Työaikojen arvioinnin liikennevalomalli

Työajoilla on monia vaikutuksia jaksamiseen, työhyvinvointiin, terveyteen, työkykyyn ja tuottavuuteen 

• Vuorotyö lisää kroonisten sairauksien, kuten sydän- ja verisuonisairauksien, aikuisiän diabeteksen ja mahdollisesti joidenkin syöpien, kuten rintasyövän riskiä. Vuorotyö voi lisätä myös sairauspoissaolojen riskiä. 
• Yövuorot ja aikaiset aamuvuorot aiheuttavat univajetta ja työvireys voi heiketä. Vuorotyö lisää myös työtapaturmien riskiä. 
• Työn ja muun elämän yhteensovittaminen hankaloituu, jos ennakointi- ja vaikutusmahdollisuudet omiin työaikoihin ovat vähäisiä. 
• Hyvät vaikutusmahdollisuudet työaikoihin lisäävät työtyytyväisyyttä sekä edistävät työn ja muun elämän yhteen sovittamista ja työhön osallistumista. Samalla sairauspoissaolot vähenevät ja työurat pitenevät.

Päivätyöstä ja säännöllisestä vuorotyöstä poikkeavat työaikamuodot toteutetaan Suomessa pääsääntöisesti työaikalain mukaisena jaksotyönä. Jaksotyötä tehdään eniten sosiaali- ja terveysalalla.

Työturvallisuuslaissa (738/2002, muutos 329/2013) työajat mainitaan yhtenä seikkana, josta aiheutuvat haitta- ja vaaratekijät työnantajan on selvitettävä ja arvioitava etukäteen. 

Työaikoihin liittyviä kuormitustekijöitä ovat 

• kokonaistyöaika ja ylityö 
• työvuorojen pituus 
• peräkkäisten työvuorojen määrä 
• ilta- ja yövuorojen määrä
• päivittäinen ja viikoittainen palautumisaika
• työaikojen ennakoitavuus 
• mahdollisuudet  vaikuttaa omaan työ- ja vapaa-aikaan 
• työn tauotus

Työaikojen kuormituksen arvioiminen mahdollistaa kuormittavien työvuorojen huomioimisen osana vuorosuunnittelua. Näin voidaan välttää kuormittavien työvuorojen pidempiaikainen toistuminen vuorosuunnittelun aikana sekä työajoista johtuva kohtuuton kuormittuminen pitkällä tähtäimellä. Esimerkiksi yhteisöllisen työvuorosuunnittelun edistäminen lisää vaikutusmahdollisuuksia työaikoihin. Samalla tulee varmistaa, etteivät pitkät työvuorot tai muut kuormittavat vuoropiirteet lisäänny kohtuuttomasti. Muussa tapauksessa osalla työntekijöistä mm. riski sairauspoissaoloihin alkaa tutkimustemme mukaan lisääntyä.  

Työterveyslaitos on laatinut Työaikojen liikennevalomallin, joka sisältää suositukset työaikoihin liittyvän kuormituksen arvioimiseksi. Löydät lisätietoa alla olevasta tiedotteesta. Työaikojen liikennevalomalli perustuu pitkäjänteiseen tutkimustietoon työaikojen yhteydestä terveyteen, työhyvinvointiin, ja työturvallisuuteen. Viiden vuoden seurantatutkimuksemme mukaan suositusten noudattaminen vähentää työaikojen kuormittavuutta ja laskee esim. työtapaturmien riskiä merkittävästi.

Arvioitavat työaikapiirteet (yht. 15 piirrettä) liittyvät työajan pituuteen, ajoittumiseen, palautumiseen, työn ja muun elämän yhteensovittamiseen sekä  omiin työaikoihin liittyviin vaikutusmahdollisuuksiin. Työaikojen ennustettavuuteen kannattaa myös kiinnittää huomiota. Voiko työvuorot suunnitella esim. pitemmille jaksoille kuin tyypillisesti yhdelle 3–4 viikon jaksolle? 

