Usein kysytyt sisäilmakysymykset (UKK)
Kysymyslistan loppuun on lisätty uusia kysymyksiä sisäilmastoselvityksestä, olosuhdearvioinnista ja terveydellisen merkityksen arvioinnista.
Usein kysytyt kysymykset (UKK)
Työhyvinvoinnin kannalta keskeistä on, että työympäristö on yhteensopiva työntekijän tarpeiden ja toiminnan kanssa. Kun tiloissa tehtäväksi tarkoitettu toiminta onnistuu niissä tehokkaasti, tuloksellisesti ja käyttäjiä miellyttävällä tavalla, on onnistuttu luomaan tilojen käyttäjien hyvinvointia tukeva sisäympäristö.
Sisäympäristön olosuhteet voivat toimia kuormitus- tai voimavaratekijöinä tilan käyttäjille. Kuormitustekijät voivat olla esimerkiksi viihtyvyys- tai keskittymishaittaa aiheuttavia sisäilman laatuun, lämpöoloihin, valaistukseen tai ääniympäristöön liittyviä puutteita, ja voimavaratekijät esimerkiksi vuorovaikutusta ja työn sujumista edistäviä sisustus- ja tilaratkaisuja. Tilan käyttäjien hyvinvointia voidaan tukea suunnitteluratkaisuilla ja työympäristömuutoksilla, jotka pyrkivät vähentämään kuormitustekijöitä tai lisäämään voimavaratekijöitä.
Laadukas sisäilmasto, luonnon valo ja valaistus, hyvä ääniympäristö, ergonomiset kalusteet ja työvälineet sekä esteettömyys luovat pohjan tilassa viihtymiselle ja tehokkaalle työnteolle. Tilaratkaisuilla, esim. luonnonelementtien avulla, voidaan parantaa vireystilaa ja palautumista.
Lue lisää:
Tietotyön työympäristöt
Minikatsaus: Hyvinvointia ja työn sujumista tukevat sisäympäristötekijät toimistossa (julkari.fi)
Huonoon sisäilmaan voi olla monia syitä. Syitä voivat olla mm. riittämätön ilmanvaihto, veto, liian matala tai korkea lämpötila, kuiva ilma, pölyt ja kuidut sekä rakennusmateriaaleista peräisin olevat kemialliset päästöt. Rakennuksissa voi esiintyä myös kosteusvaurioita ja niistä aiheutuvia epäpuhtauksia.
Usein riittämätön ilmanvaihto voimistaa muiden tekijöiden aiheuttamia haittoja. Alkunsa huono sisäilma on voinut saada rakennusvirheestä tai rakennuksen korjausten tai kiinteistöhuollon riittämättömyydestä. Myös rakennuksen virheellinen käyttö voi johtaa sisäilman laadun heikkenemiseen.
Sisäilmaan voi kantautua myös ulkoilmasta mm. liikenteen päästöjä.
Lue lisää: Sisäilma työpaikalla - verkkomateriaali
Kuntien omistamissa ja käyttämissä rakennuksissa merkittäviä sisäilmaongelmia esiintyy 5–18 % rakennusten kokonaisneliömäärästä. Kappalemääräisesti tämä tarkoittaa noin 1 300 rakennusta. Eniten merkittäviä sisäilmaongelmia esiintyy peruskouluissa ja lukioissa, sosiaali- ja terveystoimen rakennuksissa sekä päiväkodeissa.
Suomen ja Ruotsin kunnissa esiintyy Kuntaliiton sisäilmakyselyn 2019 mukaan lähes yhtä paljon merkittäviä sisäilmaongelmia. Suomessa ilmanvaihtoon liittyvät syyt, tunkkaisuus ja painesuhteet ovat yleisimmät syyt ongelmiin, kun ne Ruotsissa ovat lämpötila, ilman kuivuus tai kosteus sekä veto.
