Liuotinaivosairaus

Liuotinaineille altistuminen on Suomessa jopa puolittunut vuosikymmenten takaisesta. Silti noin 20 000 työntekijää altistuu edelleen merkittävästi liuottimille, pääasiassa hiilivedyille ja niiden johdoksille, ja joka viides törmää liuottimiin työssään satunnaisesti.  

Vielä 1980-luvulla diagnosoitiin Suomessa muutama kymmenen liuotinaivosairautta joka vuosi, mutta 2000-luvulta lähtien määrä on pudonnut noin viiteen tapaukseen vuodessa. Todellinen luku on kuitenkin tätä korkeampi, sillä tutkimusten mukaan liuotinaivosairaus on alidiagnosoitu ammattitauti Suomessa kuten muuallakin. Altistumistasojen laskemisen myötä, tautitapaukset ovat Suomessa nykyisin lievempiä kuin ennen.

Työtehtäviä, joissa liuotinaivosairauden riski on nykyisin suurin ovat teollisuus- ja metallin maalaus, rakennusmaalaus, veneenrakennus ja muut lujitemuovityöt, lattiatyöt (liimaus ja lakkaus), metallin rasvanpoisto mm. erilaisissa asennustöissä, puun pintakäsittely sekä painotyöt. Aiemmin on altistuttu merkittävästi myös kenkien valmistuksessa, kemiallisissa pesuloissa ja maaliteollisuudessa. 

Altistumisen vähenemiseen on vaikuttanut teollisuuden rakennemuutos, kun monet liuotintyöt ovat siirtyneet Suomesta kehittyviin maihin. Myös suojaimien käyttö on lisääntynyt aiemmasta. Monilla aloilla, kuten rakennusmaalauksessa, on myös merkittävästi vähennetty liuotinpohjaisten tuotteiden käyttöä. Toisilla aloilla, kuten veneenrakennuksessa altistumistasot eivät kuitenkaan ole vähentyneet 2000-luvulla, vaan pitoisuudet ovat pysyneet korkeina.  

Liuottimien vaikutus keskushermostoon ja aivoihin on kumulatiivista, mikä tarkoittaa sitä, että koko työuran aikainen altistuminen on huomioitava. Vaikka altistuminen nykytyössä olisikin varsin vähäistä, voi työntekijällä olla taustallaan vuosikymmenten altistuminen liuotinhöyryille. Suuri osa niistä, joilla nyt löydetään liuotinaivosairaus, onkin altistunut edellisillä vuosikymmenillä nykyistä huomattavasti korkeammille pitoisuuksille.   

Altistumisen arviointi terveystarkastuksessa on yksinkertaisinta kyselyn avulla. Käytä apuna seuraavaa kyselyä, joka auttaa työntekijää muistamaan koko työuran aikaset työtehtävänsä:

Liuotinaineet pääsevät elimistöön hengitysteiden kautta sekä ihon läpi. Ne läpäisevät veri-aivoesteen helposti ja pääsevät siten keskushermostoon. Vuosikymmenten altistuminen, jopa matalilla pitoisuuksilla, voi aiheuttaa pysyvä keskushermostomuutoksia, eli liuotinaivosairauden.   

Liuotinaivosairauden oireet ovat pääasiassa neuropsykologisia. Tärkeimmät oireet ovat työmuistin, keskittymiskyvyn ja uuden oppimisen vaikeudet. Monet kokevat myös väsyvyyttä ja lieviä masennusoireita. Liuottimet myös herkistävät korvaa melun vaikutukselle, mikä on merkittävää, koska samoissa töissä altistutaan usein molemmille. Korkeilla altistumispitoisuuksilla voi ilmetä koordinaatiovaikeuksia, ääreishermoston monihermosairautta eli polyneuropatiaa sekä värinäön tai hajuaistin häiriöitä, mutta Suomessa niitä ei enää näe. 

Koska oirekuva kehittyy vähitellen ja oireet ovat sellaisia, että niitä voivat aiheuttaa monet muutkin syyt, jää liuotinaivosairaus usein tunnistamatta tai diagnosointi viivästyy. Tunnistamiseen on kuitenkin olemassa helppokäyttöinen ja herkkä seulontakysely, Euroquest (EQ), jota tulee käyttää terveystarkastuksissa.

Määräaikaistarkastuksissa liuottimille altistuneelle työntekijälle tehdään altistumiskysely (ks. kohta Aiheuttajat) sekä Euroquest-oirekysely, jotka molemmat voidaan tehdä tarvittaessa sähköisesti.  Mikäli hänellä todetaan niiden perusteella merkittävä altistuminen sekä liuotinaivosairauteen sopivia oireita, tulee työterveyshuollossa käynnistää alustavat erotusdiagnostiset tutkimukset.  

Työterveydessä suljetaan alustavasti pois tavallisimmat samankaltaisia oireita aiheuttavat tilanteet, kuten uniapnea ja unihäiriöt, kilpirauhasen vajaatoiminta, alkoholin liikakäyttö, verisuoniperäiset syyt sekä dementoivat sairaudet. Kannattaa huomioida, että liuottimet voivat aiheuttaa masennusoireita, mutta keskivaikea tai sitä vaikeampi masennus on erotusdiagnostinen tila. Neuropsykologisia tutkimuksia ei suositella tehtäväksi työterveyshuollossa, koska niitä ei voi toistaa vuoteen sen jälkeen, mikä viivästyttää ammattitautitutkimuksia. Muiden sairauksien olemassaolo ei kuitenkaan estä liuotinainesairauden diagnoosia. 

Ammattitautitutkimuksiin työntekijä lähetetään oman alueen työlääketieteen poliklinikalle. Lopullinen diagnosointi on keskitetty Helsinkiin.

Liuotinaivosairauden aiheuttama vaurio on pysyvä, eikä siihen ole hoitoa. Toisaalta oireet eivät myöskään etene, kun altistuminen päättyy. Siksi ennaltaehkäisy ja oireiden mahdollisimman varhainen tunnistaminen ja altistuksen vähentäminen ovat tärkeitä. Liuotinaivosairaus heikentää lievänäkin työ- ja toimintakykyä merkittävästi.  

• Jos mahdollista valitaan sellainen aine, joka sisältää vähemmän tai ei lainkaan liuottimia 
• Tehdään liuotintyöt erillisessä tilassa, jolloin kaikki eivät joudu hengittämään liuotinhuuruja. 
• Huolehditaan hyvästä ilmanvaihdosta ja tarvittaessa kohdepoistoista. Joskus hyvä vaihtoehto on työskennellä ulkona. 
• Käytetään tarvittaessa oikeanlaisia hengityssuojaimia, kuten aktiivihiilisuodattimella (A-tyyppi, ruskea) varustettua puolinaamaria tai akkukäyttöistä puhallinlaitetta. 
• Käytetään liuottimia läpäisemättömiä suojakäsineitä, kuten nitriili-, butyylikumi- tai polyvinyylialkoholikäsineitä. 
• Tarvittaessa käytetään koko kehon suojaavia suojavarusteita kuten kemikaalisuojapukua ruiskumaalauksessa 
• Ihoa ei saa pestä liuottimilla, kuten tärpätillä tai tinnerillä, vaan erityisesti ihon puhdistukseen kehitetyillä aineilla.