Työpaikoille ei ole asetettu yleisiä sitovia sisälämpötilan raja-arvoja. Suomen rakentamismääräyskokoelman ”Rakennusten sisäilmasto ja ilmanvaihto, Määräykset ja ohjeet 2010 (D2)” kohdassa 2.2 (Lämpöolot) on määritelty yleinen rakennusten lämpötilan oleskeluvyöhykkeen suunnitteluarvo.
Se on lämmityskautena 21 astetta ja kesäkautena 23 astetta. Lisäksi on määritelty tilakohtaisia ohjearvoja. Lämpöolojen on pidettävä yllä ihmisen lämpötasapaino ja lämpöviihtyvyys.
On arvioitu, että toimistotyössä tavanomaiseen sisätyövaatetukseen pukeutuneen työntekijän toimintakyky on parhaimmillaan noin 21 asteen lämpötilassa. Lämpöolosuhteet muodostuvat lämpötilan lisäksi muun muassa ilman kosteudesta, ilman liikkeestä (vedosta) ja lämpösäteilystä. Muita vaikuttavia tekijöitä ovat työn luonne, raskaus, suoritustapa ja vaatetus.
Lämpötiloista ja ilman liikkeestä on laadittu ohjearvoja työn kuormituksen mukaan. Tässä yksinkertaistetussa taulukossa on lämpötilasuositus sen mukaan, onko työ kevyttä, keskiraskasta vai raskasta:
Toimistotyössä, joka on luonteeltaan kevyttä istumatyötä ja ajoittaista seisomatyötä, alle 20 asteen lämpötila kuulostaa alhaiselta. Työn pitäisi olla raskasta työtä, jotta lämpötila voisi olla 15 astetta.
Ulkovaatteiden, sormikkaiden ja ylimääräisten suojien pukeminen lämpöviihtyvyyden takaamiseksi ei ole hyväksyttävää. Ylimääräinen vaatetus voi olla myös työturvallisuusriski. Liian alhainen lämpötila jäähdyttää sormia ja heikentää muun muassa sorminäppäryyttä, jota sormikkaat eivät paranna, vaan päinvastoin heikentävät.
Lämpöviihtyvyys korreloi työtehon kanssa. Lämpöepäviihtyvyys heikentää huomiokykyä, vähentää työmotivaatiota ja lisää virheiden määrää. Myös työn tuottavuus heikkenee.
Suoria terveysvaikutuksia ei alle 15–18 asteen lämpötilasta ole. Lämpöepäviihtyvyysalueella (lämpötuntemus on viileä tai kylmä) ihon pintaverisuonet supistuvat ja iho viilenee. Normaalit fysiologiset reaktiot kuormittavat elimistöä ja voivat pahentaa olemassa olevia sairauksia.
Jos kuitenkin potee käsien ja jalkojen verenkiertohäiriöitä, esimerkiksi valkosormisuutta (Raynaud’n oireyhtymä), niin liian alhainen lämpötila voi laukaista valkosormisuus- ja valkovarpaisuuskohtauksia. Jotkin tuki- ja liikuntaelimistön sairaudet, kuten rannekanavaoireyhtymä ja jännetuppitulehdukset, voivat oireilla viileässä.
Työpaikan työsuojeluvaltuutettu tai aluehallintoviraston (AVI) työsuojeluviranomainen ovat tahoja, joihin voi ottaa yhteyttä, jos asiasta ei päästä yhteisymmärrykseen.
Vastaaja: johtava tutkija Sirkka Rissanen, Työterveyslaitos
Aiheesta lisää:
