Fysikaaliset vaarat

Yleisimmät fysikaaliset altisteet ovat melu, tärinä, sekä erilaiset ei-ionisoivat säteilyt (ultraviolettivalo, erilaisten laitteiden aiheuttamat sähkömagneettiset kentät).

Riittävän korkeille tasoille altistumien voi aiheuttaa välittömiä terveysvaikutuksia. Yleensä haittavaikutukset johtuvat pidempiaikaisesta altistumisesta. Erityisen herkille työntekijäryhmille, kuten sydäntahdistinta käyttäville, esimerkiksi tietyt sähkömagneettiset kentät työympäristössä saatavat aiheuttaa välittömän vaaratilanteen.

Melulle altistuminen voi kuulovaurion riskin lisäksi nostaa tapaturmavaaraa. Matalammatkin melutasot saattavat lisätä työympäristön häiritsevyyttä ja alentaa työtehoa.

Melun kuulovaurion riskiä nostavat ominaisuudet ovat työvuoron kokonaisäänienergia sekä melussa mahdollisesti esiintyvät iskumaiset äänet. Muita melun haitallisuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat esimerkiksi samanaikainen altistuminen tärinälle tai eräille kemikaaleille ja lääkeaineille. Lisäksi melun haitallisuutta voivat lisätä yksilökohtaiset tekijät, kuten tupakointi, verenpaine, veren kolestrolipitoisuus ja niin edelleen.

Tyypillisiä melulähteitä vesihuoltolaitoksilla ovat

• kompressorit
• pumput
• puhaltimet
• lietelingot
• kaasu- ja sähkömoottorit
• ilman- ja kaasunpuristajat
• ilmastinlaitteet
• sekoittimet

Melulle altistumisen haitallisuuden arviointi

Jotta työperäisen melulle altistumisen riskinarviointi olisi mahdollista, työvuoron kokonaismeluenergiasta lasketaan kahdeksan tunnin keskimääräinen äänitaso. Tällöin eri työntekijöiden melualtistukset saadaan yhteismitallisiksi, ja meluntorjuntatoimenpiteet saadaan tärkeysjärjestykseen.

Jos työntekijän työvuoron kokonaismeluannos ylittää 80 dB (alempi toiminta-arvo), tulee hänellä olemaan oikeus työnantajan antamiin kuulonsuojaimiin sekä kuulontarkastukseen. Jos melualtistus ylittää 85 dB(A) (ylempi toiminta-arvo), työntekijälle tulee velvollisuus kuulonsuojaimien käyttöön sekä kuulon määräaikais­tarkastuksiin. Melualtistusta mitataan työntekijän ympäristöstä, eikä kuulonsuojainten vaikutusta oteta huomioon. Melulle altistumisen ylemmän toiminta-arvon ylittävät työt on otettava mukaan myös työpaikan meluntorjuntasuunnitelmaan, ja työterveyshuollon on seurattava tällaiselle melulle altistuvien työntekijöiden terveydentilan kehitystä määräaikaistarkastusten yhteydessä.

Toiminta-arvojen lisäksi on olemassa melun työpäivän kokonaismeluannoksen raja-arvo 87 dB(A), joka ei saa ylittyä työntekijän kuulonsuojaimen sisäpuolella. Käytän­nössä tämän raja-arvon ylitty­minen arvioidaan suojaimien ulkopuolella olevan äänitason ja suojaimien vaimen­nuskyvyn avulla.

Impulssimaisen melun mittaamiseen käytettävän C-taajuuspainotetun huippuarvon alempi ja ylempi toiminta-arvo on 135 ja 137 dB. Altistuksen raja-arvo (jota ei saa ylittää kuulonsuojaimen sisällä) on 140 dB.

Meluntorjuntaohjelma

Työntekijän työvuoron aikaisen melualtistuksen ylittäessä ylemmän toiminta-arvon työnantajalla on velvollisuus laatia ja toteuttaa meluntorjuntaohjelma. Ohjelma on osa työpaikan yleistä työsuojelun toimintaohjelmaa. Ohjelmassa käydään lävitse käytettävissä olevat toimenpiteet koskien melun lähteitä, leviämistä ja mahdollisia muita käytettävissä olevia keinoja. Meluntorjuntaohjelman keskeinen sisältö on käytännön toimenpiteiden suunnittelu ja niiden toteutuksen vaikuttavuuden seuraaminen.

Meluntorjuntaohjelmien laatimisessa on usein aiheellista käyttää ulkopuolisten asiantuntijoiden apua.

Kuulonsuojaimet

Henkilökohtaisten kulonsuojaimien käyttö on suositeltavaa, jos työvuoron keskimääräinen melualtistus ylittää 80 dB(A). Työntekijällä on tällöin oikeus saada käyttöönsä työhön sopivat suojaimet.

Kuulonsuojaimien käyttö on pakollista, jos keskimäärinen melualtistus ylittää 85 dB(A), tai melualtistus sisältää riittävän korkeita iskumaisen melun piikkejä. Työnantajan on tällöin edistettävä ja valvottava suojainten käyttöä.

Erityisesti jäteveden käsittelyssä korostuvat kuulonsuojainten käytön hygienianäkökulmat. Työympäristö saattaa asettaa muitakin vaatimuksia kuulonsuojainten valinnassa esimerkiksi onnettomuusriskin tai kommunikaatiotarpeen muodossa.

Erilaisista käytettävissä olevista kuulonsuojainvaihtoehdoista saa tietoa esimerkiksi Työterveyslaitoksen yhteistyössä Suomen Työsuojelualan Yritysten Liiton kanssa laatiman ja toteuttaman TTL Suojainasiantuntija®-koulutuksen läpikäyneiltä asiantuntijoilta.

Lainsäädäntö

Meludirektiivi (2003/10/EY)

Valtioneuvoston asetus työntekijöiden suojelemisesta melusta aiheutuvilta vaaroilta (85/2006)

Käytännössä normaalikuntoiselle työntekijälle sähkömagneettiset kentät eivät yleensä aiheuta merkittävää terveydellistä riskiä. Lainsäädäntö antaa viitearvoja työntekijän altistumiselle sähkömagneettiselle säteilylle taajuusalueella 100 kHz-300 GHz.

Matkapuhelimien tukiasemat

Erillisenä kysymyksenä vesihuoltolaitoksilla on matkapuhelinverkkojen tukiasemat, jotka on usein asennettu vesisäiliöiden ym. katoille. Käytännössä tällaisten säteilylähteiden läheisyydessä turvallinen työskentelyetäisyys on noin metri tukiaseman pinnasta. Tukiasemat on varustettava myös varoituskilvillä, jotka ilmoittavat turvaetäisyyden jatkuvalle työskentelylle.

Sydämentahdistimien häiriövaara sähkömagneettisessa kentässä

Sähkömagneettisten kenttien haitta- vaikutuksille ovat erityisen alttiita työntekijät, joille on asennettu sydämentahdistin, defibrilaattori tai vastaava lähinnällinen kehonsisäinen implantti. Tällöin suurien virtakaapelien ja moottorien lähietäisyys saattaa aiheuttaa häiriövaaran implanttiin. Käytännössä häiriövaaran aiheuttava etäisyys on hyvin rajattu: tyypillinen varmuusetäisyys on noin metrin luokkaa. Poikkeuksena tähän ovat erilaiset induktiokuumentimet, joissa saattaa alla tarpeellista asettaa useiden metrien turvaetäisyys. Hitsauksessa käsikahvan virtajohtimen pitäminen liian lähellä kehoa voi myös aiheuttaa häiriövaaran lääketieteellisille implanteille.