Kemikaalialtistumisen biomonitorointi
Julkaistu 25.9.2023
Mitä on biomonitorointi?
Biomonitorointia käytetään työkaluna kemikaalialtistumisen sekä terveysriskien arviointiin ja seurantaan. Biomonitorointimittauksissa voidaan määrittää yksilön tai ryhmän altistumista kemikaaleille sekä tietyn kemikaalin vaikutusta elimistöön. Mittaus tehdään biologisesta näytteestä, yleensä verestä tai virtsasta.
Biomonitorointianalyysissä mitataan näytteestä tiettyä kemikaalia, kemikaalin metaboliittia tai sen biologista vaikutusta. Analyysissä tutkittavia kemiallisia aineita, aineryhmiä tai niiden metaboliitteja kutsutaan altistumisen biomarkkereiksi. Altistumisen biomarkkerit antavat tietoa elimistöön kertyneestä kemikaalin määrästä. Biokemiallista, fysiologista tai muuta muutosta, joka liittyy todettuun tai mahdolliseen terveysvaikutukseen, kutsutaan vaikutuksen biomarkkeriksi.
Biomonitoroinnin tuloksia käsitellään terveystietoina
Biomonitoroinnin tulokset antavat tietoa henkilön mahdollisesta altistumisesta kemikaaleille, mutta ne eivät kerro yksilön terveydentilasta. Lainsäädännön mukaan biomarkkerituloksia tulee kuitenkin käsitellä kuten terveystietoja. Niinpä biomonitoroinnissa noudatetaan aina terveystietoja koskevia eettisiä ohjeita sekä tietoturvalakeja ja -säädöksiä. Niissä määritellään edellytykset, joiden täyttyessä henkilötietoja voidaan käsitellä sekä erityisvaatimukset, joita sovelletaan terveyteen liittyviin arkaluonteisiin henkilötietoihin.
- Biomonitorointimääritys teetetään aina terveydenhuollon ammattihenkilön, esim. yrityksen työterveyslääkärin määräämänä.
- Tutkittavalla henkilöllä on oikeus saada nähdä omat tuloksensa.
- Työnantajalle ei saa toimittaa tutkittavan henkilön yksittäisiä tietoja ellei työntekijä ole erikseen antanut siihen lupaa.
Biomonitorointitulokset saattavat antaa merkittäviä tietoja altistumisen ja riskinhallintakeinojen riittävyyden arvioimiseen työpaikalla. Onkin suositeltavaa, että esim. työterveyshuolto toimittaa työnantajalle yhteenvedon tehdyistä biomonitorointimäärityksistä. Tieto on annettava ilman henkilötietoja ja yksittäisiä tuloksia, ellei näiden antamiseen ole työntekijän erillistä lupaa.
- Tuloksista tehdyssä yhteenvedossa voidaan esittää samaa työtä tekevien työntekijöiden keskimääräiset pitoisuudet ja esimerkiksi 95. persentiili. Lue tarkemmin kappaleesta Biomonitorointitulosten vertaaminen raja-arvoihin. Löydät kappaleen helpoiten tämän sivun alussa olevasta sisällysluettelosta.
- Työpaikalle annettu yhteenveto kertoo kootusti ja henkilöimättä kuinka paljon mittauksissa on todettu altistumattomien viiterajojen ja toimenpiderajojen ylityksiä.
- Voit myös pyytää Työterveyslaitoksen asiantuntijoilta yhteenvedon työpaikan biomonitorointimittausten tuloksista. Ole tarvittaessa yhteydessä meihin: tuotepäällikkö Suzana Abenet auttaa sinua eteenpäin.
Biomonitoroinnin vertailuarvot
Suomessa työperäiselle altistumiselle voidaan asettaa kahdenlaisia lakisääteisiä biomonitoroinnin vertailuarvoja: biologisten näytteiden sitovia raja-arvoja ja biologisten näytteiden ohjeraja-arvoja. Tällä hetkellä ainoa sitova raja-arvo on annettu veren lyijypitoisuudelle.
Jos työntekijän altistuminen ylittää biologisen näytteen sitovan raja-arvon, työnantajan on viipymättä vähennettävä altistuminen sellaiseksi, että raja-arvo ei ylity (Vna 715/2001).
