Spirometria

Spirometriassa tutkittava vetää keuhkot täyteen ilmaa ja puhaltaa keuhkot niin tyhjiksi kuin mahdollista maksimaalisella voimalla jatkaen puhaltamista vähintään kuuden sekunnin ajan. Puhalluksia toistetaan lyhyen tauon jälkeen ja pyritään saamaan kolme yhdenmukaista virtaustilavuuskäyrää. 

Spirometrioita suorittavien ja tulkitsevien ammattihenkilöiden on syytä perehtyä huolellisesti kansainvälisiin suosituksiin perustuvaan Sovijärven ym. laatimaan julkaisuun, jonka voi tilata Labqualitylta ( Sovijärvi A.R.A ym. Spirometria ja PEF-mittausten suoritus ja tulkinta. 15. painos. Moodi, Labqualityn asiakaslehti 2021). Julkaisussa on tarkat ohjeet spirometrian suorittamisesta, lääkityksistä, virhelähteistä ja tulkinnasta.  Myös Terveysportista löytyy lisätietoja Keuhkojen toimintakokeet - Duodecim (terveysportti.fi). 

Laadulliset ongelmat, kuten veltosti tai liian hitaasti lähtevä puhallus, liian lyhyt puhallus, epäyhtenäisesti etenevä käyrä tai huono rinnakkaispuhallusten toistettavuus ovat tavallisia. 

Diagnostisissa tutkimuksissa puhalluskokeeseen vaikuttavat lääkkeet, kuten avaavat ja hoitavat astmalääkkeet on tauotettava ennen spirometriaa ohjeiden mukaisesti. 

Yleensä spirometriaan liitetään bronkodilaatiokoe, jolloin tutkittavalle annetaan ensimmäisten puhallusten jälkeen keuhkoputkia avaavaa lääkettä, tavallisesti salbutamolia 0.4mg. Puhallukset toistetaan 10-15 min avaavan lääkkeen jälkeen, jolloin voidaan tutkia keuhkoputkien ahtauman palautuvuutta.

• Altistelähtöisissä terveystarkastuksissa
  1. kun työntekijä altistuu työssään merkittävälle määrälle kivipölyä tai asbestia (katso tarkemmin kirjasta Altistelähtöinen työterveysseuranta kappaleesta Kemialliset tekijät, väliotsikko Pölyt: Työterveys ja kuntoutus - Duodecim (terveysportti.fi)
  2. astmaa aiheuttaville tekijöille altistuville ohjeiden mukaan. 
• Pelastustyötä tekevien terveystarkastuksissa. 
• Selitettäessä hengitykseen liittyvien oireiden syitä (hengenahdistus, yskä, hengityksen vinkuminen, suorituskyvyn alentuminen). 
• Keuhkosairauksien diagnostiikassa. 
• Arvioitaessa vastetta keuhkosairauksiin käytettäville lääkkeille ja seurattaessa sairauden kulkua. 
• Arvioitaessa työkykyä ja haitta-astetta. 
• Arvioitaessa toimenpide- ja leikkausriskejä keuhkopotilailla.

• Jos spirometria tehdään mahdollisen astman tunnistamiseksi, siihen on aina liitettävä bronkodilataatiokoe.  
• Spirometria suositellaan tehtäväksi bronkodilaatiokokeen kanssa aina, kun
  1.  tutkitaan potilasta hengitystieoireiden vuoksi
  2. tehdään spirometria astmaa aiheuttaville tekijöille työssään altistuville
  3. tehdään spirometria pelastustyötä tekevän terveystarkastuksessa.  
• Asbestille ja kivipölylle altistuvien terveystarkastuksissa spirometria voidaan tehdä ilman bronkodilataatiokoetta oireettomille työntekijöille.

• Laadullisesti huonosti onnistunutta tutkimusta ei voida tulkita. 
• Spirometriatulosta arvioidaan vertaamalla saatuja mittaustuloksia viitearvoihin ja tutkimalla käyrien muotoa. Keuhkoputkien obstruktiossa käyrä on tyypillisesti kovera muodoltaan (Virtaus-tilavuusspirometrian tyyppilöydöksiä - Duodecim (terveysportti.fi).  
• Syntyperältään suomalaisille ja saamelaisille aikuisille käytetään Kainun viitearvoja ja kaikille muille etnisille ryhmille monikansallisia GLI2012-viitearvoja, joihin sisältyy etnisen ryhmän mukaisia kertoimia. Muissa tapauksissa suomalaisen ja ulkomaalaisen jälkeläisille käytetään tilanteen mukaan joko Kainun tai GLI2012-viitearvoja. 
• Tutkittavan mittaustulosta verrataan viitearvoon niin sanotun z-arvon avulla, joka ilmaisee mitatun tuloksen poikkeaman viitearvosta keskihajonnan (SD) kerrannaisena. Jos z-arvo on alle –1,65, on tulos poikkeava. 
• Ventilaatiohäiriö tulkitaan restriktiiviseksi jos VC(z) < –1,65 ja FVC(z) < –1,65 (Katso Kuva 1 alla). Restriktiivinen häiriö on tyypillinen muun muassa keuhkokudoksen sairauksissa ja lihavuudessa. Liian lyhyt puhallus voi johtaa väärään restriktiiviseen löydökseen. 
• Ventilaatiohäiriö tulkitaan obstruktiiviseksi, jos FEV1/FVC (z) < –1,65 tai FEV1/VC (z) < –1,65. Obstruktiivinen häiriö on tyypillinen astmassa ja keuhkoahtaumataudissa. Astmassa todetaan tyypillisesti puhallusarvojen merkittävä paraneminen bronkodilaatiokokeessa eli FEV1 tai FVC paranee vähintään 12 % ja 0,20 litraa. Keuhkoahtaumataudissa obstruktio on pysyvämpi ja FEV1/FVC on alle 0,7 (absoluuttinen arvo) avaavan lääkkeen jälkeen.
• Ventilaatiohäiriön vaikeusaste perustuu FEV1-arvon alenemaan käyttäen z-arvoa.