Suomessa on tutkitusti monelta osin parempi sisäilma kuin monissa muissa Euroopan maissa. Pienhiukkasten pitoisuudet ovat Suomessa eurooppalaista keskitasoa pienemmät. Myös asiantuntijoiden toteamia kosteusvaurioita on Suomen ja Alankomaiden kouluissa vähemmän kuin Espanjassa, ja suomalaisissa kouluissa mitatut mikrobipitoisuudet olivat pienemmät kuin Espanjassa ja Alankomaissa mitatut pitoisuudet.
Radonpitoisuudet ovat Suomessa eurooppalaisittain korkeita.
Lue lisää:
Katsaus kuntien sisäilmatilanteeseen. Kuntien sisäilmakysely 2023. THL Työpaperi 4/2024.
Jos epäilet työpaikalla sisäilmaongelmaa, tee asiasta haittailmoitus työpaikalla sovitun käytännön mukaisesti. Haittailmoituksen voi vastaanottaa rakennuksen omistajan edustaja, kiinteistöhuolto, työsuojelu tai jokin muu ennalta sovittu taho, joka pystyy käynnistämään tarvittavat selvitykset/toimenpiteet ja viemään tarvittaessa haittailmoituksen sisäilmaryhmään. Ilmoita asiasta myös esihenkilöllesi.
Hyvän selvitys- ja ratkaisuprosessin mukaisesti ilmoituksen tekijälle annetaan tietoa ilmoituksen vastaanottamisesta, käsittelyajasta ja toimenpiteistä. Säännöllinen ja vuorovaikutteinen viestintä on sisäilmatilanteiden hoidossa tärkeää.
Lue lisää
Sisäilma työpaikalla - Oppimateriaalit - Työterveyslaitos (ttl.fi)
Selätä sisäilmastokiista – viesti viisaasti -opas
Jos epäilet kodissasi sisäilmaongelmia, niin ota asunto-osakeyhtiöissä ensimmäiseksi yhteys talo- tai kiinteistöyhtiön edustajaan eli useimmiten huoltoyhtiöön tai isännöitsijään. Vuokralainen ottaa yhteyden vuokranantajaansa tai isännöitsijään. Omakotitalon omistaja vastaa itse talonsa kunnosta ja voi kääntyä suoraan selvityksiä tekevän asiantuntijan puoleen. Lista sertifioiduista rakennusterveysasiantuntijoista löytyy netistä Eurofinsin sivuilta.
Ympäristöterveydenhuollosta saa neuvoja ja apuja sisäilmaongelman ratkaisemiseksi. Tarvittaessa asia voidaan laittaa vireille terveydensuojeluviranomaisessa (kunnan ympäristöterveydenhuolto), jolloin asiakkaan antamien tietojen pohjalta arvioidaan esim. asunnontarkastustarve. Asunnontarkastus tehdään terveyshaitan selvittämiseksi ja lisäselvitystarpeen arvioimiseksi.
Sisäilmaongelmaa epäiltäessä on tärkeä selvittää asiaa ja tarvittaessa ryhtyä korjaaviin toimenpiteisiin. Huomioitavaa on, että taloyhtiön vastuulla oleviin rakenteisiin ja järjestelmiin ei voida tehdä avauksia tai muutoksia ilman taloyhtiön lupaa.
Lue lisää
Epäiletkö ongelmia sisäilman laadussa? - THL
Toimintamalli sisäilmatilanteiden hoitamiseen asunnoissa (julkari.fi)
Rakennuksen korjaaminen on lähtökohtaisesti aina sen omistajan vastuulla.
Terveydensuojelulaissa on lisäksi kirjattu, että jos terveyshaitta aiheutuu kuitenkin asunnon tai muun oleskelutilan käytöstä, joka ei ole tavanomaista, terveyshaitan poistamisesta vastaa asunnon tai muun oleskelutilan haltija.