Kuormitustasoja kuvaa liikennevalo, jossa vihreä väri tarkoittaa hyväksyttävää kuormitusta, keltainen kohonnutta kuormitusta, oranssi ylikuormitusta ja punainen väri voimasta ylikuormitusta, joka tulisi korjata. 

Liikennevalojen kuormitustasot (voimakas ylikuormitus, ylikuormitus, kohonnut kuormitus ja kuormitus kunnossa) määräytyvät yksittäisistä kuormitustekijöistä ja niiden toistuvuudesta kolmen tai neljän viikon jaksossa. Yleensä vasta kuormitustekijän jatkuva toistuvuus johtaa ylikuormittumiseen. Työntekijän kokonaiskuormitus muodostuu siis usean eri kuormitustekijän yhteisvaikutuksesta.

Työaikojen liikennevalojen raja-arvot tulisi huomioida voimassa olevan lainsäädännön ja TES-säädösten ohella jo tekeillä olevien vuorolistojen lähtöasetuksissa tai suunnittelusäännöissä ja uusien listojen generoinnissa.

Vuoroergonomia tulisi tarkistaa myös alustavista vuorolistoista ja vuorovaihdoksia suunniteltaessa. Keskeistä vuoroergonomiassa on, että vaikka tavoitteena on aina pysyminen vihreällä värillä, punaista väriä (ylikuormitus) tulisi välttää. Erityisesti voimakasta ylikuormitusta ei tulisi hyväksyä kuin poikkeustapauksissa ja silloinkin vain yksittäisenä ratkaisuna, esim. vapaaehtoisesti jatkuvaa yötyötä tekevä henkilö, jolla ei tule vuorotyöstä terveyshaittoja.

Muista nämä kolme asiaa

Käytännön työvuorosuunnittelussa voi olla haastavaa rakentaa työvuoroluettelo, jossa ei esiinny lainkaan ylikuormitusta. Muistathan terveyden ja palautumisen kannalta kolme tärkeintä asiaa yötyötä sisältävässä jaksotyössä:

1. yövuorojen määrä (taulukko 2. Työajan ajoittuminen) 
2. peräkkäisten työvuorojen välinen vapaa-aika (taulukko 3. Palautuminen)  
3. työajan pituus kahden vapaapäivän välisessä työjaksossa (taulukko 1. Työajan pituus) 

Erityisesti yllä olevien kolmen kuormitustekijän kohdalla ei tule hyväksyä punaisella näkyvää voimakasta ylikuormitusta.  

Suosittelemme, että työhyvinvoinnin johtamisen yhteydessä määritetään tavoitteita myös vuorosuunnitteluun. Esim. millaisia työaikojen piirteitä tavoitellaan ja missä piirteissä punaiselle värille menoa ei sallita. 

Palvelualojen työajat ovat pääosin epäsäännöllisiä. Vuorosuunnittelua tehdään jatkuvasti kullekin jaksolle erikseen ja asiakas- tai potilasmäärät sekä toiminnan tarpeet vaihtelevat. Vuoroergonomian ja TES-sääntöjen tarkistaminen on työlästä, minkä vuoksi  on suositeltavaa tarkastaa vuoroergonomia Työterveyslaitoksen liikennevalosuosituksia tukevan vuorosuunnitteluohjelmiston avulla. 

Työaikojen liikennevalosuositukset ovat käytössä jo useissa palvelualan vuorosuunnittelun ohjelmistoissa. Ohjelmissa vuoroergonomian raja-arvot voidaan huomioida jo luotaessa alustavia listoja  sekä myöhemmin tapahtuvan tarkistamisen aikana. 

Suosituksista hyötyvät esihenkilöt, työvuorosuunnittelijat ja työvuorosuunnitteluun osallistuvat työntekijät. Suositukset tukevat työaikojen hyvää johtamista.  

Antamamme suositukset soveltuvat erityisesti jaksotyöhön, jossa työvuorot suunnitellaan kahden tai kolmen viikon jaksoissa, mutta niitä voidaan hyödyntää myös muilla aloilla. Työterveyslaitos on laatinut omat liikennevalosuositukset teollisuuden säännölliseen vuorotyöhön Löydät ne sivun ylälaidassa olevan sisällysluettelon viimeisenä kohtana. 

