Televisiostudion sohvalla, hetki ennen suoran lähetyksen alkua, Virpi Ruohomäki tuntee sydämensä tykyttävän ja hengityksensä tihenevän. Kämmenetkin hikoavat. Kun kamera käy, mennään täysillä.
Vaikka Ruohomäki vastailee studiossa kysymyksiin etätyöstä, elimistön fysiologiset reaktiot ovat hänelle tuttuja urheilutaustan takia.
”Minulle pieni jännitys on myönteinen kokemus. Tulkitsen sen niin, että elimistö valmistautuu huippusuoritukseen. Kun haastattelu on ohi, olen päässyt maaliin. Silloin tarvitsen palautumishetken.”
Se tarkoittaa, että Ruohomäki on vähän aikaa hiljakseen, syö ja juo. Samalla hän kelaa mielessään, miten haastattelu meni ja saiko hän tuotua esiin tärkeimmät pointit tutkimustiedosta.
Tutkimusviestintä on parhaimmillaan vuoropuhelua
Virpi Ruohomäki työskentelee johtavana tutkijana Työterveyslaitoksessa. Hänen erikoisalaansa ovat etätyö, hybridityö ja monitilatoimistot – työhyvinvoinnin näkökulmasta. Tutkimustyön lisäksi hän kehittää työoloja yhdessä yritysten kanssa.
”Viestinnästä on pikkuhiljaa tullut luonteva osa työtäni. Kerron tutkimustuloksista työpaikkojen henkilöstölle, tiedeyhteisölle, opiskelijoille ja medialle.”
Parhaimmillaan viestintä on vuoropuhelua. Tutkija oppii itsekin, saa palautetta ja pysyy selvillä, mitä työpaikoilla tapahtuu ja mitä pitäisi tutkia seuraavaksi.
”Korona-aika räjäytti etätyötä koskevan tiedon tarpeen. Tarvittiin tutkittua tietoa ja käytännön ohjeita, kun ihmiset siirtyivät työpaikoilta kotiin etätyöhön. Siitä alkaen olen käyttänyt paljon aikaa viestintään.”
Tv-haastattelussa ei voi silmäillä muistiinpanoja
Tutkija suhtautuu myönteisesti median yhteydenottoihin. Hänestä lehtihaastattelut ovat haastateltavan kannalta selkeimpiä. Radiohaastatteluissa pitää ilmaista itseään nopeasti. Jännittävimpiä ovat kuitenkin televisiohaastattelut.
Kutsu tv:n aamuohjelmaan tulee usein viime tipassa, edellisenä päivänä. Ensimmäisellä kerralla Virpi Ruohomäki valmistautui tunnollisesti yötä myöten – kuin olisi menossa pitämään luentoa. Hän kirjoitti tarkat muistiinpanot ja yritti kysellä, paljonko aikaa vastaamiseen on.
”Mutta eihän muistiinpanoja saa ottaa studioon. Ne ovat jossain mielen sopukoissa. Siinä eletään hetkessä, mennään tilanteen ja toimittajan ehdoilla.”
”Suorat lähetykset voivat olla yllättäviä. Kerran toisena haastateltavana oli fysioterapeutti, joka pomppasi kesken kaiken sohvalta ylös ja patisti toimittajan ja minut aamujumppaan. Siitä tuli hauska haastattelu.”
Ujokin ihminen voi oppia esiintymään
Nuorena Virpi Ruohomäki oli hyvinkin ujo. Lukiossa hän jännitti esitelmien pitämistä ja lehahti helposti punaiseksi. Esiintyminen ei ollut hänelle mitenkään luontaista.
Liikuntaharrastuksissa ja myöhemmin psykologina hän tottui toimimaan ihmisten kanssa. Siitä hän innostuu, ja taito on auttanut heittäytymään yllättäviin tilanteisiin myös kameran edessä.
”Ymmärrän hyvin, että ajatus mediaesiintymisestä voi olla jollekin tutkijalle kauhistus. Haastateltava laittaa itsensä likoon ja altistuu arvostelulle omilla kasvoillaan ja äänellään. Siinä tarvitaan sosiaalista rohkeutta.”
”Tekemällä oppii. Ei tarvitse olla heti valmis ja hyvä. Kannustaisin tutkijoita puhumaan myös käynnissä olevista tutkimuksistaan. Tutkimustieto täydentyy, mutta tutkija voi kertoa, mitä asiasta sillä hetkellä tiedetään.”
LinkedIn tuntuu tutkijalle sopivalta kanavalta
Virpi Ruohomäellä on aina ollut kova halu parantaa maailmaa ja auttaa ihmisiä. Tutkijana hän saa olla mukana rakentamassa parempaa työelämää. Halu kehittää työoloja motivoi häntä myös viestimään.
”Tutkimuksen tekeminen on pitkä ja hidas prosessi. Siksi kaipaan sen rinnalle nopeatempoisempaa vaikuttamistyötä. Yhteistyö median kanssa vastaa osaltaan siihen tarpeeseen.”
Sosiaalisesta mediasta Ruohomäki on valinnut kanavakseen LinkedInin, jonka työkeskeisyys viehättää häntä. Yksityiselämänsä hän haluaa säilyttää omana alueenaan.
”Postailen aktiivisesti tutkimustuloksista, koulutuksista, luennoista ja haastatteluista.”
Yksinkertaista viestisi ja puhu rauhalliseen tahtiin
Oman organisaationsa viestintäyksiköstä Virpi Ruohomäki on saanut tukea ja koulutusta median kanssa toimimiseen. Viestinnän kautta hänelle ohjautuu myös osa haastattelupyynnöistä.
Millaisia vinkkejä hän antaisi tv-haastatteluun meneville tutkijoille? Pitkälle pääsee jo näillä:
- Mieti pari tärkeää asiaa, jotka ainakin haluaisit sanoa.
- Pyri tuomaan näitä tärkeitä asioita keskusteluun – tilanteen mukaan.
- Keskity vuorovaikutukseen toimittajan ja muiden keskustelijoiden kanssa. Silloin kamerat unohtuvat nopeasti.
- Pelkistä viestisi niin, että se on mahdollisimman selkeä. Kuulijakunnassa on monenlaisia ihmisiä.
- Puhu rauhalliseen tahtiin, jotta kuulija ehtii ottaa vastaan asiasi ja sulatella sitä.
Tässä juttusarjassa kurkistetaan tutkijan työhön aina jostain rajatusta näkövinkkelistä. Edellisen jutun aiheena oli se, miten tutkija löytää tutkimusaiheensa.
Aiheesta lisää:
Miksi työhyvinvoinnin asiantuntija on sosiaalisessa mediassa? (Työterveyslaitoksen Työpiste-verkkolehti)
Etätyö, hybridityö ja monipaikkainen työ
Etätyön kaikkia riskejä ei vielä tunnisteta (Virpi Ruohomäen blogikirjoitus)
Työn uudet muodot ja työkyvystä huolehtiminen – terveyskäyttäytyminen etätyössä (tutkimushankkeen esittely)
Ympäristötyytyväisyyttä, hyvinvointia ja työn imua edistävät tilalliset ratkaisut monitilatoimistoissa – ActiveWorkSpace (tutkimushankkeen esittely)
Erilaisten toimistotilojen, etätyön ja sairauspoissaolojen väliset yhteydet ennen ja jälkeen koronapandemian – HERO-hanke (tutkimushankkeen esittely)
Kommentointi