Vuorotyötä tekevä henkilö tarvitsee joka päivä riittävän pitkän ja hyvin nukutun unen. Jaksamisen kannalta tärkeää on myös päivittäiset palauttavat jaksot. Jokaisessa työvuorossa onkin huolehdittava riittävästä tauotuksesta.
Riittävän pitkä lepo viikoittain tai viikonloppuvapaat takaavat hyvän palautumisen työstä. Vuosilomat ja juhlapyhät ovat tärkeitä hetkiä työstä irrottautumiseen.
Työhyvinvoinnin näkökulmasta teollisuuden töissä voidaan kahdeksan tunnin vuorojärjestelmien sijasta valita 12 tunnin nopea vuorokierto, jossa on kaksi peräkkäistä yö- ja aamuvuoroa, kun:
työ ei ole liian kuormittavaa tai
työ sisältää fyysisesti melko kevyitä tehtäviä.
Nopean 12 tunnin vuorokierron sopivuus erityistä jatkuvaa tarkkaavaisuutta vaativiin tai fyysisesti raskaisiin töihin sekä tehtäviin, joissa altistutaan kemiallisille, biologisille tai fysikaalisille työympäristötekijöille, tulee selvittää tapauskohtaisesti.
Nopeasti eteenpäin kiertävä kahdeksan tunnin vuorojärjestelmä on suositeltavampi kuin hitaasti eteenpäin kiertävä kahdeksan tunnin vuorojärjestelmää. Nopeasti eteenpäin kiertävissä järjestelmissä palautumisaika vuorosta toiseen on pidempi kuin hitaasti kiertävissä malleissa.
Vuorovaihtojen suositellaan tapahtuvan klo 7 ja klo 19. Ne ovat parempia ajankohtia unen ja vireyden kannalta kuin aikaisemmat, esim. klo 6 ja klo 18 tapahtuvat vaihdot. Aikaisin alkava aamuvuoro lisää väsymystä vuoron alussa.
Työterveyslaitoksen tutkimushankkeiden tulokset perustuvat pääosin AAYY (2/6) vuorojärjestelmään. Tutkimustemme mukaan myös AA-YY (2/5) järjestelmä koettiin hyväksi. Tähän järjestelmään liittyy todennäköisesti vähemmän kasautuvaa kuormitusta kuin 2/6- järjestelmään.
Suosittelemme tukemaan työntekijöiden jaksamista ja vireyttä 12 tunnin järjestelmässä:
työkierrolla
mahdollisuudelle vaihtaa työpistettä ja/tai työskentelyasentoja sekä
huolehtimalla riittävästä työn tauotuksesta.
Nämä keinot ovat tärkeitä erityisesti yövuorojen loppupuolella.
Jotta 12 tunnin vuorot toteutuvat sujuvasti, tarvitaan moniosaamista, tiedonkulkuun ja varahenkilöjärjestelmään paneutumista sekä näistä asioista sopimista työpaikalla. Uuteen vuorojärjestelmään siirtymiseen tarvitaan riittävä valmisteluaika ja siirtyminen on syytä aloittaa riittävän pitkällä esimerkiksi 12 kuukauden määräaikaisella kokeilulla.
Maantieliikenteen kuljettajien ajo- ja lepoaika-asetuksessa, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 561/2006 säädetään maanteiden tavara- ja henkilöliikenteessä toimivien kuljettajien ajoajoista, tauoista ja lepoajoista. Tavoitteena on työolojen ja liikenneturvallisuuden parantaminen.
Asetuken keskeisiä kohtia:
Vuorokautinen ajoaika on enintään yhdeksän tuntia.
Viikoittainen ajoaika on enintään 56 tuntia. Kahdessa viikossa ajoaika on enintään 90 tuntia.
Jokaisen 4,5 tunnin ajon jälkeen on pidettävä vähintään 45 minuutin tauko.
Vuorokautinen yhdenkestoinen lepoaika on vähintään 11 tuntia.
Viikoittainen yhdenkestoinen lepoaika on vähintään 45 tuntia.
On tärkeää huomata, että ajonaikaista väsymystä ei voi poistaa pelkästään kuljettajien ajo- ja lepoaikoja noudattamalla. Erityisesti ajaminen yöllä ja varhain aamulla altistaa voimakkaalle väsymykselle. Jotta kuljettajan vireys säilyy hyväksyttävällä tasolla, väsymyksen poistamiseen tarvitaan:
yksilöllisiä keinoja, esim. nukkumismahdollisuuksien hyödyntäminen ja omasta kunnosta huolehtiminen sekä
työpaikan keinoja, esim. työvuorojen ergonominen rytmitys ja mahdollisuus nukkumiseen lepotaukojen aikana.
Terästehtaan työntekijät halusivat tutkimuksessamme 1990-luvulla parantaa työvuorojärjestelmää.
