Käsitärinä

Merkittävälle käsiin kohdistuvalle tärinälle altistuu useat työntekijät. Lisäksi täriseviä työkaluja käytetään tilapäisesti sekä työssä että vapaa-aikana. Käsitärinästä aiheutuvia ammattitautiepäilyjä oli Suomessa 61:lla työntekijällä vuonna 2016. Vaikka tärinätasot ovat esim. metsureilla moottorisahan teknisen kehityksen ansiosta laskeneet merkittävästi, aiheuttaa tärinä edelleenkin monilla aloilla erilaisia terveydellisiä vaurioita. Käsitärinälle altistavia työvaiheita esiintyy tyypillisesti mm. ajoneuvojen huolto- ja korjaustyössä sekä metsä-, rakennus- ja konepajateollisuudessa.

Suomessa Valtioneuvoston asetus ammattitautiluettelosta (769/2015) määrittelee tärinän aiheuttamiksi ammattitaudeiksi valkosormisuusoireyhtymän ja yläraajan monihermovaurion. Eurooppalaisittain tärinätauti ymmärretään hieman laajemmin oireyhtymänä, johon kuuluu valkosormisuus, käsien puutuminen ja pistely sekä kosketustunnon, sorminäppäryyden ja puristusvoiman lasku.

Myös käsien ja ranteiden luu- ja nivelmuutokset hyväksytään usein (esimerkiksi EU-tasoisessa tärinätautiohjeessa) tärinän haittavaikutuksiksi.

Käsitärinä aiheuttaa valkosormisuutta

Käsiin kohdistuvan tärinän on osoitettu aiheuttavan kohtauksellista sormien vasospasmia (verisuonikouristus), joka voi esiintyä etenkin kylmässä tai tärinäaltistumisen yhteydessä ja sen jälkeen. Pahimmillaan sormien verisuonet sulkeutuvat kohtauksen aikana kokonaan, jolloin sormet muuttuvat valkoisiksi, kylmiksi ja pisteleviksi. Verenkierron palautuessa tarkkarajainen valkoisuus muuttuu ensin sinertäväksi ihonväriksi ja edelleen punoitukseksi, johon voi liittyä kipua. Tämän reaktion syntyä ei täysin tunneta, mutta mukana voi olla sekä paikallisia että keskushermostotasoisia mekanismeja. Henkilöllä, jolla on valkosormisuusoireita voi esiintyä vasospastisia oireita myös alaraajoissa. Tällöin puhutaan valkovarpaisuudesta.

Tärinäaltistumisen aiheuttaman valkosormisuusriskin arviointiin käytetty kansainvälinen standardi ISO 5349 perustuu pääosin moottorisahalla tehtyyn työhön. Standardi antaa annos-vastesuhteen valkosormisuuden ja käsitärinäaltistuksen välille. Standardi määrittelee valkosormisuusriskin 10-50 prosentin välille, kun altistusajat ovat 1-25 vuotta ja altistumiset suuremmat kuin 2 m/s². Valkosormisuusoireiden syntyminen aiheutuu siis vuosia kestävän altistumisen seurauksena.

Hermoperäiset oireet

Käsiin kohdistuva tärinä aiheuttaa myös perifeeristä neuropatiaa (ääreishermojen sairaus, ääreishermojen tauti), joka kohdistuu pääasiassa tuntohermoihin, mutta myös motorisiin hermoihin. Tämä aiheuttaa tyypillisesti käsien ja sormien puutuneisuutta ja pistelyä, kosketustunnon alenemista sormissa, käsien kömpelyyttä ja puristusvoiman heikkenemistä. Hermoperäisten oireiden taustalla voi olla sensoristen pääte-elinten mekaaniset vauriot, pinnetyyppiset hermosäievauriot ja mahdollisesti myös autonomisen hermoston kautta tulevat vaikutukset.

Tuki- ja liikuntaelinten oireet

Käsiin kohdistuva tärinä voi aiheuttaa monia muita oireita, joista on vaihtelevasti näyttöä. Käsitärinälle altistuvilla on muita enemmän yläraajojen tuki- ja liikuntaelinoireita. Syy-seuraussuhde ei kuitenkaan ole yksiselitteinen, vaan kyse voi olla myös siitä, että käsitärinälle altistuvat joutuvat muita useammin käyttämään toistuvia, yksipuolisia ja voimaa vaativia liikkeitä. He voivat myös joutua tekemään työtä huonossa asennossa.

Onnettomuusriski

Käsien tunnottomuus ja kömpelyys lisäävät myös työtapaturmariskiä erityisesti hartiatason yläpuolella työskenneltäessä.

Käsitärinää määritettäessä mitataan käteen kohdistuvan tärinän kiihtyvyys ja päivittäinen tärinän vaikutusaika käteen. Altistuminen mitataan standardien ISO 5349-1 (2001) ja ISO 5349-2 (2001) mukaisesti.

Kummankin käden altistuminen mitataan ja suurempi arvoista vastaa koneen tärinätasoa. Päivittäinen tärinäaltistus lasketaan tärinän voimakkuuden ja altistusajasta perusteella. Mikäli päivittäin käytetään useita täriseviä työkaluja, niiden yhteisvaikutus huomioidaan laskennassa.

Kätevimmin tärinälaskut käyvät tärinälaskimella avulla. Mikäli käytössä ei ole mitattua tietoa laitteiden tärinätasoista, laskennassa voidaan käyttää esimerkiksi laitteiden käyttöohjeessa ilmoitettua tärinäpäästöarvoa. Tällöin on tärkeää huomioida, että ilmoitettu tärinäpäästöarvo on suuntaa-antava tieto tärinätasosta. Tarkempi tieto laitteiden tärinätasoista ja altistumisen määrästä saadaan työhygieenisillä mittauksilla työpaikalla.