8 § Työnantajan yleinen huolehtimisvelvoite

Työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden kannalta tarpeellisten toimenpiteiden toteuttaminen on työnantajan velvollisuus.  

Työnantajan huolehtimisvelvoitteen sisältöä ja laajuutta määriteltäessä otetaan huomioon työstä, työolosuhteista ja muusta työympäristöstä johtuvat seikat.

Lisäksi otetaan huomioon ne työntekijöiden henkilökohtaiset edellytykset, joilla on merkitystä työn turvallisuuden ja terveellisyyden kannalta. Näitä ovat muun muassa työntekijän ammattitaito, työkokemus, ikä, sukupuoli, terveydentila ja kielitaito.  

Työpaikalla toteutetut yleisesti vaikuttavat työsuojelutoimenpiteet eivät aina ole riittäviä yksittäisen työntekijän turvallisuuden ja terveyden varmistamiseksi. 

Ihmisillä on erilaiset edellytykset suoriutua työssä, ja ne voivat vaihdella työuran eri vaiheissa. Esimerkiksi työntekijän ikääntyminen tai terveydentila voivat vaikuttaa siihen, että työpaikan yleiset työsuojelutoimenpiteet eivät riitä.  

Työnantajan pitää toteuttaa yleisten työsuojelutoimenpiteiden lisäksi työntekijän tarvitsemia yksilöllisiä toimenpiteitä. Yksilölliset toimenpiteet mukauttavat työn ja työolosuhteet työntekijän tarpeisiin. 

Vaadittavat yksilölliset työsuojelutoimenpiteet ovat tapauskohtaisia. Kyse on sellaisten työsuojelutoimenpiteiden toteuttamisesta, jotka ovat tarpeellisia työntekijän turvallisuuden ja terveellisyyden varmistamiseksi. Työnantaja voi hyödyntää työterveyshuollon toimenpide-ehdotuksia tarpeellisten yksilöllisten työsuojelutoimenpiteiden määrittelyssä .  

Turvallisuustoimien vähimmäistasoa määrättäessä on otettava huomioon ja suhteutettava toisiinsa turvallisuuden ja terveellisyyden vaatimukset sekä tekniset ja taloudelliset rajoitukset. 

Työoloista aiheutuvan terveyden menettämisen ja tapaturman vaaran ohella tulee kiinnittää huomiota kulloinkin käytettävissä olevien vaihtoehtoisten turvallisuustoimien kustannuksiin ja teknisiin toteuttamisedellytyksiin.

Taloudellisten näkökohtien perusteella ei voi poiketa lain vaatimuksista, vaan ne otetaan huomioon ainoastaan yleisellä tasolla.  

Työnantajan velvoitteita on rajoitettu tapauksissa, joihin hän ei voi vaikuttaa tai joihin ei voi asianmukaisilla varotoimilla varautua. 

Olosuhteita ei pidetä ennalta arvaamattomina sillä perusteella, että työnantaja ei ole työpaikan vaara- ja haittatekijöitä selvittäessään ja tunnistaessaan havainnut kyseistä tekijää. 

Ennakoitavuuteen kuuluu myös työnantajan velvollisuus olla selvillä oman toimialansa tai toiminnan luonteelle tunnusomaisista vaaroista. Tarvittaessa työnantajan tulee hankkia selvitystä vaara- ja haittatekijöistä sekä niiden torjunnasta. 

Työnantajan tulee tuntea työpaikan oloja jatkuvan tarkkailun perusteella (ks. 8 § 4 mom.).   

Työnantajan tulee valita, mitoittaa ja toteuttaa työolosuhteiden parantamiseksi tarvittavat toimenpiteet noudattaen työturvallisuuden ennalta ehkäiseviä perusperiaatteita. Periaatteiden luettelo ei ole tyhjentävä. Osaksi se kuvaa myös työsuojelutoimenpiteiden toteuttamisjärjestystä.

Yleisesti vaikuttavilla työsuojelutoimenpiteillä viitataan esimerkiksi turvallisen tekniikan periaatteeseen. 

Jos mahdollista, tulee teknisin ratkaisuin huolehtia siitä, ettei työntekijäin toiminta-alueella ole vaarallisia kohteita. Jos vaara on poistettavissa esimerkiksi suojuksella tai vastaavilla teknisillä järjestelyillä, niitä on käytettävä. 

Käytettävissä olevia teknisiä suojausratkaisuja ei voi yleisesti korvata esimerkiksi työntekijöille annettavilla henkilönsuojaimilla, varoituksilla tai menettelytapaohjeilla.  

Teknisen kehityksen huomioon ottaminen ilmentää työturvallisuuslain dynaamista näkökulmaa työolojen kehittämiseen. 

Uudet entistä paremmat ratkaisut tulee ottaa käyttöön, jos ne ovat tarpeen työntekijöiden suojelemiseksi. Toisaalta huomioon tulee ottaa myös se, että uudet innovaatiot voivat luoda uusia vaaroja tai haittoja työntekijöille.

