Monialaisen ja moniammatillisen työn johtaminen

Työkyvyn ja työllistymisen tuen palvelujärjestelmä uudistuu parhaillaan. Sosiaalihuolto ja terveydenhuolto yhdistyivät ja siirtyivät hyvinvointialueiden järjestämisvastuulle. Työ- ja elinkeinopalvelut siirtyvät valtiolta kunnille vuonna 2025. Tällöin kunnille siirtyy myös Työllistymistä edistävä monialainen yhteispalvelu (TYP) ja nuoria palvelevat Ohjaamot. Tämän uudistuksen tarkoituksena on tehostaa työttömille tarjottavia palveluita ja tuoda ne lähemmäs paikallistasoa.

Työkyvyn ja työllistymisen tuen palvelujärjestelmä koostuu useista toimijoista, joilla jokaisella on omat tehtävänsä ja vastuunsa. Lainsäädäntö määrää tehtävistä ja ohjaa asiakkaan prosessin toteutumista. Jotta palvelujärjestelmä toimisi optimaalisesti, jokaisen toimijan pitää tuntea oman roolinsa lisäksi myös muiden toimijoiden roolit ja vastuut. Ammattilaisten yhteistyö on tärkeää, koska kukaan ei pysty yksin hallitsemaan koko palvelujärjestelmää.

Työikäisen asiakkaan auttaminen voi edellyttää ammattilaisten monialaista ja moniammatillista yhteistyötä. Se helpottuu, kun ammattilaisilla on yhteiset tavoitteet ja he ovat tietoisia toistensa osaamisesta, rooleista ja vastuista sekä tunnistavat ja tunnustavat toistensa työn. Monialaiset työkyvyn tuen palvelut toteutetaan yhteistyössä alueen toimijoiden kesken. Eri alueilla palveluiden järjestäminen ja työkyvyn tuen verkostot voivat erota toisistaan. Asiakkaan työkyvyn tuen tarve on tärkeä tunnistaa erityisesti silloin, kun asiakas siirtyy palvelusta toiseen (ns. nivelvaihe).

Työkyvyn tuen palvelut voivat käynnistyä, kun asiakas ottaa yhteyttä palveluntuottajaan esimerkiksi verkkopalvelun kautta, puhelimitse tai sähköpostitse. Työikäinen voi hyödyntää palveluja joko itsenäisesti verkossa tai ammattilaisten tapaamisessa kasvokkain tai etäpalveluna. Myös palveluntuottaja voi ottaa asiakkaaseen yhteyttä ja käynnistää palvelut, jos palvelutarvetta osoittavat asiakasjärjestelmät tai potilastietojärjestelmät ilmoittavat asiasta. Alueilla on tärkeä sopia, missä tilanteissa asiakkaaseen otetaan yhteyttä ja kenen vastuulla yhteydenotto on.

Työkyvyn tuen tiimi sosiaali- ja terveyskeskuksessa

Hyvinvointialueiden vastuulla on järjestää ja resursoida työkyvyn tuen palvelut sote-keskuksissa. Työkyvyn tuen palveluiden järjestäminen lähtee kunkin alueen strategiatyöstä, oikein mitoitetuista palveluista ja ammattilaisten osaamisen varmistamisesta. Sote-keskuksen työkyvyn tuen palvelut on tarkoitettu työikäisille (työlliset, yrittäjät tai työttömät), joilla on tunnistettu työkyvyn tuen tarve, ja jotka eivät ole työterveyshuollon tai opiskeluterveydenhuollon piirissä.

Sote-keskuksissa toimii työkyvyn tuen tiimi, jossa on työkyvyn ja työllistymisen tuen erityisosaamista. Työkyvyn tuen tiimi voi olla pysyvä rakenne, tai se voi olla asiakkaan tilanteen mukaan rakentuva monialainen verkosto. Molemmissa tapauksissa on tärkeää kehittää toimintamalleja, joiden perusteella asiakkaat ohjautuvat työkyvyn tuen tiimin asiakkaiksi. Työkyvyn tuen tiimiin voi kuulua lääkäri, sairaanhoitaja, terveydenhoitaja, sosiaalialan asiantuntija, fysioterapeutti, psykologi, työkykykoordinaattori tai case-koordinaattori. Tiimi tekee moniammatillista ja monialaista yhteistyötä koko työkyvyn ja työllistymisen tuen palvelujärjestelmän kanssa.

