Suositus työterveyshuollossa tehtävälle kriisityölle

Psykologinen työ akuuteissa kriiseissä on nopean ja kestoltaan rajatun psykososiaalisen tuen antamista yksilöille ja yhteisöille äkillisen järkyttävän tapahtuman yhteydessä. Äkillinen järkyttävä tapahtuma käynnistää siihen osallisilla sopeutumisprosessin, jossa vahvat psyykkiset ja fyysiset voimavarat tulevat käyttöön. Tapahtuma koskettaa myös siihen osallistuneiden läheisiä ja laajemminkin yhteisöä. 

Akuuttiin kriisityöhön ei lueta pitkäkestoisten traumaattisten kokemusten, kuten hyväksikäytön, kaltoin kohtelun tai laiminlyönnin aiheuttamien psyykkisten vaurioiden hoitoa eikä kehitys- ja elämäntilannekriiseihin liittyvää psykologista ohjausta tai hoitoa. 

Akuuttia kriisityötä toteutetaan varhaisina interventioina, jotka pyritään käynnistämään mahdollisimman pian tapahtuneen jälkeen. Akuutin kriisityön yhteydessä käytetään erilaisia käsitteitä, kuten kriisituki, kriisi-interventio, kriisi-istunto, psyykkinen ensiapu, psykologinen ensiapu ja henkinen ensiapu. 

Jälkipuinnilla (debriefing) tarkoitetaan ammattilaisen vetämää ryhmäistuntoa, jossa jokainen osallistuja käy halutessaan läpi oman näkemyksensä tapahtuneesta ja sen herättämistä tunnereaktioista. Tyypillisesti jälkipuinti on järjestetty 24–72 tunnin kuluessa traumaattisesta tapahtumasta. 

Välitön purku (defusing) on erityisesti työpaikan traumaattisten tapahtumien käsittelyyn tarkoitettu, asianosaisten kesken tapahtuva keskusteluhetki heti tapahtuman jälkeen tai viimeistään työvuoron lopussa. Lievien tilanteiden purkuun työpaikalla käytetään myös henkisen ensiavun mallia, jonka toteuttavat työpaikan omat, koulutetut tukihenkilöt. 

Hyvä työterveyshuoltokäytäntö määrittelee kriisityön suhteellisen selkeästi vain niin sanotun yhden tapaamisen toimintamallin mukaisesti, mikä ei vastaa enää nykyisiä kriisityön suosituksia: 

”Henkinen jälkihoito on työyhteisölle toteutettu suunniteltu ryhmäistunto, jossa jokainen osallistuja käy halutessaan läpi oman näkemyksensä tapahtuneesta ja sen herättämistä tunnereaktioista. Suositus on, että ryhmäistuntoon tulee tarjota mahdollisuus, mutta osallistuminen on vapaaehtoista. 

Ryhmäkeskustelua ohjaa asiantuntija, joka on saanut koulutuksen psykologisen jälkihoidon järjestämiseen. Tämä voi olla työterveyshuollon ammattilainen tai työterveyshuollon ehdottama muu asiantuntija. Tarkoituksena on rauhoittaa työntekijöitä, auttaa työyhteisöä palaamaan työhön ja näkemään tapahtuma realistisesti. Henkisen jälkihoidon tarve perustuu yhdessä työpaikan kanssa tehtävään tilannearviointiin, ja se toteutetaan tavallisimmin 2–4 työpäivän kuluessa tapahtuneesta.” 

Nykysuositusten mukaan usein kertaistuntona toteutettava psykologinen jälkipuinti (debriefing) ei aina riitä. Sen sijaan tutkimuksissa ja suosituksissa suositellaan prosessinomaista, eri vaiheisiin kohdennettua psykososiaalista ja eri menetelmiä hyödyntävää tukea (käytännön tuki, psykologinen käsittely ja aktiivinen seuranta), jolla pystytään paremmin tukemaan arkeen paluuta kriisitilanteen jälkeen. 

Työterveyshuollon rooliin kuuluu kriisityö työpaikalla ja työssä sattuneiden järkyttävien tapahtumien käsittelyssä. Samoin työterveyshuollossa on luontevaa järjestää tukea työyhteisölle esimerkiksi työkaverin äkillisen kuoleman yhteydessä. 

Työterveyshuollon työntekijät ovat terveydenhuollon ammattilaisia, jotka tuntevat osallistujat usein jo ennestään. Tarvittaessa myös lisätuen järjestäminen on luontevaa. 

Kriisityön tavoitteena oleva sopeutumisprosessin ja toimintakyvyn tukeminen sekä vakavamman oireilun (esimerkiksi PTSD) ehkäiseminen ja tunnistaminen kuuluu työterveyshuollon ennaltaehkäisevään työhön. Myös toipumisen seuranta on työterveyshuollossa helppoa.

Työpaikoilla esiintyy terveyttä ja turvallisuutta vaarantavia ennakoimattomia tilanteita, jotka uhkaavat työkykyä. Esimerkiksi kouluissa sekä sosiaali- ja terveysalalla väkivalta ja häiriökäytös ovat yleisiä. 