Muuttuvissa työoloissa turvallisuudesta voidaan varmistua vain tarkkailemalla vaara- ja kuormitustekijöitä järjestelmällisesti. Tarkkailuun kuuluu työympäristön ja työolojen jatkuva seuranta tapaturmien, terveyshaittojen ja vaaratilanteiden selvittämiseksi ja torjumiseksi.  

Tarkkailuvelvoite ulottuu työntekijän fyysisen ja psyykkisen turvallisuuden ja terveyden ohella työyhteisön sosiaaliseen toimivuuteen. Velvoitteeseen kuuluu myös työyhteisön tarkkailu työntekijöiden häirinnän ja muun epäasiallisen kohtelun varalta. Tarkoituksena on, että ongelmat havaitaan ajoissa, jotta niihin voidaan puuttua tehokkaasti. 

Velvoitteen täyttäminen edellyttää oma-aloitteista toimintaa. Työnantajalla on velvollisuus kiinnittää huomiota työntekijän menettelytapoihin kaikissa työn tekemisen tilanteissa, erityisesti tuotantotoiminnan aloituksessa, lopetuksessa, koneiden puhdistuksessa, säädöissä, huolloissa ja korjauksessa sekä häiriö- ja vikatilanteissa.  

Työnantaja on velvollinen riittävällä valvonnalla varmistumaan siitä, että työntekijät noudattavat heille annettuja työskentelyohjeita ja käyttävät työhön määrättyjä suojaimia tarkoitetulla tavalla.  

Seurantavelvoitteisiin kuuluu myös huolehtia työssä käytettävien koneiden ja laitteiden asianmukaisesta kunnosta. Turvallisuuteen vaikuttavat poikkeamat laitteiden toiminnassa tulee tunnistaa ja niiden syyt poistaa. 

Työnantaja on vastuussa siitä, että työvälineet ovat turvallisuusmääräysten mukaisia, joten työnantajan on jatkuvasti seurattava työvälineen toimintakuntoa tarkastuksilla, testauksilla, mittauksilla ja muilla sopivilla keinoilla. 

• Asiasta on tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksessa työvälineiden turvallisesta käytöstä ja tarkastamisesta (403/2008)  ja henkilönsuojainten valinnasta ja käytöstä työssä (427/2021) sekä muissa alemman asteisissa säännöksissä.  

Kun tarkkailu on osa tuotannon tai toimintojen yleistä järjestämistä ja johtamista, sen tuloksia voidaan parhaiten hyödyntää tuotantojärjestelmien suunnittelussa ja kehittämisessä. Jatkuvan ja järjestelmällisen tarkkailun avulla voidaan toisaalta varmistaa työolojen pysyminen turvallisina ja toisaalta havaita aiemmin huomaamatta jääneitä vaaroja ja puutteita. 

Tarkkailun tuloksena on myös mahdollista toteuttaa asianmukaisia turvallisuustoimia ja estää ennalta vaaratilanteiden tai vaarallisten työolojen muodostuminen.  

Työnantajan tarkkailuvelvollisuuteen kuuluu tarkkailla työntekijöiden turvallisuutta ja terveyttä työssä. Tarkkailulla on tarkoitus havaita ajoissa tarpeita toteuttaa yksilöllisiä työsuojelutoimenpiteitä työntekijän terveyden ja turvallisuuden varmistamiseksi. 

Työnantaja voi huomata esimerkiksi 

• puutteita työntekijän opetuksessa ja ohjauksessa 
• tarvetta järjestää työ tai työolosuhteet niin, että työntekijän henkilökohtaiset edellytykset huomioidaan. 

Tarkkailun kautta työnantaja voi myös saada tiedon yksilön terveyttä vaarantavasta työssä kuormittumisesta, jonka osalta työnantajan toimintavelvoitteesta säädetään erikseen työturvallisuuslain 25 §:ssä.  

Työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden tarkkailu ei edellytä tiettyä menettelytapaa. Käytännössä menettelytavoista ja vastuista on usein sovittu työpaikan varhaisen tuen toimintamallissa. 

Pienillä työpaikoilla voidaan seurata työntekijöiden turvallisuutta ja terveyttä epämuodollisella tavalla välittömään vuorovaikutukseen perustuen.

Työntekijöiden turvallisuutta ja terveyttä työssä voi tarkkailla myös sairauspoissaolojen määrän ja keston järjestelmällisellä seurannalla.  

Työnantajan on tarkkailtava toteutettujen toimenpiteiden vaikutusta työn turvallisuuteen ja terveellisyyteen.   

Työsuojelun tulee olla kiinteä osa yritysten ja laitosten tuotantoa ja toimintaa. 

Ylemmillä esihenkilöillä on aina velvollisuus asemansa puolesta valvoa alaistensa osaamista ja huolehtimista näille kuuluvien työsuojelutehtävien hoidossa. Työsuojelua koskevat tehtävät ja toimivaltuudet tulee olla organisaatiossa niin tarkasti määritelty, että kukin esihenkilöasemassa oleva tietää valtuutensa ja velvollisuutensa. 