Biologisten näytteiden ohjeraja-arvot asetetaan säännöllisesti päivitettävällä sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella (viimeisin STMa 654/2020). Ne eivät ole työnantajaa sitovia, mutta työnantajan on otettava ne huomioon työolosuhteita, työntekijöiden altistumista ja biologisten altistumismittauksien tuloksia arvioidessaan (Vna 715/2001).
Lakisääteisten vertailuarvojen lisäksi Työterveyslaitos on asettanut usealle altisteelle biomonitoroinnin toimenpiderajan. Nämä ovat Työterveyslaitoksen suosituksia, eikä niillä ole juridista asemaa. Toimenpiderajat ovat pääasiassa terveysperusteisia ja niiden taustat ja tulkinta on kuvattu toimenpiderajojen perustelumuistioissa.
Työterveyslaitos on myös määrittänyt usealle altisteelle altistumattomien viiterajan. Se merkitsee tasoa, joka alittuu 95 prosentilla suomalaisesta työikäisestä väestöstä, joka ei altistu työssään. Altistumattomien viiterajan ylitys erityisesti useammalla samaa altistavaa työtä tekevällä henkilöllä viittaa työperäiseen altistumiseen.
Biomonitorointitulosten vertaaminen raja-arvoihin
Biomonitoroinnilla voidaan tutkia altistumisen hallintatoimenpiteiden vaikuttavuutta niin henkilökohtaisella kuin koko altistuvien ryhmän tasolla. Biomarkkeripitoisuuksissa voi olla aineesta riippuen ihmisten yksilöllisiin taustapitoisuuksiin liittyvää variaatiota. Kattavan kokonaiskuvan saamiseksi suositellaan, että biomonitorointimäärityksiä tehdään useammalta samaa työtä tekevältä henkilöltä.
Biomonitoroinnin viiterajat ja toimenpiderajat
Työterveyslaitos on asettanut tietyille kemikaaleille altistumattomien viiterajoja ja biomonitoroinnin toimenpiderajoja. Ne ovat Työterveyslaitoksen asiantuntijoiden antamia suosituksia, joita voidaan hyödyntää työhön liittyvän altistumisen arvioinnin työkaluna ja hyödyntää terveysriskien arviointiin ja seurantaan.
Tutustuthan myös Työterveyslaitoksen asiantuntijoiden valmistamiin biomonitoroinnin toimenpiderajojen perustelumuistioihin. Toimenpiderajat perustuvat toksikologiseen tietoon aineiden haittavaikutuksista. Löydät tiedot ainekohtaisista perustelumuistioista. Työterveyslaitoksen asiantuntijat päivittävät tarvittaessa toimenpiderajoja viimeisimpien tieteellisten tutkimusten mukaisesti.
Työterveyslaitoksen biologisten altistumismittausten rekisterit
Työterveyslaitos ylläpitää biologisten altistumismittausten rekisteriä, johon tallennetaan tiedot kaikista Työterveyslaitoksella tehdyistä biomonitorointimittauksista. Tämän rekisterin ylläpito ja käyttö tutkimuksessa on lakisääteistä (2 § ja 2 a §; 159/1978 muutos 52/2006).
Työterveyslaitos käsittelee pyydettyjä henkilötietoja työntekijöiden terveydentilan seuraamiseksi sekä tieteellisen tutkimuksen ja tilastoinnin tarkoituksiin. Käsittelyn oikeusperuste on yleistä etua koskevan tehtävän suorittaminen (yleinen tietosuoja-asetus 6 artikla 1e sekä yleinen tietosuoja-asetus 9 artiklan kohdat 2h ja j.)
Työterveyslaitos säilyttää kerättyjä tietoja pysyvästi. Tietoja voidaan luovuttaa sosiaali- ja terveystietojen toissijaisesta käytöstä annetun lain (552/2019) perusteella.
- Rekisteröidyllä on oikeus pyytää Työterveyslaitokselta pääsy häntä itseään koskeviin tietoihin sekä oikeus pyytää kyseisten tietojen oikaisemista tai käsittelyn rajoittamista.
- Henkilö voi myös vastustaa käsittelyä. Rekisteröidyllä on oikeus tehdä valitus valvontaviranomaiselle eli tietosuojavaltuutetulle.