Työkyvyn tuen tiimin tehtävänä on asiakkaan työkyvyn ja työllistymisen tarpeiden tunnistaminen, tavoitteiden asettaminen ja palvelupolun rakentaminen yhdessä asiakkaan kanssa. Työkyvyn tuen tiimistä asiakkaalle nimetään asiakasvastaava, joka koordinoi asiakkaan palveluja ja huolehtii yhteistyöstä eri toimijoiden välillä. Asiakasvastaava huolehtii myös siitä, että asiakkaan tilannetta seurataan.

Työkykyohjelmassa toteutettiin alueellisia kokeiluja, joissa rakennettiin ja kokeiltiin työikäisten työkyvyn tuen palvelukokonaisuutta ja toimintamalleja. Ohjelmassa kehitettiin erityisesti monialaista työskentelyä ja asiakasvastaavamallia. Toiminnassa onnistuttiin asiakkaiden työkyvyn tukemisessa ja kuntoutukseen ohjautumisessa. Toiminnan keskiössä oli asiakas ja hänen tavoitteensa sekä hänen läheisensä.

Työkyvyn tuen tiimin toiminnassa korostuu:

• varhainen palvelutarpeiden tunnistaminen
• asiakkaan tavoitteen tunnistaminen
• omatyöntekijä- tai vastuutyöntekijä -malli
• palveluiden räätälöinti ja yksilöinti
• palveluiden ja etuuksien yhteensovittaminen
• verkostotyö ammattilaisten kesken
• monialaisuus
• palvelupolut, palveluketjut ja palveluiden koordinointi
• seuranta.

Alla olevasta interaktiivisesta kuvasta näet työikäisen henkilön kannalta keskeiset työkyvyn ja työllistymisen tuen toimijat. Plus-merkkiä painamalla voit lukea kuvauksen kunkin toimijan tehtävistä. Kuvan oikeasta ylälaidasta voit klikata kuvan suuremmaksi.

_{Kuva 1. Työkyvyn ja työllistymisen tuen palvelujärjestelmä (Työkyvyn tuki -koulutus, Työterveyslaitos 2022).}

Monialainen yhteistyö tarkoittaa, että eri hallinnonaloilla toimivat ammattilaiset tekevät yhteistyötä yhteisen asiakkaansa tarpeiden pohjalta. Monialainen yhteistyö toteutuu usein erilaisissa verkostoissa, mutta se voi olla myös muuta yhteistyötä tai ammattilaisten spontaaneja yhteydenottoja. Tällöin esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollossa, työ- ja elinkeinopalveluissa tai kunnan työllisyydenhoidossa, Kelassa ja järjestöissä toimivat ammattilaiset tekevät yhteistyötä yhteisen asiakkaansa työkyvyn tukemiseksi. Monialaisen yhteistyön esimerkkejä ovat työllistymistä edistävä monialainen yhteispalvelu (TYP), nuorille tarkoitetut ohjaamot sekä sosiaali- ja terveyskeskuksissa toimivat työkyvyn tuen tiimit. Monialaista yhteistyötä voivat tehdä joko saman ammatin tai eri ammattien edustajat.

Moniammatillinen yhteistyö tarkoittaa, että eri alojen ammattilaiset tekevät yhteistyötä yhteisen asiakkaansa tarpeiden pohjalta. Ammattilaiset voivat tällöin toimia joko samalla tai eri hallinnonaloilla kuten sosiaali- ja terveydenhuollossa, kuntoutuspalveluissa, työllisyydenhoidon palveluissa tai järjestöissä. Osalla heistä voi olla myös työkykykoordinaattorin koulutus.

Miksi monialaista yhteistyötä tarvitaan?

