Kosketusnokkosihottuma ja proteiinikosketusihottuma

Ammatti-ihotaudeista noin kymmenesosa on proteiinikosketusihottumia tai kosketusurtikarioita eli kosketusnokkosihottumia. Työperäisten sairauksien rekisteriin ilmoitettiin vuosina 2005-2016 yhteensä 570 tapausta, joissa oli todettu kosketusurtikaria tai proteiinikosketusihottuma ammattitautina. Työperäisen kosketusurtikarian ja proteiinikosketusihottuman ilmaantuvuus oli 2 tapausta / 100 000 työllistä vuodessa.

Allerginen kosketusurtikaria eli kosketusnokkosihottuma ja proteiinikosketusihottuma ovat välittömän (tyyppi I) allergian aiheuttamia ihotauteja. Välittömässä allergisessa reaktiossa syöttösoluista vapautuu histamiinia ja muita välittäjäaineita spesifin IgE-vasta-ainevälitteisen reaktion kautta.  

Välitöntä allergiaa aiheuttavat allergeenit ovat yleensä eläin- tai kasvikunnan valkuaisaineita eli proteiineja. Kosketusurtikariaa voivat harvinaisissa tapauksissa aiheuttaa myös tietyt kemikaalit kuten orgaanisten happojen anhydridit, persulfaatit ja kloramiini-T sekä teollisuusentsyymit (esimerkiksi amylaasit ja proteaasit).

Yleisimmät kosketusurtikarian ja proteiinikosketusihottuman aiheuttajat

• eläinepiteelit, karvat ja eritteet (erityisesti lehmä) 
• jauhot, viljat ja rehut 
• luonnonkumi 
• muiden elintarvikkeiden käsittely (juurekset, vihannekset, hedelmät, kala, liha, kananmunat) 
• koristekasvit ja puut 

Kosketusurtikarian ja proteiinikosketusihottuman tärkeimpiä riskiammatteja ovat leipurit, kokit, maanviljelijät ja maatalouslomittajat, eläinlääkärit, puutarhurit ja kampaajat.

Kosketusurtikariassa kehittyy allergeenin eli aiheuttajan ihokosketusalueelle nopeasti jo muutamassa minuutissa, yleensä alle puolessa tunnissa, punoitusta, turvotusta ja nokkosenpolttaman näköisiä paukamia. Ihottuma on yleensä voimakkaan kutiavaa ja häviää nopeasti, muutamassa tunnissa, jälkiä jättämättä, kun kosketus aiheuttaja-aineeseen lakkaa.  

Toistuva ihoaltistuminen proteiinipitoiselle materiaalille ja IgE-välitteinen allergia voi johtaa myös ekseematyyppiseen tulehdukseen eli proteiinikosketusihottumaan. Tätä ihottumaa ei voi ulkonäkönsä perusteella erottaa ärsytyskosketusihottumasta tai kemikaalien aiheuttamasta viivästyneestä allergisesta ekseemasta. 

Kosketusurtikariaan ja proteiinikosketusihottumaan liittyy usein myös muita välittömän allergian oireita, kuten silmien kutinaa ja punoitusta, aivastelua, nuhaa, yskää, hengenahdistusta ja astmaa.

Kosketusurtikariaa ja proteiinikosketusihottumaa tutkitaan välittömän allergian testeillä eli ihopistokokeilla ja seerumin IgE-vasta-aineiden tutkimisella sekä ihoaltistuskokeilla.

Kosketusurtikaria on yleensä lievä sairaus, jonka oireet poistuvat välttämällä aiheuttajaa tai estämällä sen suora ihokosketus suojakäsineitä ja – vaatetusta käyttämällä. Kosketusurtikariaan ei siksi yleensä tarvita lääkehoitoa. Proteiinikosketusihottuman hoidossa käytetään muiden ekseemaryhmän tautien tapaan lääkevoiteita kuten kortikosteroidivoiteita.  

Kosketusurtikaria ei yleensä vaikuta työkykyyn, vaan työkyvyn kannalta ratkaisevia ovat välittömästä allergiasta johtuvat hengitysteiden oireet.  

Proteiinikosketusihottuma on pitkäkestoisempi ekseemantyyppinen ihottuma, johon usein liittyy myös työperäistä ärsytysekseemaa. Toistuessaan proteiinikosketusihottuma voi heikentää työkykyä ja aiheuttaa sairauslomien ja ammattialan vaihtamisen tarvetta, ellei altistumista aiheuttavalle allergeenille kyetä poistamaan tai vähentämään. 

Välittömän allergian kehittymisen ja siitä johtuvien sairauksien ennaltaehkäisemisessä tehokkain keino on allergeenien poistaminen kokonaan työympäristöstä ja korvaaminen muulla aineilla tai materiaaleilla, mikä ei kuitenkaan aina ole mahdollista. Tällöin ihon ja hengitysteiden altistumista allergeeneille työssä vältetään ensisijaisesti työn olosuhteita kuten laitteita ja työtapoja turvallisemmiksi kehittämällä, ja toiseksi käyttämällä henkilönsuojaimia, ihon suojaamisessa erityisesti suojakäsineitä ja tarpeen mukaan muun muassa hihasuojaimia.