Jari Hakanen oli ollut Työterveyslaitoksen tutkijana vasta vähän aikaa, kun hän osallistui Saariselällä kansainväliseen kurssiin. Siellä käsiteltiin työuupumusta, ja yksi opettajista oli hollantilainen työhyvinvointitutkija Wilmar Schaufeli.
Hakanen oli hiljattain tuskaillut erään tutkimuksen tilastoaineiston kanssa, ja hän lähestyi kokenutta kollegaa kysyäkseen neuvoa. Juttutuokio järjestyi kurssin jälkeen bussissa, matkalla Rovaniemen lentokentälle.
Schaufeli kertoi, että hän oli alkanut kehitellä uutta, kiinnostavaa käsitettä, work engagementia, joka kuvaa työhyvinvoinnin myönteistä tilaa. Kaiken lisäksi hän oli ystävällinen ja kannustava tyyppi. Lentokentän lähestyessä miehet päättivät tehdä yhteistyötä.
Neljä vuotta myöhemmin Hakanen väitteli työn imusta ja työuupumuksesta. Hän oli miettinyt ilmiön suomenkielistä nimeä pitkään ja testannut ideoitaan työkavereilla. Työn imu -nimeen hän on edelleen tyytyväinen.
Miksi tutkitaan ainoastaan työpahoinvointia?
Pelkästään sattumaa ei ollut, että Jari Hakanen 25 vuotta sitten alkoi tutkia myönteistä työn imua. Nuorena tutkijana hän oli hämmästellyt, miksi työelämän tutkimus keskittyi ongelmiin, kuten stressiin ja työuupumukseen.
”Ajattelin, että mitä hittoa. Työpahoinvointia tutkitaan, mutta ei työhyvinvointia. Siihen aikaan filosofi Esa Saarinen taisi olla ainoa, joka puhui työelämästä myönteisesti.”
”Ongelmista saa ja pitää puhua. On löydettävä ratkaisuja ja vähennettävä kuormitusta. Samaan aikaan on tärkeää tarkastella työelämää myös voimavarojen kautta ja edistää hyvää.”
Hakanen on tutkinut työn imua eri näkökulmista, kouluttanut aiheesta, kirjoittanut oppaita ja antanut valtavan määrän haastatteluja. Kyyninen, kielteinen työelämäkeskustelu on muuttunut reippaasti myönteisempään suuntaan.
Työelämän uudet ilmiöt herättävät uteliaisuuden
Jari Hakanen arvostaa tutkimustyötä, joka syventää tietoa ja lisää ymmärrystä jostain perinteisestä, pitkään tutkitusta aiheesta.
”Silti minua tutkijana innostaa, että on jokin tuore, tärkeä ilmiö, josta ei vielä tiedetä tarpeeksi. Avoimet kysymykset herättävät uteliaisuuden. Uuden ilmiön tutkiminen voi täydentää sitä kuvaa, joka meillä on työelämästä.”
Tämä oli taustalla, kun hän muutama vuosi sitten alkoi tutkia sosiaalista rohkeutta työssä. Siitä ei tiedetty juuri mitään.
”Psykologisesta turvallisuudesta puhutaan paljon. Turvallisessa työyhteisössä on hyvä olla ja uskaltaa sanoa mielipiteensä. Mutta mitä jos ilmapiiri onkin psykologisesti turvaton? Silloin tarvitaan sosiaalisesti rohkeita yksilöitä, jotka tarttuvat epäkohtiin ja edistävät yhteistä hyvää.”
Sama kysymys toistui – vastaus löytyi tutkimalla
Myös tutkijan saama palaute voi antaa sysäyksen siihen, että hän paneutuu johonkin aiheeseen. Näin Jari Hakaselle kävi työholismin kanssa. Yhteen aikaan häneltä kysyttiin jatkuvasti, voiko työn imu muuttua haitalliseksi työholismiksi ja johtaa työuupumukseen.
”Päätin selvittää asian. Osoitin, että työn imu ennustaa vähäisempää työuupumusta tulevaisuudessa. Se on suojaava kokemus. Työn imu koituu työntekijän, hänen läheistensä ja työnantajan hyväksi.”
Yhden aihepiirin kanssa Hakanen on pyörtänyt päätöksensä. Hän ajatteli pitkään, ettei varmasti ryhdy johtamisen tutkijaksi.
Eräässä kansainvälisessä kongressissa hän kuuli esityksen palvelevasta johtamisesta, jossa johtaminen nähdään palvelutehtäväksi. Hakanen vaikuttui ja totesi, että sellaista johtamista hän haluaakin tutkia.
Nuoren tutkijan polku saa mutkitella
Nuorelle tutkijalle Jari Hakanen haluaisi sanoa, että on monta reittiä löytää se oma juttu, jonka parissa haluaa työskennellä. Kiinnostava aihe voi tulla vastaan esimerkiksi seuraamalla, mitä työelämätutkimuksessa tapahtuu maailmalla.
”Ei tarvitse olla sellaista kutsumusta, että jo viisivuotiaana laiturinnokassa haaveilin olevani jonain päivänä työn imun tutkija. Minua työelämän ilmiöt eivät kiinnostaneet vielä opiskeluaikana.”
Joskus nuorella tutkijalla on omaa poltetta tai jokin side tiettyyn teemaan. Se on hienoa, mutta kipinä voi syttyä myös ajan myötä.
”Kannattaa olla joustava ja lähteä mukaan erilaisiin tutkimushankkeisiin. Kun syvennytään yhdessä johonkin aiheeseen, siitä voi löytyä vaikka kuinka kiinnostavia ulottuvuuksia ja näkökulmia.”
Tässä juttusarjassa kurkistetaan tutkijan työhön aina jostain rajatusta näkövinkkelistä. Lue myös juttu Tutkija viestijänä – suora tv-lähetys on kuin urheilusuoritus
Aiheesta lisää:
Sosiaalisesti rohkea edistää yhteistä hyvää, vaikka oma asema vaarantuisi (Työterveyslaitoksen Työpiste -verkkolehti)
Palveleva johtaja keskittyy ihmisten vahvuuksiin (Työterveyslaitoksen Työpiste-verkkolehti)
Kommentointi