Kokeilussa 44–54-vuotiaat työntekijät hyötyivät eniten nopeasti eteenpäin kiertävästä vuorojärjestelmästä (kaksi aamuvuoroa, kaksi iltavuoroa ja kaksi yövuoroa sekä neljä vapaapäivää).
Unihäiriöt vähentyivät ja vireys parani etenkin aamuvuoroissa.
Vuoden kuluttua 88 prosenttia työntekijöistä halusi jatkaa 222-mallissa.
Vuorojärjestelmä otettiin käyttöön kaikilla osastoilla.
Myöhemmin tätä ns. nopeaa kiertoa on kokeiltu monissa muissakin yrityksissä eri toimialoilla, varsinkin paperi-, metalli-, ja kemianteollisuudessa. Nopea kierto yleistyi nopeasti koko Suomessa.
HYKS:ssä, Jorvin sairaalassa ja Espoon kaupungin ikääntyneiden palvelussa kehitettiin työaika-autonomiaan (nykyään ns. yhteisöllinen vuorosuunnittelu) perustuva suunnittelukäytäntö noin 2000-luvun alussa yhteistyössä mm. Työterveyslaitoksen kanssa. Tuloksena:
Henkilöstön työn ja vapaa-ajan yhteensovittaminen helpottui. Kuormittavaan kolmivuorotyöhön työaika-autonomia toi tervetullutta liikkumavaraa.
Työntekijät huolehtivat itse osastokohtaisesti työvuorojensa suunnittelusta.
Yhteisöllisen vuorosuunnittelun perusperiaate on työvuorojen sopiminen yhdessä, yhteisesti määritellyissä raameissa.
Osaston toiminnan lisäksi suunnittelun lähtökohta on työntekijöiden yksilölliset tarpeet.
Hankkeeseen osallistujille järjestettiin koulutusta esimerkiksi virka- ja työehtosopimuksesta sekä työaikaergonomiasta.
Terveet työajat -tutkimus- ja kehittämishankkeessa Helsingin terveyskeskuksen kuudella akuutti- ja pitkäaikaisosastolla tavoite oli tuottaa terveellisempiä työvuorojärjestelyjä hoitajien epäsäännölliseen jaksotyöhön.
Tulokset osoittivat:
Hyvä työvuorosuunnittelu edisti hoitajien työssä jaksamista ja työhyvinvointia.
Se vähensi hoitajien kokemaa hoitotyön fyysistä rasitusta, vaikka työn kuormittavuus säilyi ennallaan.
Palautumisajan lisääminen ilta- ja aamuvuorojen yhteyteen paransi merkittävästi hoitajien unta, vireyttä, työssä jaksamista ja heidän kokemaansa terveyttä henkilön iästä riippumatta.
Helsingin sote-alan työpaikkojen työajat muuttuivat seurantamme perusteella pysyvästi paremmiksi kuin monissa muissa kaupungeissa.
Lentokonehuollossa suoritetun tutkimushankkeen tavoitteena oli laatia ikääntyville työntekijöille paremmin sopiva vuorojärjestelmä. Järjestelmän tuli tukea ikääntyvien työntekijöiden terveyttä, hyvinvointia ja työssä suoriutumista. Vuorojärjestelmällä haluttiin myös lisätä operatiivista työaikaa yöllä, jolloin huollettavien koneiden määrä on suurin.
Käytössä aiemmin ollut muutettiin nopeasti eteenpäin kiertäväksi vuorojärjestelmäksi.
Tämä tarkoittaa siirtymistä vuorojärjestelmästä, jossa on peräkkäin kolme iltavuoroa, kolme aamuvuoroa ja kolme yövuoroa, joissa vuoronvaihdot tapahtuvat pääosin klo 7, klo 15 ja klo 23 kokonaan toiseen, nopeampaan vuorojärjestelmään.
Siinä työvuorot on järjestetty siten, että aamuvuoroa seuraa välittömästi iltavuoro ja yövuoro. Aamuvuoro on 10 tuntia klo 06–16 välillä, iltavuoro 10 tuntia klo 15–01 välillä ja yövuoro 9 tuntia klo 21–06 välisenä aikana.
Järjestelmän edut olivat:
ainoastaan yksi yövuoro kerrallaan.
enemmän vapaa-aikaa yksittäisten vuorojen välissä ja
eteenpäin tapahtuva kierto.
Yötyön määrä lisääntyi ilta- ja yövuorojen päällekkäisyyden vuoksi, mutta kuormitus siirtyi pois aamuyön tunneilta.
Aamuvuoro alkoi aiempaan järjestelmään verrattuna tuntia aiemmin.