Monialainen yhteistyö hyödyttää sekä asiakasta että ammattilaisia. Asiakas hyötyy, kun koko verkostossa olevaa laajaa osaamista käytetään hänen parhaakseen. Asiakkaalla on tällöin mahdollisuus saada monialaiset palvelut samasta paikasta eikä hänen tarvitse kulkea erillisistä palveluista toiseen. Myös ammattilaiset hyötyvät monialaisesta yhteistyöstä. Eri taustakoulutuksella olevat ammattilaiset voivat yhdistää osaamistaan ja oppia samalla toisiltaan. Ammattilaisilla on tällöin mahdollisuus etsiä yhdessä ratkaisuja asiakkaan tilanteeseen ja saada samalla tukea toisiltaan. Lainsäädäntö edellyttää monialaisen palvelutarpeen tunnistamista ja yhteistoimintaa.

Monialaisen yhteistyön tekeminen

Monialainen työskentely edellyttää toimintakulttuurin muutosta sosiaali- ja terveydenhuollossa. Kun palveluja integroidaan ja ammattilaiset tekevät monialaista yhteistyötä, eri ammattiryhmät kehittävät ja yhdistävät osaamistaan. Johdon pitää mahdollistaa tämä muutos. Palveluintegraatio vaatii myös johtoa työskentelemään yhdessä ja tuomaan jokaisen oman osaamisen yhteiseen kehittämiseen. Johdon tehtävänä on varmistaa resurssit ja muodostaa yhteistoiminnallisia rakenteita, jotta ammattilaiset voivat työskennellä monialaisesti.

Monialainen työ vaatii kaikkien sitoutumista ja hyvää vuorovaikutusta. Parhaimmillaan työ on joustavaa, yhteisvastuullista ja toisia arvostavaa. Työssä korostuu keskinäinen luottamus ja sujuva yhteistyö.

Monialainen yhteistyö helpottuu, kun palveluprosessit on kuvattu selkeästi ja prosessit ovat kaikkien tiedossa. Lisäksi yhteistyötä helpottaa, jos ammattilaisilla on yhteinen kieli sekä yhteiset pelisäännöt, toimintamallit ja työvälineet. Tällaisia ovat esimerkiksi asiakkaan suunnitelmat, asiakkaan asettamat tavoitteet sekä työ- ja toimintakyvyn mittausmenetelmät.

Monialaisen yhteistyön kehittämisessä johtajien on tärkeä tuntea eri toimialojen erityispiirteet sekä eri ammattiryhmien osaamisalueet ja vahvuudet. Tämä auttaa rakentamaan yhteistyötä eri toimijoiden välille. Myös ammattilaisten on tunnettava toistensa tehtävät, roolit ja vastuut. Yhteistyö vaatii ammattilaisilta yhteistä osaamista erityisesti seuraavista aiheista:

• lainsäädäntö
• käsitteet ja kieli
• palvelujärjestelmä
• eri toimijoiden roolit ja vastuut
• palveluprosessit ja palvelukokonaisuudet
• työkyvyn ja työllistymisen tuen keinot
• menetelmät ja työvälineet
• tietojen kirjaaminen ja käyttö.

Työikäiset voivat tarvita työkyvyn tuen palveluja työuran eri vaiheissa. Työikäisten palveluissa on tärkeää, että ammattilainen ja asiakas keskustelevat aina myös työstä ja työssä suoriutumisesta. Ammattilainen voi kiinnittää huomiota asiakkaan tilanteeseen ja olemassa olevaan työkykyyn. Ammattilainen voi esimerkiksi kysyä asiakkaan osaamisesta, vahvuuksista, suunnitelmista ja tavoitteista. Työssään ammattilainen voi hyödyntää erilaisia kyselyjä ja sovelluksia, jotka auttavat häntä hahmottamaan asiakkaan kokonaistilannetta ja mahdollista palvelujen tarvetta.

Työkyky on käsitteenä moniulotteinen, joten työkyky voi edellyttää monialaista tukemista. Tämä vaatii ammattilaisilta laaja-alaista ymmärrystä ja osaamista. Työkyvyn tuen tarpeen tunnistaminen on vaativa tehtävä, joten palveluiden ensilinjassa tarvitaan kaikkein kokeneimpia asiantuntijoita. He pystyvät hahmottamaan, asiakkaan arjen ongelmia ja niiden aiheuttamia palvelutarpeita (Kuva 2).

Lainsäädäntö edellyttää, että asiakkaan monialainen palvelutarve tunnistetaan ja tehdään yhteistyötä. Monialaisen yhteistyön kannalta on tärkeä tunnistaa, hyötyisikö asiakas sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä työllisyyspalveluiden yhteensovittamisesta. Monialainen yhteistyö tarkoittaa myös sitä, että ammattilaiset ja johto kehittävät yhdessä uusia toimintamalleja palvelutarpeiden tunnistamiseen.