Toimintavastuu on yhteisön ylimmällä johdolla, jos työsuojelua koskevaa tehtävää ei ole selkeästi ja riittävin toimivaltuuksin delegoitu linjaorganisaation alemmalle esihenkilölle. 

Myös työntekijöillä on vastuuta omasta ja toisten turvallisuudesta. 

Työturvallisuuslaissa ei ole määritelty jatkuvan tarkkailun menettelytapoja. 

Jatkuvaan tarkkailuun on olemassa keinoja, kuten

• kyselyt
• keskustelutilaisuudet
• vaaratilanneilmoitukset
• turvallisuuskävelyt
• johdon ja esihenkilöiden havainnointi työympäristöstä ja työyhteisöstä.

Menettelytavoista ja vastuista on usein sovittu työpaikan varhaisen tuen toimintamallissa. Sairauspoissaolojen seurannalla voi myös tarkkailla työntekijöiden turvallisuutta ja terveyttä työssä. Tarkkailun avulla voi havaita, jos on tarvetta yksilöllisille työsuojelutoimenpiteille.

Työnantajalla on omiin työntekijöihinsä nähden huolehtimis- ja valvontavastuu. Se kattaa käytännössä kaikki työn teettämisen tilanteet, joihin työnantajalla on direktio- eli työnjohto-oikeus. Yhteinen työpaikka ei muuta työnantajan työnjohto-oikeutta, vaan kukin työnantaja vastaa ja huolehtii lähtökohtaisesti omista työntekijöistään.  

Vuokratyössä työvoimaa vuokraava yritys vastaa lähtökohtaisesti vain osasta työnantajavelvoitteita, kuten työntekijän vakuuttamisesta, työterveyshuollon järjestämisestä ja lähettämänsä työntekijän ammattitaidosta. 

Välitön työnjohto-oikeus ja sitä kautta työturvallisuusvastuu on käyttäjäyrityksellä, joka vastaa työntekijän päivittäisestä työskentelystä (muun muassa  työympäristön turvallisuus, riskien arviointi, perehdyttäminen, työ- ja suojavälineet). 

Työnantajan tulee ottaa huomioon, että ihmisillä on erilaiset edellytykset suoriutua työssä. Edellytykset voivat myös vaihdella työuran eri vaiheissa. 

Työnantajan on otettava huomioon työn turvallisuuden ja terveellisyyden kannalta merkitykselliset henkilökohtaiset edellytykset, kuten ikä, osatyökykyisen työntekijän terveydelliset edellytykset, työntekijän puutteellinen kielitaito sekä raskaus tai raskauden jälkeinen tila.

Yksittäisen työntekijän kohdalla tämä tarkoittaa työkykyyn vaikuttavien asioiden seuraamista ja tarvittaessa varhaisen tuen mallin mukaista toimintaa. Työnantaja voi hyödyntää työterveyshuollon asiantuntemusta ja toimenpide-ehdotuksia määrittäessään tarpeellisia yksilöllisiä työsuojelutoimenpiteitä . 

On hyvä luoda toimintatapoja, joiden avulla työntekijät voivat tuoda työnantajan tietoon kuormittavia ja työkykyyn vaikuttavia asioita. Työntekijöillä on velvollisuus kertoa vaaroista ja kuormittavista seikoista.    

Työntekijöiden yhdenvertaisuus kieltää työnantajaa asettamasta ketään heikompaan asemaan tai kohtelemaan huonommin minkään henkilöön liittyvän ominaisuuden takia. 

Yhdenvertaisuusperiaate ei estä työnantajaa tarjoamasta perustellusta syystä erityistä tukea ja yksilöllisiä ratkaisuja niitä tarvitseville. Yksilöllinen ratkaisu voi olla esimerkiksi työkyvyltään rajoittuneen henkilön työn mukauttaminen.   

Työnantajan toimenpiteet huolehtimisvelvoitteen osalta voidaan katsoa riittäviksi silloin, kun työnantaja

• seuraa ja valvoo
• on ajan tasalla työpaikan terveyden ja turvallisuuden olosuhteista
• tekee toimenpiteitä puutteiden korjaamiseksi .

Huolehtimisvelvoite koskee sekä fyysisten että psykososiaalisen tekijöiden huomioimista.  

Yksilöllinen työsuojelutoimenpide voi kohdistua fyysiseen työympäristöön tai psykososiaalisen kuormituksen hallintaan. Kyse voi olla esimerkiksi 

• työolosuhteiden muokkaamisesta 
• työaikojen järjestelyistä
• työn sisällön muokkaamisesta
• työkuorman vähentämisestä
• työtehtävien muutoksista
• fyysistä kuormittumista vähentävistä apuvälineistä 
• työn voimavaratekijöiden lisäämisestä.