Työperäinen syöpä

Suomessa todetaan vuosittain noin 33 000 uutta syöpätapausta. Maailmanlaajuisesti syövän yleisimpiä aiheuttajia ovat tupakka (30 %), ravinto ja alkoholi (30 %) sekä krooniset tulehdukset (20 %). Muita aiheuttajia voivat olla ympäristön saasteet (5 %), perimä (5 %) tai tuntematon tekijä (5 %). Työperäiset syyt ovat noin 5-8 % taustalla. Ensimmäinen nykyajan kirjallisuudessa tunnettu työperäinen syöpä lienee vuonna 1775 esitetty nuohoojien kivespussin syöpä. 
 
Työperäinen syöpä on miehillä yleisempi (Suomessa noin 4 % miesten syövistä, <0.1 % naisten syövistä). Ammattisyöpänä Suomessa on viime vuosina korvattu vuosittain noin 100 syöpätausta, joista muut kuin asbestin aiheuttamat ovat yleensä yksittäisiä. Vuosittaisista syöpätapauksista oletetaan kuitenkin paljon useamman olevan työperäisiä. Vuonna 2016 Työperäisten sairauksien rekisterin mukaan ammattisyöpänä korvattiin 31 asbestin aiheuttamaa hengityselinten syöpää, 56 asbestin aiheuttamaa mesotelioomaa ja kolme muun tekijän aiheuttamaa syöpää. 

Ammattitaudiksi hyväksymisen ehtona on, että syöpävaaralliseksi tunnetulle altisteelle altistumisen on täytynyt olla ollut niin suurta, että tällä tavoin altistuneiden sairastumisriskin on osoitettu olevan ryhmätasolla yli kaksinkertainen altistumattomien riskiin verrattuna (RR >2).

Syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville aineille ja menetelmille ammatissaan altistuvien rekisteriä (ASA-rekisteri) pidetään Työterveyslaitoksella. ASA-rekisteröinti ei kuitenkaan kerro siitä, onko yksittäinen syöpätauti työperäinen vai ei. 

Työnantajan tulee pitää kirjaa työpaikalla käytetyistä syöpävaarallisista tai perimää vaurioittavista aineista ja työmenetelmistä sekä niille altistuvista työntekijöistä. Ilmoitus tehdään kerran vuodessa takautuvasti ASA-rekisteriin siten, että edellisen vuoden altistumiset ilmoitetaan kuluvan vuoden maaliskuun loppuun mennessä. 

Vuonna 2020 ilmoitettavien aineiden määrittely muuttui ja mukaan tuli uusia ilmoitettavia työmenetelmiä ja aineita. Ilmoitettaviin altisteisiin kuuluvat kaikki EU:n CLP-asetuksen mukaan

• syöpää aiheuttaviksi luokitellut Carc.1A/1B aineet (vaaralausekkeet H350 tai H350i), tai
• sukusolujen perimää vaurioittavaksi luokitellut Muta.1A/1B aineet (vaaralauseke H340), sekä
• 11 työmenetelmää, jotka on mainittu Valtioneuvoston asetuksen 1267/2019 liitteessä 1.

Vuodesta 2020 lähtien suurin osa ilmoituksista on koskenut uusille työmenetelmille altistuneita. Yleisimpiä työmenetelmiä ovat olleet ’Työ, johon liittyy altistuminen kiteiselle piidioksidille (kvartsipölylle)’, ’Ruostumattoman teräksen hitsaus ja polttoleikkaus’, ’Työ, johon liittyy altistuminen kaikelle lehtipuupölylle’, ’Työ, johon liittyy altistuminen palamisprosesseissa syntyville tai syntyneille syöpävaarallisille aineille’ sekä ’Työ, johon liittyy altistuminen dieselmoottorien pakokaasuille’. Yleisimmin ilmoitettuihin kuuluu myös formaldehydi, joka on uusi ilmoitettava aine.   

Syövän työperäisiä aiheuttajia 

Taulukko 1. Syövän työperäisiä aiheuttajia.