Monialaisen tuen tarpeen tunnistaminen liittyy usein työelämän taitoskohtiin. Monialaisen yhteistyöverkoston onkin hyvä suunnitella yhteisiä toimintamalleja ja prosesseja, joilla voidaan varmistaa oikea-aikaiset ja sujuvat palvelukokonaisuudet ja palveluketjut (katso osio Työkyvyn tuki sote-keskuksessa). Asiakkaan työuralla on tärkeä huomioida erityisesti seuraavat taitoskohdat:

• koulun tai opintojen keskeytyminen
• opintojen jälkeinen työllistyminen
• armeijan keskeytyminen
• työttömyyden pitkittyminen
• sairauspäivärahahakemuksen hylkäys
• kuntoutustuen tai työkyvyttömyyseläkkeen hakemuksen hyökäys
• ammatillisen kuntoutushakemuksen hylkäys.

Monialaisen tuen tarpeen tunnistamiseen ja yhteistyöhön liittyvää lainsäädäntöä

Laki sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä 612/2021: §10 Hyvinvointialueella on vastuu asiakkaiden sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen yhteensovittamisesta kokonaisuuksiksi. Hyvinvointialueen on huolehdittava yhteen sovitettuja palveluja tarvitsevien asiakkaiden tunnistamisesta, sosiaali- ja terveydenhuollon yhteensovittamisesta ja palveluketjujen ja palvelukokonaisuuksien määrittelemisestä.

Sosiaalihuoltolaki 1301/2014 ja 790/2022: §1 kohta 5) parantaa yhteistyötä hyvinvointialueen sosiaali- ja terveydenhuollon ja kunnan eri toimialojen sekä muiden toimijoiden välillä. Lain 40§:n mukaan, jos asiakkaan tarpeisiin ei voida vastata vain sosiaalihuollon toimin on asiakkaan suostumuksella otettava yhteyttä siihen viranomaiseen, jonka vastuulle tarvittavien toimien järjestäminen ensisijaisesti kuuluu. Lain §41 määrittää monialaista yhteistyötä, jota on tehtävä palvelutarpeen arvioimiseksi.

Terveydenhuoltolaki 1326/2010 ja 1281/2022: §2 kohta 5) tarkoitus on vahvistaa perusterveydenhuollon toimintaedellytyksiä ja parantaa terveydenhuollon toimijoiden välistä yhteistyötä, hyvinvointialueen eri toimialojen välistä yhteistyötä ja hyvinvointialueen ja kunnan välistä yhteistyötä sekä muiden toimijoiden kanssa tehtävää yhteistyötä terveyden ja hyvinvoinnin edistämisessä sekä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisessä. Lisäksi §32:ssa ohjeistetaan yhteistyöstä ja ohjauksesta muuhun kuntoutukseen. Lisäksi terveydenhuollon ja sosiaalihuollon on tehtävä keskenään ja kunnan varhaiskasvatuksen kanssa yhteistyötä. Lain mukaan hyvinvointialueen terveydenhuollon ammattihenkilön on osallistuttava sosiaalihuollon toimenpiteestä vastaavan työntekijän pyynnöstä henkilön palvelutarpeen arvioinnin tekemiseen ja asiakassuunnitelman laatimiseen. Ja vielä §33 määrittää erikseen perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteistyöstä ja palvelujen yhteensovittamisesta.

Halutessasi voit lukea lisää:

Aikuisten toimintakyvyn itsearviointi kuntoutumistarpeen tunnistamisessa ja kuntoutumisen seurannassa (julkari.fi)

Suositus toimintakykymittareiden yhdenmukaiseen ja eettiseen käyttöön sosiaalialan asiakastyössä (julkari.fi)

Työikäisten kognitiivisen toimintakyvyn hyvä arviointikäytäntö (julkari.fi)

Sosiaali- ja terveysministeriön ohjekirje hyvinvointialueen johtavassa asemassa oleville viranhaltijoille: Työttömän terveystarkastus ja terveysneuvonta sosiaali- ja terveydenhuollossa - painopisteenä työ-, toiminta- ja työllistymiskyky.