Nopeasti eteenpäin kiertävä vuorojärjestelmä vaikutti myönteisesti nuorten ja ikääntyneiden työntekijöiden uneen, vireyteen, yleiseen hyvinvointiin ja suorituskykyyn työssä. Myönteiset vaikutukset näkyivät erityisesti ikääntyneiden työntekijöiden nopeampana palautumisena. Vapaa-aika koettiin aiempaa laadukkaampana luultavasti paremman nukkumisen ja vireyden myötä. Vuorojärjestelmä otettiin pysyvästi käyttöön lentokonehuollossa.
Vuonna 2017 päättyi ravintoloita ja hotellien vastaanottoja koskenut Työterveyslaitoksen tutkimus. Se tarjosi tutkimustuloksia, joiden pohjalta kokosimme suosituksia matkailu-, ravintola- ja vapaa-ajan palveluiden työaikojen ja työhyvinvoinnin kehittämiseen.
Vältä lyhyiden (alle 11 tuntia ja erityisesti alle kahdeksan tuntia) työvuorovälien toistumista viikoittaista.
Lisää työntekijän mahdollisuuksia vaikuttaa työaikoihin esimerkiksi työvuorotoiveilla.
Huomioi, ettei yksittäisille henkilöille kasaudu esimerkiksi pitkiä työvuoroja tai lyhyitä työvuorovälejä.
Paranna taukojärjestelyjä.
Tasaa iltavuorojen fyysistä kuormitusta työjärjestelyillä ja/tai tehtäväkierroilla.
Tarjoa työntekijöille tietoa vuorotyöstä ja työstä palautumisen keinoista.
Työaikojen pituus
Tutkimme lääkärien päivystysjärjestelyjä ja niiden yhteyksiä sairauspoissaoloihin, työtapaturmiin ja uneen.
Kansainvälinen näyttö yhdistää pitkät päivystysvuorot potilas-, työ- ja työmatkaturvallisuuden heikkenemiseen.
Suomalaisilla sairaalalääkäreillä yli 12 tunnin ja yli 24 tunnin päivystysvuorot olivat yhteydessä lyhyisiin sairauspoissaoloihin. Päivystysten suuri määrä lisäsi sekä sairauspoissaolo- että tapaturmariskiä.
Suosittelemme
Minimoi hyvin pitkät, etenkin yli 48 tunnin viikkotyöajat. Pitkä kokonaistyöaika on lääkärin työssä yhteydessä kohonneeseen palautumisen tarpeeseen, heikompaan unen laatuun ja unihäiriöihin. Lisäksi esim. aivohalvauksen riski voi kohota.
Minimoi pitkien päivystysvuorojen määrä. Ne ovat lääkäreillä yhteydessä univajeeseen, voimakkaaseen väsymykseen ja tarkkaavaisuuden katkeamiseen.
Työn ajoittuminen
Yötyön määrän tulisi olla kohtuullinen. Yötyö on yhteydessä myös vakavampiin terveysriskeihin, kuten rintasyöpään ja aivoverenkierron häiriöihin.
Yötyö lisää lääkäreillä voimakkaan väsymyksen, unihäiriöiden ja tapaturmien riskiä.
Suomalaisilla sairaalalääkäreillä jo n. kaksi kertaa kuukaudessa toistuva yötyö oli voimakkaasti yhteydessä nukahtamisvaikeuksiin.
Raskauden aikana sopivaa on tehdä korkeintaan yksi yöpäivystys viikossa yötyöhön liittyvän raskauskomplikaatioiden riskin takia.
Lyhyitä vuorovälejä ei tulisi olla toistuvasti, koska ne vaikuttavat kielteisesti palautumiseen, unen laatuun ja työstä irtautumiseen.
Terveydenhuoltoalan henkilöstöllä lyhyiden vuorovälien on todettu lisäävän sairauspoissaoloja ja tapaturmia.
Suomalaisilla sairaalalääkäreillä toistuvat lyhyet vuorovälit olivat yhteydessä lyhyisiin sairauspoissaoloihin ja riittämättömään unen määrään.
Palautuminen
Pitkissä päivystysvuoroissa on tärkeää pitää yhtäjaksoinen, kolmen tunnin lepojakso, jotta vireys pysyy yllä. Jos on mahdollista ottaa lyhyet nokoset yhtäjaksoisen lepojakson lisäksi, pituus tulisi olla maksimissaan 20–30 minuuttia, jotta vältetään uni-inertia.
Vaikutusmahdollisuudet työaikoihin
Lääkäreiden mahdollisuuksia vaikuttaa omiin päivystystyöaikoihin tulee parantaa. Hyvillä vaikutusmahdollisuuksilla omiin työaikoihin on useita myönteisiä vaikutuksia.
Se edistää työtyytyväisyyttä, työn ja muun elämän yhteensovittamista ja vähentää lääkäreillä halukkuutta vaihtaa työtä.