Kuva 1. Spirometrian tulkintakaavio. Muokattu, pohjautuu julkaisuun: Sovijärvi A.R.A ym. Spirometria ja PEF-mittausten suoritus ja tulkinta, 14. painos Moodi, Labqualityn asiakaslehti 3b/2019). 

Spirometriaa on aina verrattava aiempaan tutkimukseen, mikäli sellainen on tehty ja vertailua varten aiempi tutkimus on tarvittaessa hankittava käyttöön muustakin terveydenhuollon yksiköstä. 

Silloin, kun spirometria on tehty liittyen työterveyshuollon terveystarkastuksiin, suositellaan tekemään vertailua seuraavasti. Vertailussa käytetään % viitearvosta -lukuja, jotka ilmoitetaan Suomessa yleisesti käytössä olevissa spirometriaohjelmissa. Ennen bronkodilatoivaa lääkettä tehtyä FEV₁% viitearvosta verrataan aiempaan tutkimukseen, vaikka spirometria olisi normaali. Jos FEV₁% viitearvosta on alentunut 15 prosenttiyksikköä tai enemmän aiempaan tutkimukseen nähden (FEV₁% viitearvosta aiemmassa tutkimuksessa – FEV₁% viitearvosta nykyisessä tutkimuksessa ≥ 15 prosenttiyksikköä), on muutos merkittävä ja suositellaan astman diagnostisia tutkimuksia ja keuhkolääkärin konsultaatiota (taulukko 1).  

Vertailua voi suorittaa muillakin tavoin, mutta edellä mainittu soveltuu parhaiten työterveyshuoltojen käyttöön. Tärkeää on kuitenkin varmistaa, että verrattavissa spirometrioissa on käytetty samoja viitearvoja ja että ikä, pituus ja sukupuoli ovat oikein kirjattu. Puhallustekniset ongelmat vaikuttavat herkästi FVC-arvoihin, eikä niiden tai muidenkaan suureiden kuin FEV₁:n vertailua suositella.

Taulukko 1. Esimerkki aiemman ja nykyisen spirometrian vertailusta toisiinsa. Vertailussa käytetään perusvaiheen puhalluksia ja tarkastellaan arvoa FEV₁% viitearvosta. Tämä ilmoitetaan spirometriaohjelmassa, vaikka tulkinnassa käytetään nykyään z-arvoja. Jos FEV₁% viitearvosta on laskenut 15 prosenttiyksikköä tai yli, on muutos merkittävä. Tässä tapauksessa muutos on 105 % – 87 % eli 18 prosenttiyksikköä ja todetaan merkittävä muutos. 

• Ennen kuin työntekijöiden spirometriaseuranta käynnistetään, on oltava selkeä käsitys siitä, miksi tutkimuksia tehdään, miten tuloksista tiedotetaan ja kuka tulkitsee tutkimukset. 
• Todennäköisyys poikkeavalle löydökselle on selvästi pienempi kuin tehtäessä spirometria keuhkosairauksien diagnostisissa tutkimuksissa. 
• Puhallusteknisten ongelmien aiheuttamat lisäselvitykset korostuvat ja voivat johtaa turhiin lisätutkimuksiin ja erikoislääkärin konsultaatioihin ja aiheuttaa kustannuksia. 
• Työterveysyksiköissä ongelmana voi olla se, että spirometrioita tekevä hoitaja tekee niitä määrällisesti liian vähäisesti. Tutkimuksen laadun parantamiseksi niiden keskittäminen tietyille hoitajille ja hoitajien säännöllinen koulutus ovat tärkeitä. 
• Spirometrioiden laatua pitää seurata ja antaa jatkuvaa palautetta sekä ohjausta tutkimuksia tekeville hoitajille. 
• Lääkärin tulkinta kaikista terveystarkastusten yhteydessä tehdyistä spirometrioista on tärkeä. Tutkimuksesta tehdään mielellään kirjallinen lausunto. 
• Aiempaan tutkimukseen on aina tehtävä vertailu.