Ammattilaiset tekevät monialaista yhteistyötä usein erilaisissa verkostoissa, mutta monialainen yhteistyö voi olla myös muuta yhteistyötä tai ammattilaisten spontaaneja yhteydenottoja. Verkosto tarkoittaa usean toimijan yhteistyösuhdetta, joka on vastavuoroinen ja tasavertainen. Palvelujärjestelmän toiminta edellyttää ammattilaisten verkostoja ja niissä toimimista, jotta palvelujärjestelmää voidaan hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla. Verkostojen tarvetta lisäävät seuraavat asiat:

1. Organisaatiot ovat murroksessa ja toimivat palveluketjut edellyttävät verkostoitunutta työotetta.
2. Ongelman määrittelyä ja ratkaisuja on vaikea tehdä tarkkarajaisesti monimutkaisessa toimintaympäristössä.
3. Tehokkuus lisääntyy ja syntyy uusia palveluinnovaatioita, kun yhdistetään osaamista, ratkaisuja ja resursseja yli hallinnonalojen.
4. Työikäisen yhtenäinen palvelupolku edellyttää poikkihallinnollisia toimenpiteitä ja verkostoitumista.

Verkostotyö tarkoittaa kaikkea yhteistyötä sellaisten ammattilaisten välillä, jotka ovat mukana hoitamassa asiakkaan asioita. Verkostotyössä ylitetään eri toimijoiden välisiä hallinnollisia rajoja. Verkostotyössä ammattilaisten henkilökohtaiset kontaktit ovat tärkeitä, mutta ne eivät yksistään riitä. Tämän lisäksi tarvitaan myös verkostotyötä mahdollistavia rakenteita ja verkostotyön johtamista.

Verkostotyössä keskeistä on yhdessä ajatteleminen ja laadukas vuorovaikutus. Jokaisen on arvostettava toisten osaamista ja oltava valmis jakamaan omaa osaamistaan toisille. Verkostotyö edellyttää avointa vuorovaikutusta eikä kukaan voi pantata tietoa. Verkostotyössä on seuraavia etuja:

1. Verkoston jäsenten erilaiset näkökulmat tuottavat lisäarvoa.
2. Verkoston jäsenten taustaorganisaatioiden toimintakulttuuri vaikuttaa yhteistoimintaan.
3. Moniäänisyys edellyttää luottamusta ja avointa dialogia.
4. Verkoston perustehtävä on jatkuvassa muutoksessa oleva systeemi, jonka sisältö ja toimijat kehittyvät vuorovaikutuksen tuloksena.

Verkostossa vuorovaikutus on dialogista. Se tarkoittaa yhdessä ajattelua, tasavertaista ja kunnioittavaa toisen kuuntelemista sekä avointa kommunikointia. Verkostotyötä tekevien pitää hyväksyä, että ihmisillä on erilaisia näkemyksiä eikä kenenkään näkemys ole ainoa oikea. Verkosto voi tuottaa parhaita ratkaisuja, kun ammattilaiset antavat tilaa erilaisille näkemyksille ja jokainen kokee tulevansa kuulluksi.

Verkostotyö hyödyttää sekä asiakkaita että ammattilaisia. Asiakas hyötyy siitä, että koko verkoston osaamista hyödynnetään hänen parhaakseen. Ammattilaiset puolestaan hyötyvät siitä, että heidän oma osaamisensa laajenee eikä heidän tarvitse osata itse kaikkea. Verkostotoiminnan erityispiirteitä ovat vapaaehtoisuus, vastavuoroisuus, tasavertaisuus ja itseohjautuvuus.

Johtamisella mahdollistetaan ja tuetaan monialaista työtä verkostoissa. Verkostolla voi olla johtaja, joka vastaa yhteistyön johtamisesta sekä fasilitoi ja arvioi verkoston toimintaa. Lisäksi jokaiselta verkoston toimijalta edellytetään johtajuutta ja vastuun kantamista.

