Työkyvyn tuen tarpeen selvittäminen

Missä vaiheessa ja miten työkyvyn tuen tarvetta voidaan selvittää? Klikkaa plus-merkeistä nähdäksesi sisällön.

Työkyvyn tuen tarvetta selvitetään, jotta asiakas saa tarvitsemansa avun ja palvelut työ- ja toimintakykynsä vahvistamiseen. Työkyvyn tuen tarpeen selvittämisessä lähtökohtana on tieto asiakkaan tilanteesta ja hänen asettamansa tavoitteet. Ne voivat liittyä esimerkiksi työllistymiseen, työssä jatkamiseen tai työhön paluuseen. Ammattilaisen ja asiakkaan pitää molempien tietää, missä ollaan ja mihin ollaan menossa. Sen perusteella valitaan yhdessä oikeat keinot tavoitteiden saavuttamiseksi. Tilannetta voi verrata vaikka liikenteen reittikarttaan. Pitää tietää lähtöpaikka ja määränpää, jotta voidaan valita sopivin kulkuväline ja aikataulu.

Työkyvyn tuen tarpeen selvittämisellä pyritään luomaan asiakkaan ja ammattilaisen yhteinen tilannekuva, vahvistamaan keskinäistä luottamusta ja löytämään mahdollisia näkymiä tulevaisuuteen. Tämä auttaa ammattilaista ja asiakasta valitsemaan tarkoituksenmukaisimmat ratkaisut sekä niiden toteuttamisen kannalta tarpeelliset yhteistyöverkostot. Yhteiskunnan kannalta on taloudellisesti järkevää, että työikäisten työkyvyn tuen tarpeet selvitetään ja he saavat tarvitsemansa työkyvyn tuen palvelut sujuvasti ja oikeaan aikaan.  Tällöin ihmisten osaaminen saadaan yhteiskunnan käyttöön.

Työkyvyn tuen tarvetta selvitetään kartoittamalla asiakkaan kanssa yhdessä:

• asiakkaan tilannetta
• asiakkaan tavoitteita
• asiakkaan työ- ja toimintakykyä
• asiakkaan toimintaympäristössä tehtyjä toimenpiteitä
• osaamista, ammattitaitoa ja koulutustarvetta
• hoidon ja kuntoutuksen tarvetta.

Asiakkaan työkyvyn tuen tarvetta selvittäessään ammattilainen voi:

• hyödyntää asiakkaan itsearviointeja
• tutustua asiakkaan tietoihin ja dokumentteihin
• keskustella asiakkaan kanssa kahden kesken tai keskustella useampien ammattilaisten kanssa esimerkiksi yhteistapaamisissa
• pyytää tarvittavia lisäselvityksiä, tutkimuksia ja arviointeja
• tehdä  yhteistyötä muiden ammattilaisten kanssa.

Asiakkaan työ- ja toimintakykyä arvioidaan sekä asiakkaan itsensä että ammattilaisten keräämän tiedon pohjalta. Tietoa saadaan asiakkaan toimimisesta eri ympäristöissä kuten työssä, opiskelussa, kotona ja harrastuksissa. Arviointia voidaan tehdä myös asiakkaan työkokeilun, koulutuskokeilun tai kuntouttavan työtoiminnan aikana.

Työ- ja toimintakykyä arvioidaan kyselyillä, haastatteluilla, havainnoinnilla ja kliinisillä tutkimuksilla. Arviointi voi olla esimerkiksi kyselylomakkeen täyttämistä tai eri asiantuntijoiden tekemiä selvityksiä kuten esimerkiksi erikoislääkärin, fysioterapeutin, toimintaterapeutin, neuropsykologin, sosiaalityöntekijän tai työkykykoordinaattorin tekemä arviointi. Arvioinnissa  eri tahoilla kerätty tieto yhdistetään yhdeksi kokonaisuudeksi.

Olemassa olevan työkyvyn arviointi eroaa työkyvyttömyyden arvioinnista alla olevan kuvan mukaisesti.

Ratkaisukeskeinen työote

Asiakkaan kohtaamisessa tärkeää on asiakkaan kuuntelu ja kuuleminen sekä tasa-arvoinen ja dialoginen vuorovaikutus. Kohtaamisissa Ihminen huomioidaan aina kokonaisuutena. Keskinäistä luottamusta vahvistaa kyky kuunnella ja aito pyrkimys ymmärtää ihmisten erilaisia ratkaisuja. Ihmiset voivat ajatella ja jäsentää asioita eri tavalla, kuin mitä niistä itse ajattelee tai miten omassa ammatissa yleensä ajatellaan.

Ratkaisukeskeinen  työote tarkoittaa ongelmien myönteistä kohtaamista. Ratkaisukeskeisyys korostaa toiveikkuutta, voimavaroja, edistymistä ja yhteistyötä. Ratkaisukeskeisessä työotteessa painopiste on tavoitteissa ja siinä, miten asiakas voi ne saavuttaa.

Ammattilaisena voin pohtia:

• Tunnistanko ammattilaisena asiakkaiden erilaiset tarpeet?
• Muistanko kysyä olettamisen sijaan?
• Osaanko kuunnella asiakasta herkällä korvalla?
• Osaanko motivoida ja luoda toivoa?
• Olemmeko sopineet tavoitteet yhdessä?
• Mitä muita palveluita asiakas tarvitsee?