Äkillisiin kriisitilanteisiin hoitotyössä altistuvat suuremmalla todennäköisyydellä päivystyksessä työskentelevät, ensihoitajat ja akuutin hoidon parissa työskentelevät. Tällaiset tilanteet saattavat kohdistua myös suoraan hoitohenkilökuntaan, esimerkiksi väkivallan uhkana. 

Työpaikoilla on usein varauduttu poikkeuksellisten tilanteiden hoitamiseen, mutta näiden usein toistuvien, mahdollisesti traumatisoivien tilanteiden jälkihoitoon ei välttämättä ole määriteltyjä toimintamalleja. 

Akuutin kriisityön on osoitettu vähentävän tapahtumaan liittyvää stressiä, ahdistusta, unen menetystä ja muita haitallisia terveysvaikutuksia. Psyykkinen traumatisoituminen on myös riskitekijä eri mielenterveyden häiriöiden kehittymiselle. Traumaperäinen stressihäiriö (PTSD) on tunnusomaisin yksittäistä vakavaa psyykkistä järkytystä seuraava oireyhtymä. 

Kriisityön myönteinen vaikutus ei kuitenkaan ole yksiselitteinen: tutkimuksissa on osoitettu, että kriisityö voi myös vahingoittaa henkilön luonnollista toipumista, mutta näitä tutkimushavaintoja on myös kumottu myöhemmissä tutkimuksissa. 

Erityisesti puutteellisen koulutuksen saaneen vetäjän johtamat yksittäiset jälkipuintikeskustelut voivat olla enemmän haitaksi kuin hyödyksi. Lisäksi yksittäiset jälkipuintikeskustelut eivät monille asiakkaille riitä traumaattisten kokemusten jälkihoidoksi, vaikka asiakkaat usein kokevat hyötyvänsä yksittäisistäkin keskusteluista. 

Vaikuttavuuden kannalta olennaista on tuen tarpeen huolellinen arviointi, tuen tarjoaminen tarvittaessa ja vapaaehtoisuuteen perustuen, pätevä kriisityön toteutus sekä seuranta ja arviointi. 

Työterveyshuollon rooli kriisityössä sisältää toimenpiteitä jo ennen traumaattista tapahtumaa eli se on varsinaista akuuttia kriisityötä laajempi. 

1. Tarpeen tunnistaminen

 Työterveyshuollon tulee tunnistaa työpaikkaselvityksessä yhteistyössä työnantajan kanssa, työpaikan riskinarviointiin perustuen, ne työpaikat, joissa on erityistä sairastumisen vaaraa aiheuttava väkivallan uhka, erityinen tapaturmavaara tai joissa kriittisille tapahtumille altistutaan toistuvasti (ns. ensilinjan työntekijät, esimerkiksi poliisi ja pelastusala). 

2.    Toimintamallin luominen

Työpaikoille luodaan työpaikan tarpeiden pohjalta toimintamalli kriittisten tilanteiden käsittelyyn: miten toimitaan yhtäältä lievissä ja keskivaikeissa tapahtumissa ja toisaalta poikkeuksellisen järkyttävien ja odottamattomien tilanteiden kohdalla. 

Malli sisältää psykososiaalisen tuen toimintamallin, varhaisen vaiheen interventiot sekä suunnitelman enemmän tukea tarvitsevien tunnistamisesta ja jälkihoidosta. Toimintamallin luomisesta vastaa työpaikka, työterveyshuolto toimii asiantuntijana ja apuna. 

3.    Henkinen ensiapu

Hyvä kriisiapu käsittää psyykkisen ensiavun tarjoamisen kaikille niille, jotka ovat altistuneet äkilliselle järkyttävälle tapahtumalle. Vastuu henkisestä ensiavusta kriisitilanteissa on työpaikoilla. 

On todettu hyödylliseksi, että työpaikalla on olemassa vakioitu toimintamalli, jossa henkistä ensiapua tarjotaan automaattisesti lievien poikkeamien yhteydessä. Tämä edellyttää, että työpaikalle on koulutettu sisäisiä, omia tukihenkilöitä, jotka pystyvät antamaan tukea työkaverilta toiselle -periaatteella.

Keskivaikeat ja vaikeat tilanteet ohjataan edelleen työterveyshuoltoon tai muille vastaaville tahoille ammattilaisten hoidettaviksi. Työterveyshuolto on tukena henkistä ensiapua antaville.

4.    Varhainen psykologinen läpikäynti 

Varhainen psykologinen läpikäynti on luonnollisiin ryhmiin ja yhteisöihin (työyhteisö) kohdistuva ryhmämuotoinen traumaattisen tapahtuman ja sen herättämien ajatusten ja tunteiden psykologinen läpikäynti. Psykologinen läpikäynti on yksi merkittävä varhainen interventiomenetelmä, mutta se ei ole koko kriisityö. Yksi sen eduista on pirstaleisesti mieleen taltioituneen tapahtuman jäsentyminen kokonaisuudeksi. 