Johtamisessa on huomioitava, että verkostoon kuuluu yleensä useita organisaatioita ja erilaisia ammattiryhmiä. Niillä voi olla erilaiset tavoitteet, näkökulmat ja toimintatavat, mikä voi aiheuttaa jännitteitä työskentelyyn. Tämän takia yhteistyön tavoitteista, rakenteista ja toimintatavoista on hyvä sopia yhdessä. Rakenteilla voidaan ohjata toimintaa kohti yhteisiä tavoitteita sekä lisätä oikeudenmukaisuuden tunnetta ja keskinäistä luottamusta. Kun rakenteista, rooleista ja vastuista on sovittu yhdessä, energia voidaan suunnata itse toimintaan.

Toimiva verkosto tarkastelee toimintaansa suunnitelmallisesti ja arvioi toimintaansa kriittisesti. Verkoston johtamisessa on tärkeä huomioida kaikki verkoston jäsenet tasapuolisesti:

• Mitä enemmän jäsenet tuntevat toisiaan, ja tietävät toistensa osaamisesta ja tavoitteista, sitä paremmat edellytykset on luottamuksen syntymiselle.
• Luottamuksen rakentaminen vie aikaa.
• Sitoutuminen ja motivaatio riippuvat siitä, kuinka hyödyllisenä verkoston jäsenet pitävät toimintaa.
• Verkoston jäsenten valintaan kannattaa käyttää aikaa, koska toiminnan perusteena on jäsenten vastuullisuus, sitoutuminen ja itseohjautuvuus.

Johtajan on hyvä tietää, mitkä tekijät edistävät tai estävät verkoston toimintaa (Kuva 3).

Katso alla oleva Mikko Pakarisen esitys Monialaisen ja moniammatillisen työn johtaminen, joka pidettiin Kaveria ei jätetä -hankkeen loppuseminaarissa 25.11.2022. Videon pituus on 11 minuuttia ja 17 sekuntia.

Sosiaali- ja terveydenhuollossa toimivan johdon tehtävänä on varmistaa, että kokemusasiantuntijat ovat osa monialaista yhteistyötä, ja että henkilöstö ja asiakkaat ymmärtävät kokemusasiantuntijoiden roolin ja tehtävät.

Kokemusasiantuntija on henkilö, jolla on omakohtaista kokemusta jostakin fyysisestä tai psyykkisestä sairaudesta, vammasta tai muusta vaikeasta elämäntilanteesta. Lisäksi henkilö on käynyt kokemusasiantuntijakoulutuksen. Koulutus antaa kokemusasiantuntijalle valmiuksia kuvata omia kokemuksiaan ja tuoda esille omia näkökulmiaan kehittämistyöhön, päätöksentekoon, koulutukseen ja vertaistukeen. Asiantuntijuus voi syntyä kokemuksista palvelujen käyttäjänä tai rinnalla kulkijan roolista omaisena tai läheisenä. Myös sairastuneen omainen voi kouluttautua kokemusasiantuntijaksi, sillä sairastuminen vaikuttaa myös läheisiin.

Kokemusasiantuntijuus edellyttää erilaisten näkökulmien huomioimista ja kykyä kertoa oma tarinansa ymmärrettävästi ja tiivistetysti. Kokemustieto on aina pitkällisen jäsentelyn ja koulutuksen tulos. Kokemusasiantuntijan koulutuksessa vahvistetaan osallistujan vuorovaikutus-, esiintymis- ja ryhmätyötaitoja. Kokemusasiantuntijalla voi olla useampikin diagnoosi tai kokemus, joista hän voi omassa tarinassaan kertoa. Kokemusasiantuntija saa aina itse päättää, mistä kokemuksistaan hän puhuu ja kuinka tarkasti.

Kokemusasiantuntijat voivat osallistua palveluiden kehittämiseen, jotta palvelut vastaisivat mahdollisimman hyvin asiakkaiden tarpeita. Tietoa ja kokemusta yhdistämällä saadaan uudenlaista tietoa ja löydetään näkökulmia, jotka auttavat suunnittelemaan entistä parempia, toimivampia ja edullisempia palveluja. Kokemusasiantuntijoiden avulla palveluiden kehittäjät ja palveluiden käyttäjät kuulevat todellisia tarinoita sairauden tai elämänkriisin aiheuttamista oireista ja tunteista, hoidosta sekä kuntoutumisesta. Kokemusasiantuntijoiden toiminnalla voidaan lisätä ihmisten ymmärrystä, vaikuttaa asenteisiin ja antaa toivoa muille.