ICF-luokitus

ICF-luokitus (International Classification of Functioning, Disability and Health) on Toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden yhteinen luokitus, jonka Maailman terveysjärjestö (WHO) on julkaissut. Siinä toimintakyky ymmärretään moniulotteisena, vuorovaikutuksellisena ja muuttuvana tilana. Toimintakykyyn vaikuttavat terveydentilan lisäksi elämäntilanne, osaaminen, aktiivisuus ja osallistumishalukkuus. Mallissa osallistuminen voi tarkoittaa myös työelämään osallistumista. Ympäristötekijöihin kuuluu fyysinen, sosiaalinen ja asenteellinen ympäristö, jossa ihmiset elävät. Työssä ja työoloissa tehtävät toimenpiteet, hoito ja kuntoutus sisältyvät mallissa ympäristötekijöihin.

• AVAIN-mittari eli aikuissosiaalityön vaikuttavuusmittari. Sosiaalialan ammattilainen ja asiakas täyttävät mittarin yhdessä. AVAIN-mittarin lähtökohtana ovat asiakkaan omat tavoitteet ja elämäntilanne, joiden perusteella sosiaalityön menetelmät ja palvelut valitaan. AVAIN-mittari on integroitu sosiaalihuollossa osaksi työikäisten palvelujen asiakassuunnitelmaa. Tämä tarkoittaa sitä, että mittari täytetään samalla, kun asiakassuunnitelma ja suunnitelman arvio tehdään.
• ESY – elämäntilanteen selvittämisen ympyrä. Menetelmä on rakennettu työn ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten sosiaalisen kuntoutuksen työvälineeksi. Tavoitteena on asiakkaan itseymmärryksen lisääminen, asiakastyön prosessin hallinta ja asiakastyön vaikutusten arviointi.
• Imba ja Melba. Imba -menetelmällä arvioidaan työn fyysisiä vaatimuksia. Melba-menetelmällä arvioidaan työn psykososiaalisia vaatimuksia.
• Kykyviisari on maksuton työ- ja toimintakyvyn itsearviointimenetelmä työikäisille. Kykyviisarissa on kuusi osa-aluetta; hyvinvointi, osallisuus, mieli, arki, taidot ja keho. Kykyviisari mahdollistaa myös työ- ja toimintakyvyssä tapahtuneen muutoksen tarkastelun, jos arviointi toistetaan. Kykyviisaria voi hyödyntää asiakastyössä.
• Työelämätutka on kehitetty TE-toimistojen ohjauspalvelujen seurantaa ja arviointia varten. Menetelmä sisältää kahdeksan ulottuvuutta. Menetelmän avulla voidaan seurata työn tai koulutuksen löytämiseen vaikuttavia tekijöitä ja asiakkaan työelämäsuhteen etenemisen onnistumista.
• Työkykyindeksi (TKI) on työkyvyn itsearviointimenetelmä, jota käytetään laajasti sekä Suomessa että kansainvälisesti.
• TOIMIA-tietokanta on toimintakyvyn mittaamisesta ja arvioinnista tietoa etsivien ammattilaisten työväline. Tietokannasta löytyy noin 100 toimintakykymittaria sekä ohjeita ja suosituksia mittareiden käyttöön eri tilanteissa.
• ICF-luokitus. Kansainvälinen toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden luokitus (ICF) kuvaa, miten sairauden ja vamman vaikutukset näkyvät yksilön elämässä.

Työpaikoilla on käytössä myös kirjallisia työkyvyn tuen toimintamalleja. Niissä on kuvattu työpaikan ja työterveyshuollon konkreettiset toimenpiteet työkyvyn varhaiseksi tukemiseksi, työhön paluun tukemiseksi ja sairauspoissaolojen hallitsemiseksi.

Muistele edellä kuvattuja esimerkkejä ja raahaa oikea nimi menetelmän kuvauksen eteen

Kirjallisuus

Juvonen-Posti P, Viljamaa M, Uitti J, Kurppa K, Martimo K-P. Työkyvyn tuki – tavoitteena työssä jatkaminen. Kirjassa: Hyvä työterveyshuoltokäytäntö. Sosiaali- ja terveysministeriö, Työterveyslaitos. Helsinki 2014. s 212-233.

Kerätär R. Kun katsoo kauempaa, näkee enemmän: monialainen työkyvyn ja kuntoutustarpeen arviointi pitkäaikaistyöttömillä. Oulun yliopisto, Lääketieteellinen tiedekunta 2016.

Karjalainen P, Kivipelto M, Liukko E, Muurinen H. Osallisuutta ja toimintakykyä vahvistava aikuissosiaalityö: opas ammattilaisille. OHJAUS 1/2021. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Saatavilla osoitteessa: https://www.julkari.fi/handle/10024/142555.

Linkit

TOIMIA-tietokanta:

• Työkykyindeksi (TKI) on yleisesti käytetty työkyvyn itsearviointimenetelmä
• Työttömän toiminta- ja työkyvyn hyvä arviointikäytäntö terveydenhuollossa
• Työkyvyn heikkenemisen varhainen tunnistaminen
• Suositus tuki- ja liikuntaelinten ja motorisen toimintakyvyn mittaamisesta osana työkyvyn arviointia ja seurantaa
• Työikäisten kognitiivisen toimintakyvyn hyvä arviointikäytäntö
• Mielenterveysongelmiin liittyvä toimintakyvyn arviointi
• Päihdeongelmaisen neurologisen ja kognitiivisen toimintakyvyn hyvä arviointikäytäntö