Arvoithan alla olevat kuormitustekijät jokaisessa työvuoroluettelon suunnittelujaksossa: 

• työajan pituus 
• työajan ajoittuminen 
• palautuminen 
• työn ja muun elämän yhteensovittaminen 
• vaikutusmahdollisuudet työaikoihin. 

Näiden lisäksi työaikojen ennustettavuus tulee arvioida säännöllisesti, esimerkiksi kerran vuodessa.   

	Kunnossa	Kohonnut kuormitus	Ylikuormitus	Voimakas ylikuormitus
Kahden vapaapäivän välinen työjakso tunteina	≤40 h	40–48 h	48–55 h	>55 h
Työvuoron pituus tunteina kokoaikatyössä	4–9 h	9–12 h	12–14 h	>14 h
Peräkkäisten työpäivien määrä kokoaikatyössä	3–5	6 tai 2	7	≥8 tai 1

Suositukset työajan pituudesta

Pitkät työajat hankaloittavat työn ja muun elämän yhteensovittamista ja lisäävät terveysriskejä. Vaikka jaksotyössä ei ole määritetty viikkotyöaikaa, yli 48 tunnin työjaksoja tulisi välttää ja kahden vapaapäivän välinen työjakso tulisi olla enintään 40 tunnin mittainen. Myös toistuvaa ylityötä tulee välttää. Ylikuormituksen raja-arvon määrityksessä erityisperusteena on työaikalaki.

Turvallisin työvuoron pituus on alle yhdeksän tuntia. Toisaalta hyvin lyhyet, alle neljän tunnin työvuorot lisäävät työhön sidonnaisuutta. Pitkät työvuorot lisäävät väsymistä ja voivat lisätä myös sairauspoissaolojen tai tapaturmien riskiä.

Peräkkäisiä työpäiviä tulisi olla kolmesta viiteen. Peräkkäisten työpäivien aikana voi syntyä kasautuvaa kuormitusta, jolloin väsymys lisääntyy. Myös toistuvat yksittäiset työpäivät lisäävät työhön sidonnaisuutta. 

	Kunnossa	Kohonnut kuormitus	Ylikuormitus	Voimakas ylikuormitus
Ennen klo 6 alkavien aamuvuorojen määrä kolmessa viikossa	0–2	3–4	5–8	≥9
Ennen klo 6 alkavien aamuvuorojen määrä neljässä viikossa	0–2	3–6	7–11	≥12
Peräkkäisten iltavuorojen määrä	0–3	4	5	≥6
Yövuorojen (vähintään kolme tuntia työskentelyä klo 23–06 välillä) määrä kolmessa viikossa	0–2	3–4	5–8	≥9
Yövuorojen (vähintään kolme tuntia työskentelyä klo 23–06 välillä) määrä neljässä viikossa	0–2	3–6	7–11	≥12
Peräkkäisten yövuorojen määrä	0–2	3	4–5	≥6

Suositukset työn ajoittumisesta

Hyvin aikaiset aamuvuorot lyhentävät unen pituutta ja lisäävät väsymystä työssä. Ennen klo 6 alkavia aamuvuoroja tulisi olla mahdollisimman vähän.  

Useat peräkkäiset iltavuorot vaikeuttavat työn ja muun elämän yhteensovittamista.  

Yövuoroja tulisi olla mahdollisimman vähän. Yövuorot tulisi järjestää niin, että peräkkäisiä yövuoroja on mahdollisimman vähän. Suosittelemme korkeintaan kolmea yövuoroa peräkkäin.  

Useat peräkkäiset yövuorot korostavat vuorokausirytmien häiriintymistä ja lisäävät yötyöhön liittyviä terveyshaittoja. Lisäksi toistuva yötyö häiritsee uni-valverytmiä ja lisää monia terveys- ja turvallisuusriskejä. Raskaana olevilla naisilla yövuorot voivat lisätä sikiöön kohdistuvia riskejä. Raskauden aikana yövuoroja tulisi olla korkeintaan yksi viikossa. 