Lisätietoja saat Työterveyslaitoksen tietosuojavastaavalta. Voit olla yhteydessä puhelimitse numeroon 030 474 2429 tai sähköpostilla tsv [at] ttl.fi. Kirjeet voit postittaa osoitteeseen PL 40, 00032 Työterveyslaitos.
Haluatko tutustua tarkemmin lakipykäliin? Linkit lakiin Työterveyslaitoksen toiminnasta ja rahoituksesta löydät tämän sivun lopussa olevasta lähdeluettelosta.
Biomonitoroinnin pitoisuuden korjaukset
Virtsanäytteiden väkevyys eli liuenneiden aineiden ja veden suhde vaihtelee suhteessa elimistön nestetilanteeseen. Biomonitorointitutkimuksissa virtsan väkevyydestä johtuva vaihtelu yleensä huomioidaan, mutta ei kuitenkaan aina.
Työterveyslaitoksella virtsan väkevyydestä johtuva vaihtelu korjataan kahdella tavalla. Joko normalisoimalla mittaustulokset keskimääräiseen virtsan suhteelliseen tiheyteen (specific gravity, SG, myös ominaispaino), mikä on yleisempi tapa. Toinen vaihtoehto on korjata tulos virtsan kreatiniinieritykseen. Joidenkin aineiden kohdalla käytämme tätä kansainvälisen käytännön mukaista kreatiniinikorjausta. Tiedemaailmassa käydään keskustelua siitä, kumpi tapa on parempi, mutta lopullista konsensusta asiasta ei ole.
Normalisoinnissa suhteelliselle tiheydelle käytetään arvoa 1,021, joka on Työterveyslaitoksen käyttämä suomalaisen työväestön virtsan suhteellisen tiheyden mediaani (keskiluku). Suhteellisella tiheydellä ei ole yksikköä, sillä se kuvaa mitatun virtsanäytteen tiheyttä suhteessa puhtaan veden tiheyteen. Normalisointi tehdään alla olevan kaavan mukaisesti.
Kaavassa Ci on alkuperäinen, korjaamaton mittaustulos ja SGnäyte on virtsanäytteen laboratoriossa mitattu suhteellinen tiheys. Normalisoitu tulos (Ckorj) on samassa yksikössä kuin alkuperäinen mittaustulos (eli esim. yksikössä µg/l).
Kreatiniinikorjauksessa alkuperäinen, korjaamaton mittaustulos (esim. yksikössä µg/l) jaetaan virtsan kreatiniinipitoisuudella (esim. g/l), jolloin korjatun tuloksen yksikkö on esim. µg/g kreatiniinia.
Koska suhteelliseen tiheyteen normalisoidut mittaustulokset ja kreatiniinikorjatut tulokset ovat eri yksiköissä, niitä ei voi verrata toisiinsa. Tuloksia ei voi suoraan muuntaa toisikseen, sillä veden ja kreatiniinin erittyminen ovat osin eri tavoin säädeltyjä. Maailmalla yleisesti vakiintuneen käsityksen mukaan edellä mainitut korjaustavat eivät ole luotettavia, mikäli virtsan suhteellinen tiheys on alle 1,010 tai kreatiniinikonsentraatio alle 0,3 g/l (<3 mmol/l).
Työterveyslaitoksen laboratoriossa mitataan saapuneiden virtsanäytteiden suhteellinen tiheys sekä tarvittaessa kreatiniini. Jos näytteen suhteellinen tiheys on alle 1,010 tai kreatiniini alle 0,3 g/l, analyysivastaukseen liitetään maininta tuloksen epävarmuudesta.
Biomonitoroinnin virhelähteet
Biomonitorointimittauksiin, kuten kaikkiin mittauksiin, liittyy mittausvirhe. Biomonitoroinnissa suurimmat virheet tapahtuvat näytteenotossa ja tuloksen tulkinnassa. Lisäksi analyyttisiä virheitä voi esiintyä, mutta ne ovat pienempiä. Tyypilliset virheet voidaan jakaa näytteenoton ja säilytyksen virheisiin, kineettisiin, ympäristöperäisiin sekä fysiologisiin virheisiin.
Lähteet
- Aitio, A., Biomonitorointi altistumisen arvioinnissa, kirjassa: Kemikaalialtistumisen Biomonitorointi, toim. Aitio, A., Luotamo, M., Kiilunen, M., Työterveyslaitos, Helsinki, 1995.