskee.
Lyhyt vuorokierto parempi
Vuorotyön ja erityisesti yötyön aiheuttamiin väsymysoireisiin voi vaikuttaa hyvällä vuorosuunnitelulla.
Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Mikko Härmä suosittelee vuorotyöhön lyhyttä vuorokiertoa. Se voi tarkoittaa esimerkiksi teollisuudessa tätä: kaksi aamuvuoroa, kaksi iltavuoroa ja kaksi yövuoroa ja niiden jälkeen neljä vapaata.
”Lyhyt työvuorokierto tai tarkkaan ottaen nopeasti eteenpäin kiertävät vuorokierrot ovat hyviä, koska ne tarjoavat enemmän palautumisaikaa yksittäisten työvuorojen välillä kuin taaksepäin kiertävät mallit”, Härmä sanoo.
”Lyhyessä vuorokierrossa on myös vähemmän yövuoroja, mikä auttaa kolmivuorotyössä palautumaan nopeammin aamuvuoroihin.”
Lähteenä on käytetty Mikko Härmän ja Mikael Sallisen kirjoittamaa kirjaa Hyvä uni – Hyvä työ (Työterveyslaitos, 2008).
Teksti: Liina Paloheimo-Koskipää
Kommentointi