Kunnan terveydensuojeluviranomainen voi velvoittaa sen, jonka vastuulla haitta on, ryhtymään viipymättä tarvittaviin toimenpiteisiin terveyshaitan ja siihen johtaneiden tekijöiden selvittämiseksi, poistamiseksi tai rajoittamiseksi.
Tilojen käyttäjät ovat omalta osaltaan vastuussa tilojen oikeasta käytöstä. Käyttäjän pitää ilmoittaa havaitsemistaan sisäilmahaitoista työpaikalla sovituin menetelmin.
Työnantajan pitää seurata työpaikan olosuhteita terveellisyyden ja turvallisuuden näkökulmasta. Työnantajan pitää arvioida ja poistaa työhön liittyviä haittoja ja vaaroja. Työnantajan pitää myös ohjeistaa, mitä tilojen oikea käyttö tarkoittaa ja miten haittailmoitus tehdään. Työnantaja on usein sisäilmaryhmän puheenjohtaja.
Työterveyshuolto edustaa terveydenhuollon asiantuntemusta työpaikalla, ja työterveyslääkäri arvioi tarvittaessa olosuhteiden terveydellistä merkitystä. Työterveyshuollon on hyvä osallistua aktiivisesti sisäilmaryhmän toimintaan ja tukea ongelman ratkaisuun tähtäävää päätöksentekoa ja viestintää työpaikalla. Työterveyshuolto arvioi ja tukee työyhteisön hyvinvointia ja työkykyä, antaa näitä koskevaa neuvontaa ja tuo tarvittaessa ryhmätasolla tietoa työntekijöiden kokemista haitoista ja oireilusta.
Työsuojelupäälliköllä on merkittävä rooli yhteisistä toimintatavoista sovittaessa, niistä viestittäessä ja koulutuksia järjestettäessä.
Työsuojeluvaltuutettu tuo sisäilmaryhmään tilan käyttäjien ja työntekijöiden näkökulmaa.
Rakennuksen omistaja vastaa rakennuksen ylläpidosta ja kunnosta. Rakennuksen omistaja on usein joku muu kuin tiloissa toimiva yritys tai työpaikka.
Kunnan terveydensuojeluviranomainen voi velvoittaa rakennuksen omistajaa ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin silloin, kun haitan aiheutuminen katsotaan olevan rakennuksen omistajan vastuulla. Jos haitta aiheutuu asunnon tai muun oleskelutilan käytöstä, joka ei ole tavanomaista, terveyshaitan poistamisesta vastaa asunnon tai muun oleskelutilan haltija.
Työsuojeluviranomainen (AVI) voi puolestaan velvoittaa työnantajaa ryhtymään toimenpiteisiin haitan selvittämiseksi, poistamiseksi tai rajoittamiseksi.
Oireiden kokeminen sisäympäristössä on tavallista, ja useimmiten oireet ovat lieviä ja ohimeneviä. Oireita voi olla silmissä, iholla, nenässä tai kurkussa. Lisäksi voi olla äänen käheytymistä, päänsärkyä, uupuneisuutta ja huonovointisuutta. Sisäilmaan liitettyjen oireiden taustalla on usein samanaikaisesti monia eri tekijöitä, niin rakennukseen kuin yksilöllisiin ja yhteisöllisiin tekijöihinkin liittyviä.
Rakennukseen liittyvistä tekijöistä esimerkiksi puutteellinen ilmanvaihto, ilman epäpuhtaudet, kuiva ilma ja korkea sisälämpötila voivat vaikuttaa viihtyvyyteen ja osaltaan olla aiheuttamassa oireilua.
Sairastumisen riski voi liittyä mm. sisäympäristön tupakansavuun sekä sisäilman pienhiukkasiin, jotka voivat aiheutua erilaisista toimista, kuten ruoanlaitosta, tai kulkeutua ulkoa sisätiloihin.