Kokemusasiantuntijoiden toiminta täydentää palveluita, mutta sillä ei voida korvata ammattilaisten työtä. Kokemusasiantuntija voi toimia erilaisissa tilanteissa, kuten koulutuksissa, tapahtumissa, ryhmätoiminnoissa tai kehittämistyössä. Kokemusasiantuntijat voivat esimerkiksi pitää luentoja ja alustuksia sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille ja alan opiskelijoille. Alustusten tarkoituksena on tällöin auttaa kuulijoita ymmärtämään, millaista on elää kyseisen kokemuksen kanssa, miltä se tuntuu, miten kuntoutuminen tapahtui, mitkä seikat auttoivat toipumisessa ja miten ammattilaiset voivat toimia kuntoutumisen edistämiseksi. Kokemusasiantuntijat voivat toimia myös ”elävinä kirjoina” ja tukihenkilöinä. He voivat antaa haastatteluja esimerkiksi tutkimusta, opinnäytetyötä tai mediaa varten.

Kokemusasiantuntijat voivat osallistua:

• palveluiden suunnitteluun, kehittämiseen ja arviointiin
• ammattilaisen työparina toimimiseen
• työryhmiin, asiakasraateihin ja tapahtumiin
• ryhmänohjaukseen ja vertaisryhmissä vierailuihin.

Tapauskuvauksen henkilö on 27-vuotias Veera, jolla on kuva-artesaanin koulutus. Hänellä on lapsena diagnosoitu CP-vamma, jonka takia kehon oikea puoli on halvaantunut (hemiplegia). Lisäksi hänellä on myöhemmin diagnosoitu laaja-alainen oppimisen vaikeus ja epilepsia. Vamma rajoittaa eniten hänen oikean kätensä toimintaa, mikä aiheuttaa monia käytännön ongelmia. Hänen oikeaa kättänsä ja jalkaansa on korjattu leikkauksella. Käden spastisuutta hoidetaan pistoksilla neljän kuukauden välein, ja hän saa Kelan kustantamaa fysioterapiaa.

Peruskoulussa Veeralla oli mukautettu opetussuunnitelma. Peruskoulun jälkeen hän suoritti ammattiopistossa vuoden kestäneen koulutuksen ”Ammatilliseen peruskoulutukseen valmentava ja kuntouttava opetus”. Hänen haaveenaan oli työ päiväkodissa, joten hänen isoäitinsä antoi vinkin sosiaali- ja terveysalan avustajakoulutuksesta. Hän haki ja pääsi opiskelemaan Keskuspuiston Ammattiopistoon. Hän sai kolmen vuoden opiskelun ajalta Kelan kuntoutusrahaa.

Veeran mielestä opiskelu uudessa kaupungissa 17 -vuotiaana oli hyvä mahdollisuus itsenäistyä, vaikka vanhemmat jännittivätkin hänen pärjäämistään. Opinnot sujuivat hyvin, ja opettajat kannustivat häntä eteenpäin. Koulutuksen jälkeen opettajat kertoivat mahdollisuudesta hakea eläkettä. Hän päätti kuitenkin hakea työtä, ja jätti eläkkeen hakematta.

Valmistuttuaan ammattiopistosta hän oli kuusi kuukautta työkokeilussa päiväkodissa avustajan tehtävissä. Työn suunnittelussa huomioitiin hänen oikean kätensä toiminta. Hän sai työkokeilusta hyvää palautetta, mutta työkokeilu ei kuitenkaan johtanut työsuhteeseen. Hän päätti suorittaa kuvallisen ilmaisun perustutkinnon (kuva-artisaani) Bovallius-ammattiopstossa Jyväskylässä. Valmistuttuaan hän oli työkokeiluissa koulun iltapäiväkerhoissa ja kuvataidepainotteisessa päiväkodissa. Taidepäiväkodissa lupailtiin palkkatuettua työtä, mutta se peruuntui päiväkodin muutosneuvottelujen ja koronan takia. Veera pääsi Kelan myöntämään ammatilliseen kuntoutusselvitykseen, jota toteutti kuntoutuksen palveluntuottaja. Siellä hän sai oman ohjaajan, joka auttoi työnhaussa ja työllistymisessä.

