Työterveyspainotteinen sairaanhoito

Sairaanhoidon palveluista on tehtävä työnantajakohtainen sopimus, jonka sisältö ja laajuus tulee kirjata työterveyshuollon toimintasuunnitelmaan. Työnantajalla on viime kädessä oikeus määritellä työntekijöilleen tarjoamansa sairaanhoidon laajuus. Työnantaja saa korvausta tarpeellisista ja kohtuullisista hyvän työterveyshuoltokäytännön mukaisista sairaanhoidon kustannuksista Kelan tarkemman ohjeistuksen mukaan. 

Sairaanhoidon tulee olla työntekijälle maksutonta ja sisällön laajuus sama koko henkilöstölle. 

Työnantaja voi myös halutessaan järjestää työntekijöilleen henkilökuntaetuna sairaanhoitopalveluja, jotka eivät sisälly työterveyshuoltona korvattavaan toimintaan. Kustannusvastuista, näiden sairaan- tai terveydenhoidon palvelujen laajuudesta ja käytön periaatteista tulee aina sopia selvästi työterveyshuoltoa koskevassa sopimusasiakirjassa sekä tiedottaa sovituista käytännöistä henkilökunnalle. 

Työterveyspainotteinen sairaanhoito eroaa painotuksiltaan perusterveydenhuollon sairaanhoidosta muun muassa seuraavien ominaispiirteidensä mukaisesti: 

• työntekijöiden ja työpaikkojen tarpeet huomioidaan sairaanhoidon järjestelyissä 
• sairauksien työperäisyys arvioidaan työlääketieteellisen osaamisen pohjalta 
• yksilön työ- ja toimintakykyä tuetaan vaikuttamalla paitsi yksilöön itseensä myös työhön ympäristöineen ja työyhteisöön. 

Työterveyspainotteisen sairaanhoidon tavoitteena on hyvän hoidon varmistaminen, tarvittavaan hoitoon ohjaaminen sekä työntekijöiden työkyvyn ja hyvinvoinnin seuranta ja tukeminen. 

Työterveyspainotteisessa sairaanhoidossa tulee kehittää myös toimintamalleja, joiden avulla lähestytään aktiivisesti erityisen tuen tarpeessa olevia, työkyvyttömyysriskin omaavia ja helposti syrjäytyviä työntekijöitä.   

Työterveyshuollon sairaanhoidossa käytetään usein tukipalveluina perusterveydenhuollon yleislääkäritasoisia laboratorio- ja kuvantamistutkimuksia ja erikoislääkärikonsultaatioita. Työterveyshuollon palveluntuottajilla on vastuu hyvän käytännön mukaisten sairaanhoitopalvelujen tarjoamisesta. 

Rajallisten voimavarojen tehokkaan käytön kannalta on syytä edelleen kehittää toimintamalleja erityisesti äkillisesti alkavien sairauksien hoidon porrastukseen. Omailmoitusmenettely sairausloman tarpeesta on usein käyttökelpoinen. 

Äkillisiä sairauksia voivat työterveyshuollossa hoitaa myös muun ammattiryhmän edustajat kuin työterveyslääkärit. Henkilö tulee ohjata aina omalle työterveyslääkärille, kun on kyse työhön liittyvistä asioista tai sairauspoissaolo uhkaa pitkittyä. Työterveyshuollon vahvuuksina ovat työn ja työpaikan tuntemus sekä osaaminen ja kokemus työn ja terveyden välisistä vaikutuksista. Sairaanhoitoa sujuvoitetaan kehittämällä hoitoon osallistuvien tahojen yhteistyökäytäntöjä. 

Työnantaja voi halutessaan järjestää henkilöstölleen pitkäaikaissairauksien hoitoa ja seurantaa. Usein pitkäaikaissairauksissa tarvitaan sujuvaa yhteistyötä työterveyshuollon ja muun terveydenhuollon välillä. Yhteistoimintakäytäntöjä onkin kehitettävä alueellisesti, jotta työkykyyn vaikuttavissa sairauksissa mahdollistetaan varhainen työterveyshuollon arvio ja tarvittavat työkyvyn tukitoimet.

Työterveyspainotteinen sairaanhoito on osa työpaikan ja työterveyshuollon yhteistyötä, jonka tavoitteena on työkyvyn tukeminen. Lisäksi on otettava kantaa tarvittaviin tukitoimiin. Yhdessä sovittu jatkosuunnitelma dokumentoidaan potilaskertomukseen. 

Sairaanhoitokäynnillä on otettava kantaa siihen, onko oire/sairaus työhön liittyvä ja aiheuttaako se mahdollisesti työkyvyn alenemaa. 

Sairaanhoitokäynneillä saatavaa tietoa voidaan hyödyntää ehkäisevässä toiminnassa tehokkaasti vain, jos sairauden yhteys työhön tallennetaan potilaskertomukseen niin, että se voidaan tilastoida ja raportoida. 

Tähän kuuluu muun muassa sairauden työhön liittyvyyden tarkempi määrittäminen, työn vaatimusten ja työn muokkausmahdollisuuksien huomiointi, työntekijän omien käsitysten ja motivaation selvittäminen sekä työyhteisön tilanteen huomioon ottaminen.