Laaja-alaisiin kosteusvaurioihin asuin- tai työskentelytiloissa voi liittyä lievästi kohonnut astmaan sairastumisen riski. Astmariskiä lisäävästä vaikutuksesta on näyttöä erityisesti lapsuuden astmassa, mutta aikuisastmassa näyttöä on vähemmän. Astman ja oireilun syntyyn vaikuttavat monet eri tekijät, erityisesti perimä. Kosteusvaurioita voidaan pitää yhtenä riskitekijänä muiden joukossa.
Tieteellinen näyttö ei tue käsitystä, että kosteusvauriot aiheuttaisivat esimerkiksi nivelsairauksia, kilpirauhassairauksia tai syöpää.
Asbestille altistuminen lisää syöpään sairastumisen riskiä, minkä vuoksi tarvitaan suojaustoimenpiteitä silloin kun avataan asbestipitoisia rakenteita.
Radon voi lisätä riskiä sairastua syöpään erityisesti radonalueilla sekä asunnoissa että työpaikalla, mikäli radonin hallintatoimenpiteet eivät ole riittäviä.
Sisäilmaongelmia voidaan ehkäistä rakennusten hyvällä suunnittelulla ja rakentamisella sekä ylläpidolla. Hyvään suunnitteluun kuuluu mm. rakenteiden hyvä rakennusfysikaalinen toimivuus, käyttötarkoitukseen sopiva talotekniikka, vähäpäästöiset rakennusmateriaalit ja tilojen hyvä siivottavuus. Sisäilmahaittoja voidaan ehkäistä myös käyttämällä rakennuksia tarkoituksenmukaisesti ja ilmoittamalla havaituista haitoista eteenpäin esim. rakennuksen omistajan edustajalle tai esihenkilölle.
Työpaikalla tulisi ennalta sopia toimintamalleista ja yhteistyöstä sisäilmatilanteissa. Yhteistyötä helpottamaan kannattaa perustaa säännöllisesti kokoontuva sisäilmaryhmä, joka voi tehdä paljon myös ennakoivasti hyvän sisäilman ja hyvien toimintatapojen edistämiseksi.
Lue lisää
Sisäilmaryhmän perustaminen ja toiminnan organisointi
Kyllä voi. Mikäli rakennuksessa on todettu sisäilman laatuun ja olosuhteisiin vaikuttavia tekijöitä, voivat oireet helpottua, kun ne korjataan. Koska oireiden tausta on monitekijäinen, ei kuitenkaan voida useinkaan osoittaa pelkästään yhtä tekijää oireiden taustalla. Tämän vuoksi onkin hyvä huomioida kaikki oireiden taustalla mahdollisesti olevat tekijät ja pyrkiä vaikuttamaan niihin.
Oireet saattavat pitkittyä, vaikka olosuhteet ovat kunnossa tai ne on korjattu. Tällöin oireet todennäköisesti johtuvat muista tekijöistä, ja voi olla kyse myös ympäristöherkkyydestä, jossa oireilussa on toiminnallisia mekanismeja mukana. Näissä tilanteissa on tärkeää keskittyä keinoihin, joilla oireiluherkkyyttä voidaan lievittää. Voi kestää pitkään, ennen kuin henkilön työ- ja toimintakyky palautuu.
Sisäilman laatuun ja olosuhteisiin vaikuttavat monet eri tekijät. Sisäympäristöissä voi olla tilapäisestikin tekijöitä (esim. liian korkea lämpötila tai ilmanvaihdon riittävyys), jotka voivat aiheuttaa viihtyvyyshaittaa tai oireita ihmisille. Lisäksi sisäilmaan voidaan toisinaan liittää virheellisesti muista syistä aiheutuvia oireita, koska ei ole olemassa erityisiä lääketieteellisiä tutkimuksia, joilla sisäilmatekijöiden ja oireiden välinen syysuhde voitaisiin osoittaa.