	Kunnossa	Kohonnut kuormitus	Ylikuormitus	Voimakas ylikuormitus
Alle 11 tunnin työvuorovälien määrä kahden vapaapäivän välisessä työjaksossa	0	1	2	≥3
Alle 11 tunnin työvuorovälien määrä kolmessa viikossa	0–1	2–4	5–8	≥9
Alle 11 tunnin työvuorovälien määrä neljässä viikossa	0–1	2–4	5–11	≥12
Yövuoron jälkeinen vapaa-aika tunteina viimeisen yövuoron jälkeen	>48 h	28–48 h	11–  alle 28 h	<11 h
Viikkolevon pituus tunteina (välillä maanantai klo 00 – sunnuntai klo 24)	>48 h	35–48 h	24– alle 35 h	<24 h

Suositukset työstä palautumiseen

Työvuorojen välinen vapaa-aika tulisi pääsääntöisesti olla vähintään 11 tuntia. Lyhyet työvuorovälit vähentävät mahdollisuutta palautumiseen ja lisäävät sairauspoissaolojen ja tapaturmien riskiä. Ylikuormituksen raja-arvon erityisperusteena on työaikalaki.

Työjakson viimeisen yövuoron jälkeen vapaata tulisi olla vähintään 48 tuntia. Yötyöstä palautuminen kestää vähintään kaksi vuorokautta. Alle 28 tuntia kestävä palautumisjakso yövuoron jälkeen lisää toistuvasti esiintyessään aivoverenkierron häiriöiden ja raskaana olevilla odotusajan riskejä. 

Viikkolepo tukee työstä palautumista. Kerran viikossa tulisi olla vähintään 35 tuntia keskeytymätöntä vapaa-aikaa.

	Kunnossa	Kohonnut kuormitus	Ylikuormitus	Voimakas ylikuormitus
Vapaiden viikonloppujen (la–su) määrä kolmessa viikossa	2–3	1	0
Vapaiden viikonloppujen (la–su) määrä neljässä viikossa	2–4	1	0
Yksittäisten vapaapäivien määrä kolmessa viikossa	0–1	2	3	≥4
Yksittäisten vapaapäivien määrä neljässä viikossa	0–1	2–3	4	≥5
Katkovuorojen määrä kolmessa viikossa	0	1	2	≥3
Katkovuorojen määrä neljässä viikossa	0	1	2–3	≥4

Suositukset työn ja muun elämän yhteensovittamiseksi

Viikonloppuvapaat tukevat työn ja muun elämän yhteensovittamista ja työstä irtautumista. Joka kuukausi tulisi olla vähintään yksi kokonainen vapaa viikonloppu.

Yksittäisiä vapaapäiviä tulisi pääsääntöisesti välttää, koska toistuvat yksittäiset vapaapäivät lisäävät työn sitovuutta. 

Työpäivän jaksottaisuus tai katkovuorot lisäävät työn sitovuutta. Työpäivän tulisi muodostua yhdestä keskeytymättömästä työjaksosta.

	Kunnossa	Ylikuormitus
Työntekijät voivat esittää toiveita ja vaikuttaa työaikoihin	Toteutuu	Ei toteudu

Suositukset vaikutusmahdollisuuksista työaikoihin

Työntekijällä tulisi olla mahdollisuus vaikuttaa työ- ja vapaa-aikoihinsa. Vaikutusmahdollisuudet omiin työ- ja vapaa-aikoihin helpottavat työn ja muun elämän yhteensovittamista ja pääosin vähentävät sairauspoissaolojen riskiä. Työaikojen kuormittavuuden, erityisesti voimakkaan ylikuormituksen, ei tulisi kuitenkaan lisääntyä vuorotoiveiden kautta. Tällöin vaikutukset terveyteen voivat kääntyä päälaelleen.

