Työterveyslaitoksen tutkijat selvittivät, miten kotihoidon työntekijät kuormittuvat työssään ja miten he palautuvat. Tietoa kerättiin sekä fysiologisilla mittauksilla että kyselyllä.
125 työntekijää käytti sykevälivaihtelumittaria yhden työvuoronsa ajan, vapaalla ja nukkuessaan. Mittaus kesti kaikkiaan 24 tuntia. Sykevälivaihtelu liittyy kuormittumiseen ja palautumiseen näin:
Kun ihminen esimerkiksi juoksee tai on muuten kuormittunut, syke nousee ja sydän lyö melko tasaisesti. Silloin sykevälivaihtelu on pientä. Sen sijaan levossa ja palautuneessa tilassa sydän lyö epätasaisemmin. Se tarkoittaa suurempaa sykevälivaihtelua.
Mittausten jälkeen työntekijät vastasivat Mitä kuuluu? -kyselyyn, jossa he arvioivat muun muassa fyysistä kuormitustaan, terveyttään, työkykyään ja unensa laatua.
Tutkimus oli osa Hyvä veto -hanketta, jossa etsittiin keinoja henkilöstön saatavuuden turvaamiseksi ikäihmisten palveluissa.
Mittari ja työntekijän arvio täydentävät toisiaan
Mittausten mukaan kotihoidon työntekijöiden fyysinen työkuormitus ei ollut erityisen suurta, kun sitä verrattiin muihin ammatteihin. Palautuminenkin oli ihan hyvällä, suositusten mukaisella tasolla.
”Yllättävää oli, että työntekijät itse arvioivat kuormituksensa suuremmaksi ja palautumisensa huonommaksi kuin mittaukset näyttivät”, sanoo tutkija Pihla Säynäjäkangas Työterveyslaitoksesta.
Kumpi sitten on oikeassa – sykevälivaihtelumittari vai työntekijä? Tutkijan mielestä molempia tarvitaan, jotta työhyvinvoinnista, palautumisesta ja kuormittumisesta saadaan kokonaiskuva.
”Sykevälivaihtelumittari ja työntekijän kokemus kertovat eri asioista. Mittari kertoo, mitä kropassa tapahtuu. Työntekijän omassa arviossa voivat näkyä psyykkinen kuormitus, suuri työkuorma, kiire ja aikapaine.”
Säynäjäkangas huomauttaa, että tässä tutkimuksessa mitattiin vain hengitys- ja verenkiertoelimistön kuormitusta. Tuki- ja liikuntaelimistö voi hetkellisesti kuormittua paljonkin. Se ei välttämättä näy sykevälivaihtelumittauksissa, joissa tarkastellaan sykkeen keskiarvoa.
Iltavuorot kuormittivat aamuvuoroja enemmän
Kotihoidon työntekijöiden fyysiseen kuormitukseen ja palautumiseen vaikuttivat etenkin työvuoron ajankohta, työntekijän ikä, työn kuormittavuus, asiakkaiden määrä ja kunto. Tutkimustuloksia:
- Fyysinen kuormitus oli suurempaa iltavuorossa kuin aamuvuorossa.
- Työn suhteellinen kuormitus oli suurempaa vanhemmilla kuin nuoremmilla työntekijöillä. Tässä työntekijän kuormitusta verrattiin siihen, mikä hänen fyysinen suorituskykynsä enimmillään on.
- Mitä vanhempi työntekijä oli, sitä hitaammin hän palautui työstä.
- Mitä kovempaa työkuormitus oli, sitä huonommin työntekijä palautui töissä ja vapaa-ajallaan.
- Mitä useampia asiakkaita työntekijällä oli, sitä enemmän hän kuormittui ja sitä huonompaa työpäivän aikainen palautuminen oli.
- Mitä heikompi asiakkaiden kunto oli, sitä vähemmän työntekijä palautui työpäivänsä aikana.
- Työn pienet keskeytykset, kuten auton tankkaaminen siirryttäessä seuraavan asiakkaan luokse, voivat toimia palautumista edistävinä mikrotaukoina.
Tutkijat suosittelevat, että työvuorojen suunnittelussa otettaisiin huomioon yllä listatut asiat. Ne on hyvä pitää mielessä myös, kun mietitään työnjakoa työvuorojen sisällä.
Tavoitteena on varmistaa, että jokainen työntekijä pystyisi palautumaan työstään riittävästi.
Aiheesta lisää:
Vanhustyön vatupassi -toimintamalli tarjoaa konkreettisia ratkaisuja eettisen kuormituksen hallintaan ja eettisen työkulttuurin luomiseen.
Hyvä veto -hankkeen (Henkilöstön saatavuuden ja alan vetovoimaisuuden turvaaminen iäkkäiden palveluissa) sivulla on tietoa tutkimuksesta ja linkit materiaaleihin.
Hyvä veto -hankkeen vuosiraporttiin 2023 (pdf) on koottu tutkimusartikkelien keskeinen anti ja toimenpide-ehdotukset.
Kommentointi