Sisäilmaoireiluun myötävaikuttavat rakennukseen liittyvien tekijöiden ohella myös yksilölliset ja yhteisölliset tekijät, kuten työn tai yksityiselämän kuormitustekijät, työyhteisön toimivuus, yksilön terveydentila ja sairaudet jne.
Pitkittyneissä oireissa on usein kyse ympäristöherkkyydestä. Tällöin oireet saattavat jatkua, vaikka rakennus on korjattu onnistuneesti tai on siirrytty kokonaan uuteen rakennukseen. Ympäristöherkkyydessä ihmisen elimistö on alkanut reagoida asioihin, jotka käsitetään merkiksi haitallisen tekijän (esim. haju) olemassaolosta. Oireet ovat seurausta elimistön fysiologisista stressivasteista, joiden kautta ihmiselle syntyy todellisia, elimellisiä oireita.
Asiaa on tutkittu muun muassa altistamalla kahta ihmisryhmää samalle hajulle. Toiselle ryhmälle sanottiin aineen olevan heille hyödyksi, toiselle haitaksi. Kummassakin tapauksessa ihminen reagoi odotustensa mukaisesti. Kun ihminen uskoi aineen olevan hyödyllistä, hänen vointinsa parani (plasebovaikutus). Kun ihminen uskoi aineen olevan haitallista, hänen vointinsa huononi (nosebovaikutus).
Aivojen automaattinen tulkinta tuotti tiettyjä reaktioita.
Ympäristöherkkyydellä on useita eri määritelmiä. Terveydenhuollolle annettujen ohjeiden mukaan ympäristöherkkyys on oireisto, joka aiheuttaa merkittävää toiminnallista haittaa tai elämäntavan rajoittumista tietyssä työ- tai elinympäristössä, vaikka sama ympäristö ei suurimmalle osalle ihmisiä aiheuta oireita. Oireiden syntyminen ei selity altisteiden suorilla vaikutuksilla elimistöön.
Ympäristöherkkyys voi liittyä mihin tahansa haitalliseksi koettuun ympäristön tekijään, kuten kemikaaleihin, sähköön ja sisäilmaan.
Tyypillisesti oireita on useista elinjärjestelmistä, ja ne voivat ilmetä esimerkiksi äänen käheytenä, hengenahdistuksena, aivosumuna, keskittymisvaikeutena tai vatsakipuna.
Ympäristöherkkyys ei tarkoita ympäristötekijöiden aiheuttamia suoria elinvaikutuksia, kuten allergiaa tai ilman epäpuhtauksien ärsytysvaikutuksia limakalvoilla.
Lue lisää:
Sisäilma, terveys ja oireilu (Työterveyslaitos)
Tutustu myös:
Kansallinen sisäilma ja terveys -ohjelma 2018–2028 - THL
Ympäristöherkkyydet - Sosiaali- ja terveysministeriö (stm.fi)
Sisäilmastoselvitys on sisäilman laatuun ja olosuhteisiin vaikuttavien rakennus- ja taloteknisten tekijöiden selvitys, mikä tehdään kuntoarvio- ja kuntotutkimuskeinoin olosuhdearviointia varten. Selvitykseen sisältyvät tarvittavat biologisten, fysikaalisten ja kemiallisten tekijöiden tutkimukset.
Olosuhdearviointi on arviointikriteerien avulla tehtävä arvio, jonka tuloksena saadaan kokonaiskuva sisäilman laadusta ja olosuhteista. Arviointi perustuu sisäilmastoselvityksen tuloksiin ja arvioinnin tulos ottaa kantaa, tarvitaanko arvioitavassa rakennuksessa tai sen osassa toimenpiteitä sisäilman laadun ja olosuhteiden parantamiseksi.
Terveydellisen merkityksen arvioinnissa kootaan tieto sisäilmatilanteeseen vaikuttavista eri tekijöistä ja arvioidaan niiden merkitystä työntekijöiden terveydelle ja hyvinvoinnille. Arvioinnin tekee yleensä työterveyslääkäri.
