Työpiste-verkkolehden toimitus sai lukijalta viestin. Sen tarkoitus on herättää keskustelua siitä, millainen työn jälki on kyllin hyvä. Millainen taso riittää työpaikan sisäisissä arjen asioissa? Kirjoittaja kokee omien aikaansaannostensa loputtoman kommentoinnin ja viilailun stressaavaksi ja latistavaksi:
”Työskentelen isossa yrityksessä. Olen mukana projekteissa, joiden etenemistä esittelen talon sisällä. Kun lähetän tekemäni kalvosetin pomotason ihmisten hyväksyttäväksi, joku löytää aina jotain kommentoitavaa.
En väitä, että powerpointini olisivat täydellisiä, mutta olen jo käyttänyt niihin työaikaani. Tuntuu tarpeettomalta tehdä muutoksia, jotka ovat paljolti makuasioita: Yksi pitää taulukoista, toinen pallukkalistoista, kolmas janasta. Neljäs osaa kiteyttää asian taitavasti puhuessaan esittelytilaisuudessa.
Mitä jos johtaja luottaisi siihen, että toisen tapa hahmottaa ja esittää asia voi olla yhtä hyvä kuin hänen? Annettaisiin tilaa luovuudelle, kunhan pääviesti menee perille.
Viilaamiseen kuluva työaika on aina pois jostain muusta. Tämä on ajankäyttökysymys. Sen lisäksi kommentit ja muutosvaatimukset herättävät paljon tunteita, kuten pettymystä. Ne syövät motivaatiota ja työn iloa.
Ymmärrän, että työelämässä on asioita, joita kannattaa ja pitääkin hioa huippuunsa. Pienissä asioissa, oman porukan kesken toivoisin johtajan sanovan, että Anna mennä vaan tai Ok.
Lopetetaan nipotus, höllennetään vähän!”
Työn merkityksellisyys voi kadota
Pyysimme Työterveyslaitoksen tutkimusprofessoria Jari Hakasta kommentoimaan lukijan kirjoitusta. Hakanen on työhyvinvoinnin tutkija, joka on tutkinut muun muassa työn imua. Se tarkoittaa tarmokkuutta, omistautumista ja nautintoa työhön uppoutumisesta.
Hänen mielestään kirjoittaja nostaa esiin monta tärkeää asiaa, jotka vaikuttavat työn arjessa: luottamus, palaute, työmotivaatio, ajankäyttö ja se, mitkä asiat ovat olennaisia.
”Emme tiedä, mitä kyseiset johtajat ajattelevat, kun he lähettävät palautettaan. Onko kysymys kontrolloinnista? Vai onko taustalla vilpitön usko siihen, että pallukat tosiaan ovat parempia kuin jana?”
Oli syy mikä tahansa, niin lopputulos on sama: työntekijälle tulee vahva kokemus epäluottamuksesta, epäitsenäisyydestä, ajan haaskautumisesta ja turhasta nipotuksesta.
”Tällaiset vuorovaikutus- ja johtamisasiat ovat tavallaan mikrotason juttuja. Ei niihin kuole, mutta toistuessaan ne latistavat työn imua ja motivaatiota. Ne voivat aiheuttaa myös tylsistymisen kokemuksen: oma työ ei olekaan tärkeää ja merkityksellistä.”
Tuleeko annettua myös kiitosta?
Hyvä palaute on saajalleen hyödyllistä. Työntekijän kuvailema palaute on ainakin hänen kokemuksensa mukaan hyödytöntä eikä vie häntä työssään eteenpäin.
”Pahinta on, jos työntekijä ei saa mitään muuta palautetta. Silloin ainoa palaute koskee pieniä muotoseikkoja ja tyytymättömyyden lähteitä. Vai tuleeko vastapainoksi sanottua myönteisiä asioita ja kiitettyä tehdystä työstä”, Jari Hakanen pohtii.
Hänestä pomojen toiminta kuulostaa mikromanageeraukselta eli turhanpäiväiseltä pikkuasioihin tarttumiselta. Herää kysymys, välttelevätkö he isoja asioita ja niiden käsittelemistä.
Mitä johtajat sitten voisivat tehdä toisin antaessaan palautetta työntekijän kalvosetistä? Hakanen vastaa, että ainakin he voisivat perustella hyvin, miksi pallukka on heistä parempi kuin jana. Siitä voidaan sitten olla samaa mieltä tai eri mieltä.
Työntekijän osaamista ja itsenäisyyttä pitää kunnioittaa. Se näkyy esimerkiksi tilan ja päätösvallan antamisena: Minä ajattelen näin, mutta sinä olet tehnyt näitä valtavasti ennenkin. Päätä sinä, mikä nyt on oikea ratkaisu.
Kysy, oletko tehnyt oikeita asioita
Jari Hakanen sanoo, että suhtautuminen ajankäyttöön voi olla ristiriitaista: Monella työpaikalla korostetaan, että aika on rahaa ja turhat tekemiset pitää karsia pois. Jossain tilanteessa ajanhukka ei yhtäkkiä merkitsekään mitään.
”Tähän liittyy lukijan esiin nostama työn jäljen loputon viilailu. Hän kokee ponnistelujensa ja ajankäyttönsä katoavan laadun tekemiseen väärässä kohdassa. Hyvä johtaja suuntaa tekemistä olennaisiin asioihin.”
Kun työntekijä saa toistuvasti latistavaa palautetta yksityiskohdista, jotka tuntuvat makuasioilta, hän voisi kertoa, miltä se hänestä tuntuu.
”Tiedän, että se on helpommin sanottu kuin tehty ja voi vaatia paljon rohkeutta. Helposti käy niin, että ihminen kuuntelee tuollaista palautetta pitkään, harmittelee itsekseen ja vaihtaa lopulta työpaikkaa”, Hakanen sanoo.
Hänen neuvonsa on: Kysy suoraan, oletko tehnyt oikeita asioita ja ovatko sisältöasiat kunnossa. Kerro, millaisia tehtäviä sinulla kaiken kaikkiaan on ja paljonko aikaa kuluu tarpeettoman tuntuisiin työvaiheisiin. Pyydä perusteluja siitä, onko kaikki viilailu tosiaan tarpeen.
Parhaassa tapauksessa tämä saa johdon tekemään korjausliikkeen.
Aiheesta lisää:
Palaute on työelämän pienin suuri asia (Työterveyslaitoksen Työpiste-verkkolehti)
Kommentointi