Yksilöllinen jousto ja siihen liittyvät työvuorotoiveet ovat tärkeitä. Niitä tulisi kuitenkin toteuttaa rajoissa, joissa jousto ja toiveet eivät aiheuta Työaikojen liikennevalomallissa punaisella värillä näkyvää voimasta ylikuormitusta.

Jatkuvassa yötyössä suuri yövuorojen määrä nostaa kuormitustason helposti punaiselle voimakkaan ylikuormituksen tasolle. Koska yksilölliset erot vuorotyöhön sopeutumisessa ovat suuret ja jatkuvaan yötyöhön hakeutuminen on lopulta harvinaista, kuormitus voidaan hyväksyä, jos:

• henkilö tekee yötyötä vapaaehtoisesti ja
• jatkuva yötyö ei aiheuta henkilölle terveystarkastuksissa havaittuja terveyshaittoja.

Jatkuvassa yötyössä kokonaistyöaikaa on syytä lyhentää palautumisen tukemiseksi. Jatkuvan yötyön tekeminen vähäisessä määrin vähentää myös yötyötä sisältävän vuorotyön tarvetta muulla henkilöstöllä.  

Asiaa voidaan arvioida Työterveyslaitoksen asiantuntijoiden valmistaman työterveyshuolloille suunnatun yötyökyselyn avulla.

Suositukset ikääntyville

Yli 40–50 vuoden iässä unen laatu heikkenee. Se siirtää usein elimistön uni-valverytmiä aikaisemmaksi, minkä vuoksi palautuminen erityisesti yövuorojen jälkeen heikkenee. Ikääntymiseen liittyy myös kroonisten sairauksien yleistyminen, mikä voi lisätä työn yleistä kuormittavuutta. 

Suosittelemme yli 50-vuotiaille:

• yötyön vähentämistä
• tarvittaessa mahdollisuutta lyhyempään kokonaistyöaikaan ja lyhyempiin työvuoroihin kuormittavassa työssä
• lyhyiden työvuorovälien välttämistä riittävän palautumisen mahdollistamiseksi.  
   

Kun vuorotyön kuormitusta vähennetään, voidaan vaikuttaa työntekijöiden terveyteen, työssä jaksamiseen ja työsuoritukseen sekä ehkäistä työstä johtuvien työtapaturmien ja sairauspoissaolojen riskiä.  

Vuorojärjestelmän suunnittelussa kannattaa yhdistää tuotannolliset ja yksilölliset tarpeet, mikä optimoi työn tuottavuutta ja työhyvinvointia. Vuorotyön eri työaikapiirteiden (esim. yötyö ja pitkät yövuorot) vaikutuksista työhyvinvointiin ja työn tuottavuuteen on olemassa paljon tutkimustietoa. Vuorojärjestelmän kuormitusta voidaan arvioida tutkimusnäyttöön perustuen alla olevan taulukon mukaisesti.

On kuitenkin muistettava, että eri työaikapiirteillä on yhteisvaikutuksia. Lisäksi työn muut kuormitustekijät vaikuttavat kokonaiskuormitukseen. Esimerkiksi työvuorojen ja työviikkojen pituutta arvioitaessa tulee huomioida työympäristön muut kuormitustekijät, kuten työn fyysinen kuormittavuus, lämpöolot ja työmatkat.

Turvallisuussyistä työajan pituuden tulisi olla korkeintaan 40 tuntia viikossa pitkällä aikavälillä ja korkeintaan 48 tuntia yksittäisilläkin kalenteriviikoilla. Yli 55 tunnin työviikkoja (ylityöt mukaan laskien) tulisi olla korkeintaan kerran kuukaudessa.

Yli 50-vuotiaille on suositeltavaa tarjota mahdollisuus lyhyempään työaikaan tai yötyön vähentämiseen. Yksittäiset vapaapäivät voivat tukea palautumista peräkkäisistä työvuoroista tietyissä vuorokierroissa, mutta riittävän pitkä yhtenäinen vapaa on silti tärkeää erityisesti yövuorojen jälkeen. Vapaita viikonloppuja tulisi olla myös riittävästi, vähintään kahtena viikonloppuna kuukaudessa.