Työperäinen syöpä ei eroa muista syövistä oireiltaan eikä histologialtaan.  

Syövän työperäisyyden arvioinnissa altistumisen arviointi vaatii yksityiskohtaista potilaan työhistorian tuntemusta koko työuran ajalta. Arvioinnissa käytetään hyväksi muun muassa työnantajan ja työterveyshuollon tietoja työtehtävistä, niihin liittyvistä altistumisista ja työhygieenisistä mittauksista sekä kirjallisuustietoja ja muita yhteenvetotietoja altistumistasoista vastaavissa tehtävissä. 

Altistumisen arvioinnin asiantuntijoita ovat potilaan työterveyshuolto ja työlääketieteen poliklinikat. Sairaalassa ja muussa hoitopaikassa altistumisen mahdollisuutta voi selvittää kyselylomakkeella. Tarvittaessa voi konsultoida työlääketieteen poliklinikkaa tai Työterveyslaitoksen asiantuntijoita. 

Koska latenssiaika on syövissä pitkä, sairastuessaan potilas on usein jo poissa syöpävaaralle altistavista tehtävistä eikä työterveyshuolto ole osallisena syövän diagnoosiin tai hoitoon liittyvässä prosessissa. Tästä syystä on tärkeää, että syöpiä diagnosoivat ja hoitavat erikoislääkärit muistavat ammattisyövän mahdollisuuden ja osaavat kysyä mahdollisesta työperäisestä altistumisesta syöpävaarallisille tekijöille. Ammattisyöpätyöryhmän muistiosta löytyy tietoa työperäisistä altisteista syövän aiheuttajana. 

Syövän työperäisyyttä pohdittaessa voi tarvittaessa konsultoida työlääketieteen poliklinikoita. Jatkoselvittelyä vaativissa tapauksissa potilas lähetetään arvioon Työterveyslaitokselle. Altistumisanamneesin voi joissakin tapauksissa selvittää myös Työterveyslaitoksen toteuttamana puhelinhaastatteluna. 

Työperäinen syöpä hoidetaan kuten muutkin syövät, eikä sen ennuste eroa muista syövistä.

Syöpävaarallisille aineille altistumista tulee minimoida korvaamalla käytettyjä aineita sekä työmenetelmiä sellaisilla, joiden ei tiedetä aiheuttavan syöpävaaraa. Jos tämä ei ole mahdollista, on suojauksesta huolehdittava erityisen huolellisesti. Raskaana olevat eivät saa altistua syöpävaarallisille aineille tai työmenetelmille. 

Jos ammattitauti todetaan ja hyväksytään, oikeus korvaukseen alkaa sairauden ilmenemispäivämäärästä. Työnantajan tapaturmavakuutus korvaa ammattitaudin aiheuttamat tarpeelliset sairaanhoito-, lääke- ja matkakulut. Ammattitaudista aiheutunut ansionmenetys (työkyvyttömyys) ilmenemispäivämäärästä laskien korvataan ensimmäisen vuoden aikana tapaturmalain päivärahana ja sen vuoden jälkeinen työkyvyttömyys korvataan tapaturmaeläkkeellä. Lisäksi maksetaan haittarahaa, kun sairaudesta jää pysyvä haitta. 

Perhe-eläkkeeseen voi syntyä oikeus leskelle, alaikäisille lapsilla ja opiskeleville alle 25-vuotiaille lapsille. Hautauskulut korvataan myös ammattitaudin lukuun. Korvausasia voi tulla vireille kuoleman jälkeenkin.

• Valtioneuvoston asetus ammattitautiluettelosta 769/2015
• Työperäisten sairauksien rekisteri
• ASA-rekisteri
• Valtioneuvoston asetus työhön liittyvän syöpävaarantorjunnasta 1267/2019
• Ammattisyöpätyöryhmän muistio 2013
• Santonen T, Oksa P, Kurppa K, Wolff H, Torstila I, Uitti J. Syöpä ammattitautina. Suomen Lääkärilehti 2015;70(5):227-232.