Varhaisessa interventiossa olennaista on ryhmän toimiva kokoonpano, esimerkiksi sama työpaikka, samanlainen rooli onnettomuustapahtumassa, samankaltainen altistuminen. Läpikäynnissä hyödynnetään ryhmäprosessia, joka on monipuolisempi menetelmä verrattuna usein käytettyihin satunnaisiin yksilökeskusteluihin.

Ryhmätapaamiset täytyy rytmittää oikein ottaen huomioon osallistujien tarpeet. Tämä voi tarkoittaa useamman istunnon järjestämistä esimerkiksi viikon sisällä erityisen järkyttävissä tilanteissa. Varhaisen psykologisen läpikäynnin onnistumisen edellytys on oikea ajoitus ja annostelu.

5.    Lisätukea tarvitsevien tunnistaminen

Varhaisvaiheen tapaamisissa tunnistetaan mahdollisen lisätuen tarvitsijat, jotka ohjataan tarvittaviin palveluihin. Lisätukea voidaan soveltuvin osin sisällyttää työterveyshuollon muuhun psykososiaalisen tuen tarjontaan (neuvonta ja ohjaus) tai lisätukea tarvitseva voidaan ohjata julkisen terveydenhuollon palveluihin. 

Akuutti kriisityö on vaativaa ja edellyttää tekijältään laajaa osaamista ja lisäkoulutusta. Työterveyshuollon ammattiryhmistä psykologilla on kattava psykososiaalinen asiantuntemus, joka antaa vahvimman pohjan kriisityöosaamiselle. 

Muodollista pätevyysvaatimusta akuuttiin kriisityöhön ei tällä hetkellä ole. Niinpä jokaisen kriisityötä tekevän on syytä arvioida kriittisesti osaamistaan suhteessa kriisityön vaatimuksiin.

Ryhmämuotoinen varhainen psykologinen läpikäynti on erittäin vaativaa vetäjien taitojen ja osaamisen osalta. Se vaatii hyvää stressinsietokykyä ja erityistä sitoutumista, kykyä kestää vahvoja tunteita ja hyvää tilannetajua. Työtä tulee myös tehdä riittävästi, jotta tieto ja kokemus kertyisi osaamiseksi. Toisaalta kriisityötä ei voi tehdä koko ajan, jotta herkkyys säilyisi. 

Kriisityöntekijän tulee tunnistaa kussakin tilanteessa kriisiprosessin vaihe: mitkä ovat ne keskeiset asiat, joiden parissa osallistujien mieli työskentelee eli mitä juuri nyt tulee käsitellä. Järkyttävän tapahtuman kokeneiden tarpeiden tunnistaminen ja niihin vastaaminen edellyttää kriisityötä tekeviltä rohkeutta ja taitoa vaikeiden ajatusten ja tunteiden käsittelyyn ja juuttumien purkamiseen. 

Kriisityötä tekevän tulee tunnistaa kunkin yksilöllinen kyky käsitellä näitä asioita juuri sillä hetkellä sekä se, pystytäänkö asianosaista auttamaan varhaisen intervention keinoin vai tuleeko hänet ohjata eteenpäin. Hänen tulee myös ymmärtää kriisiprosessin vaikuttavat mahdolliset viivästyttävät tekijät ja rytmittää kriisi-istunnot sen mukaisesti. 

Työterveyshuollon palveluntuottajalla on vastuu siitä, että kriisityötä tekevien osaamisen tasoa arvioidaan ja päivitetään säännöllisesti. Sekä ryhmiin että yksilöihin kohdistuvia kriisityön menetelmiä kehitetään koko ajan. Jos työterveyshuollon yksikössä ei ole riittävää osaamista, on käytettävä ulkopuolisia asiantuntijoita.

Kuten kaikessa työterveyshuollon toiminnassa, myös kriisityön laadun ylläpitämiseksi tarvitaan säännöllistä seurantaa ja arviointia. Kriisityön ja sen vaikuttavuuden arviointia tulee tehdä ensisijaisesti yhdessä työpaikkojen kanssa työterveyshuollon sisäistä auditointia unohtamatta. 

Yhteistyössä työpaikan kanssa arvioidaan sitä, miten hyvin kriisityö vastaa alun perin määriteltyyn tarpeeseen, yksilö- ja työyhteisötasolla. Haetaan siis vastausta kysymykseen, oliko kriisityötoiminta tuloksellista työpaikan näkökulmasta. Lisäksi on tärkeää arvioida myös toimintaa, menetelmiä ja niiden tehokkuutta eli kysyä, teimmekö oikeita asioita oikealla tavalla. 

Työterveyshuollon palveluntuottajan tulee myös sisäisesti arvioida, miten kriisityö niveltyy työterveyshuollon muihin prosesseihin. Myös kertyvän tutkimustiedon ja kriisityön ajankohtaisten suositusten noudattaminen on ensiarvoisen tärkeää, jotta työterveyshuolto voi tarjota laadukasta ja vaikuttavaa tukea kriisin kohdatessa yksittäistä työntekijää tai koko työyhteisöä. 

Suositus on käsitelty Sosiaali- ja terveysministeriön työterveyshuollon neuvottelukunnassa 24.11.2022.