Veera sanoo, että hän oppii asiat muita hitaammin, mutta oppii kuitenkin. Häntä on aina kannustettu elämässä eteenpäin. Erityisesti häntä ovat tukeneet vanhemmat, ala-asteen opettaja, lääkäri, fysioterapeutti ja opettaja. Hänestä tuntuu, että kaikki eivät kuitenkaan usko hänen kykyihinsä. Hän on kaikesta huolimatta tyytyväinen elämäänsä. Hän asuu omassa asunnossaan, saa kaupungin myöntämää avustajapalvelua 2-4 h viikossa ja harrastaa laulamista ja maalaamista. Hän haaveilee kuitenkin edelleen työpaikasta.

Nämä lähteet ja lisämateriaalit ovat vapaaehtoisia. Yhden opintopisteen laajuisen kokonaisuuden voi suorittaa ilman lisämateriaalien lukemista.

Artikkelit, raportit ja käsikirjat

Henriksson M, Unkila K, Hirvonen M, Nevala N (2024). Monialaisen yhteistyön kehittyminen työkyvyn tukemisessa. Kuntoutus 47(1):38-44.

Juvonen-Posti P, Saikku P, Turunen J (2020) Elinikäistä osallistumista vai elämää työ edellä?: Työikäisten monialaisten palveluiden yhteensovittaminen ja vaikuttavuuden arviointi -loppuraportti. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/162412

Koivisto J, Tiirinki H (2020) Monialaisen palvelutarpeen tunnistaminen sosiaali-, terveys- ja työllisyyspalveluissa. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2020:38. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/162382

Koivisto J, Liukko E, Tiirinki H, Lyytikäinen M (2020) Palvelukokonaisuuksien ja -ketjujen määrittelyn, ohjauksen ja seurannan käsikirja. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. https://www.julkari.fi/handle/10024/140708

Laulainen S, Zitting J, Niiranen V (2020) Henkilöstön ja johtajien osaamisvaatimukset integroituvissa palveluissa. Teoksessa Anneli Hujala & Helena Taskinen (toim.) Uudistuva sosiaali- ja terveysala. Tampere. University Press, 151 - 177. https://trepo.tuni.fi/bitstream/handle/10024/123995/978-952-359-022-9.pdf.

Nevala N, Unkila K, Rivinoja T, Henriksson M, Vastamäki J (2022). Työkyvyn tuki -koulutus rakentaa yhteistä osaamista. Työterveyslääkäri 39(3):50-53. https://www.terveysportti.fi/apps/dtk/tyt/article/ttl02095?toc=1117366

Nevala N, Unkila K, Rivinoja T, Henriksson M; Vastamäki J (2022). Työkyvyn tuki -koulutus. Tehtäväkirja. Työterveyslaitos. https://www.ttl.fi/oppimateriaalit/tyokyvyn-tuki/tehtavakirja

Nousiainen K (2021). Moniammatillinen tiimityö ja sen johtaminen sote-keskuksissa : Kartoittava tapaustutkimus esimiesten tietoisuudesta ja käsityksistä Päijät-Hämeessä. Saatavilla osoitteessa: https://osuva.uwasa.fi/handle/10024/13393.

Sosiaali- ja terveysministeriö (2023). Työkyvyn tuen järjestäminen hyvinvointialueilla. Pikaopas päättäjille. Saatavilla osoitteessa: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/164899.

Timperi T (2022) Sote-integraation edellyttämä monialainen yhteistyöosaaminen. Selvityshenkilön raportti. Sosiaali- ja terveysministeriö. Helsinki. https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/handle/10024/164410

Saikku P (2018) Hallinnan rajoilla: Monialainen koordinaatio vaikeasti työllistyvien työllistymisen edistämisessä. Helsingin yliopisto, valtiotieteellinen tiedekunta, sosiaalitieteiden laitos. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/233917

Työkykyisempi Stadi -hanke: https://innokyla.fi/fi/kokonaisuus/helsinki-tyokykyisempi-stadi-hanke.

Muut verkkomateriaalit

Työkyvyn tuki -koulutus, Työterveyslaitos 2022

Nyt on aika juurruttaa työkyvyn tuen palvelut hyvinvointialueilla (valtioneuvosto.fi)