Kuntoarvio on selvitys, jossa pääasiassa aistinvaraisesti, kokemusperäisesti ja ainetta rikkomatta selvitetään rakennuksen tai laitteen kunto ja korjaustarpeet.
Kuntotutkimus on selvitys, jonka tarkoituksena on rakennuksen, rakennuksen olosuhteiden, rakennelman tai kiinteistöön kuuluvien taloteknisten järjestelmien yksityiskohtainen tutkiminen elinkaaren vaiheen, suunnittelun tai korjaustarpeiden täsmentämiseksi ja havaittujen vikojen syiden selvittämiseksi.
Lue lisää
Sisäilmasto ja olosuhdearviointi -ohje
Kysymyksiä ja vastauksia Sisäilmastoselvitys ja olosuhdearviointi -ohjeesta
Terveydellisen merkityksen arviointi sisäilmatilanteissa -ohje
Kysymyksiä ja vastauksia Terveydellisen merkityksen arviointi sisäilmatilanteissa -ohjeesta
Sisäilmastoselvitys ja olosuhdearviointi ovat osa sisäilmaongelmien selvitys- ja ratkaisuprosessia ja ne tehdään Työterveyslaitoksen Sisäilmastoselvitys ja olosuhdearviointi -ohjeen mukaisesti.
Sisäilmastoselvityksen tekeminen ja olosuhdearviointi edellyttävät tekijältään kuntotutkimusosaamista ja osaamista sisäilman laatuun ja olosuhteisiin vaikuttavista biologisista, fysikaalisista tai kemiallisista tekijöistä ja näytteenotosta sekä tulosten tulkinnasta. Tällaisia osaajia ovat esim. sertifioitu rakennusterveysasiantuntija (RTA) tai sertifioitu sisäilma-asiantuntija (SISA)-sertifioitu kosteusvaurion kuntotutkija (KVKT) -työpari.
Lue lisää
Sisäilmasto ja olosuhdearviointi -ohje
Kysymyksiä ja vastauksia Sisäilmastoselvitys ja olosuhdearviointi -ohjeesta
Sisäilmastoselvitys ja olosuhdearviointi -ohje (pdf, www.julkari.fi)
Terveydellisen merkityksen arviointi tehdään Työterveyslaitoksen Terveydellisen merkityksen arviointi sisäilmatilanteissa -ohjeen mukaan. Terveydellisen merkityksen arvioinnissa otetaan kantaa työpaikalla havaittujen terveysvaarojen, haittojen, kuormitustekijöiden sekä voimavarojen merkitykseen terveydelle ja työkyvylle.
Terveydellisen merkityksen arvioinnin tekee yleensä työterveyslääkäri.
Lue lisää:
Terveydellisen merkityksen arviointi sisäilmatilanteissa – tiivistetty verkkosivu ohjeesta
Terveydellisen merkityksen arviointi sisäilmatilanteissa -ohje (pdf, www.julkari.fi)
Ohje on laadittu myös ruotsiksi: Bedömning av inomhusluftens betydelse för hälsa
Kysymyksiä ja vastauksia Terveydellisen merkityksen arviointi sisäilmatilanteissa -ohjeesta
Sisäilma | Työterveyslaitos (ttl.fi)
Ohjeita ja työkaluja sisäilmaan liittyen | Työterveyslaitos (ttl.fi)
Sisäilmastoselvitys ja olosuhdearviointi | Työterveyslaitos (ttl.fi)
Terveydellisen merkityksen arviointi sisäilmatilanteissa | Työterveyslaitos (ttl.fi)
Sisäilma, terveys ja oireilu (Työterveyslaitos)
Sosiaali- ja terveysministeriö: Kysymyksiä ja vastauksia ympäristöherkkyydestä.
Terve ihminen terveissä tiloissa: Kansallinen sisäilma ja terveys -ohjelma 2018 – 2028